Askelta pidemmälle: avoin tiede ja tiedeviestintä

Maailmassa julkaistaan enemmän tutkimuksia kuin koskaan. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan vuoteen 2009 mennessä oli julkaistu kaikkiaan 50 miljoonaa akateemista artikkelia. Tällä hetkellä uusia artikkeleita julkaistaan vuosittain 2,5 miljoonaa. Kaiken lukemiseen ei riitä aika edes tutkijoilla, saatika että tästä artikkelimassasta päätyisi hyödyllisiä oivalluksia akateemisen yhteisön ulkopuolelle ja yhteiskunnan käyttöön.

Tieteen avoimuuden vaatimus on noussut keskeiseen asemaan tiedepoliittisessa keskustelussa. Avoimuutta edistetään paitsi yksittäisten tutkija-aktiivien, myös valtakunnallisten ministeriötason hankkeiden avulla sekä tutkimusrahoittajien linjauksin. Ajatuksena on, että tiedejulkaisujen avoin saatavuus tuo tutkimustietoa laajemmin yhteiskunnan hyödynnettäväksi, mikä on tieteen eettinen ja yhteiskunnallinen velvoite.

Tiede- ja asiantuntijaviestinnän näkökulmasta tieteen avoimuuden vaatimus sen yksinkertaisimmassa muodossa edustaa melko passiivista viestinnän mallia: kunhan tieto on jossakin saatavilla, se löytää kyllä lukijansa. Käytännössä kohtalaisen harva tieteen tuloksista kiinnostunut tai pystyy lukemaan suoraan tieteellistä tekstiä. Siksi tiedeviestinnän pääasiallisena tavoitteena on kääntää tutkimustieto yleistajuiseen muotoon.

Avoimuus ei ole vain avaamista ja läpinäkyvyyttä, vaan todellinen vaikuttavuus vaatii myös aktiivista ja suunnitelmallista viestintää, jotta tutkimustieto päätyy oikeiden tahojen luettavaksi. Ilman aktiivista viestintää avoin tiede on kuin vanha vitsi viraston avoimuudesta: laitetaan PDF-dokumentit sinne jonnekin saataville, jos joku vaikka sattuisi niitä tarvitsemaan. Aidosti avoin tiede on osallistuvaa, vuorovaikutteista ja aktiivisesti viestivää — vain siten tutkimustieto saadaan oikeasti käyttöön.

Viestinnän rooli korostuu, kun avoimuudelle asetetaan tieteen vaikuttavuuteen kytkeytyviä tavoitteita. Viestintä tieteen prosesseista ja tuloksista vaikuttaa ainakin kolmella tavalla: Ensinnäkin se on keino tehdä tieteen toimintatapoja ymmärrettäväksi yleisölle ja parantaa tieteen mainetta. Toiseksi avoimen julkaisemisen ja tiedeviestinnän on todettu lisäävän tieteellisiä viittauksia – ne siis tuottavat myös tieteellistä vaikuttavuutta tiedemaailman omilla mittareilla. Kolmanneksi vaikutukset näkyvät median kiinnostuksessa: toimittajat etsivät sopivia haastateltavia esimerkiksi someprofiileiden avulla.

Toisaalta vaikuttavuuden vaatimus tuottaa lisää tapoja mitata tiedettä ja edistää näin ollen tulosmittauksen kulttuuria. Mittausvimman alle jäävät isot kysymykset: mitä vaikuttavuudella haetaan ja miten tieto lopulta päätyy hyötykäyttöön tai johtamisen tueksi.

Vaikuttavuutta tulisikin arvioida myös laadullisesta näkökulmasta: viestinnän keinoin välittyvät eteenpäin tutkijoiden tietoon ja kokemukseen perustuvat näkemykset yhteiskunnan ongelmakohdista ja niihin puuttumisesta. Esimerkiksi Facebookiin vuonna 2016 perustettu Eriarvoisuusvarasto on ryhmä, jossa yhteiskuntapolitiikan tutkijat keskustelevat suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Ryhmässä on jo yli 8500 jäsentä ja keskustelu on varsin aktiivista.

Mitä on aktiivinen tiedeviestintä?

Viestintäteknologia ja muuttunut mediamaisema mahdollistavat sen, ettei uuden ajan viestivän asiantuntijan tarvitse istua työpisteellään odottelemassa toimittajan soittoa. Proaktiivinen asiantuntijaviestijä valitsee sopivat verkkokanavat ja oma-aloitteisesti tuo asiantuntemuksensa esille silloin, kun aihetta on. Tieto voidaan muotoilla esimerkiksi blogikirjoitukseksi tai visuaaliseksi esitykseksi, jota sitten jaetaan sopivilla saatteilla eri kanavissa: Twitterissä, Facebook-ryhmissä, ehkä jopa suoraan viestimällä halutuille henkilöille.

Myös vuorovaikutukselle voi antautua: esimerkiksi CERN-tutkimuskeskuksen tutkijat järjestivät vuonna 2014 viestipalvelu Redditissä varsin suosituksi osoittautuneen kyselytunnin, kun Higgsin hiukkanen oli löytynyt. Sosiaalinen media mahdollistaa uudella tavalla myös tutkimusprosessista viestimisen; jatko-opiskelijan Instagram-tili avaa ikkunan tutkijan arkeen ja hankkeen blogi voi taustoittaa valittuja tutkimusmetodeja ja matkan varrella sattuneita suunnanmuutoksia.

Sosiaalisen median viestintää arvostetaan ja tuetaan melko vähän akateemisessa yhteisössä ja asiantuntijaorganisaatioissa. Tilanne on kuitenkin muuttumassa: yhä useampi organisaatio haluaa kouluttaa asiantuntijoitaan toimijoiksi verkon areenoille ja toivoo heidän viestivän myös oma-aloitteisesti (ks. esim. Helsingin yliopiston somesuositukset). Tärkeitä ovat myös tuki ja toimintaohjeet vaikeissa viestintätilanteissa. Toivomme, että tiedeorganisaatiot alkavat tulevaisuudessa selkeämmin laskea asiantuntijaviestinnän tärkeäksi osaksi asiantuntijoiden työtehtävää, jolloin siihen saa selkeästi panostaa työaikaa, siihen kannustetaan, sitä tuetaan ja siitä palkitaan.

Miten alkuun?

Viestinnän voi aloittaa kevyesti ja kokeilemalla. Digitaalinen viestintämaailma on myös armollinen:erilaisia viestintätapoja voi kokeilla heittämällä testipalloja ilmaan ja seuraamalla, mikä toimii itselle ja omille kohderyhmille. Montaa kertaa päivässä tai edes joka päivä ei tarvitse viestiä: voi viestiä esimerkiksi vain silloin, kun on tuoretta kerrottavaa omasta tutkimuksesta tai raportoitavaa vaikkapa konferenssimatkalta. Vaikuttava viestintä ei myöskään välttämättä vaadi mittavaa profiilinrakennusta tai henkilöbrändäystä. Monet menestyksekkäät tiedeviestintäprojektit ovat ryhmäponnistuksia – kurkkaa vaikkapa Perustuslakiblogia, Rajapinta-blogia, Instagramin Tiedenaiset-tiliä tai verkkomediaksi kehittynyttä Antroblogia tai lue lisää Etiikka.fi-sivustoa..

Tämä blogikirjoitus on rinnakkaisjulkaistu myös Think Open -blogissa.

VTT Salla-Maaria Laaksonen (@jahapaula) on viestinnän ja teknologian tutkija Kuluttajatutkimuskeskuksessa Helsingin yliopistossa. Hän kuuluu Think Open -blogin toimitusneuvostoon.

VTT Petro Poutanen (@PetroPoutanen) on vaikuttavan viestinnän ja vuorovaikutuksen asiantuntija, kouluttaja ja tietokirjailija, ja hän on myös 2019 perustetun Vaikuttavuussäätiön (Tutkimuksen vaikuttavuuden tukisäätiö) toimitusjohtaja.

Laaksonen ja Poutanen julkaisivat viime vuonna kirjan Faktat nettiin! Asiantuntijaviestintä sosiaalisessa mediassa (2019, Gaudeamus).