Argentiinan parlamentin ylähuone ei hyväksynyt abortin sallivaa lakiehdotusta. Suomen ulkoministeri Timo Soini ilahtui julkisesti, ja sai aikaan vastalauseiden myrskyn.

Soinin abortinvastaisen kannan ei pitäisi enää tulla yllätyksenä kenellekään. Aihe keskustelutti viimeksi toukokuussa, kun Soini osallistui työmatkansa vapaa-ajalla abortinvastaiseen mielenilmaukseen (HS 30.5.2018).

Soini onnistuu kuitenkin kerta toisensa jälkeen nostamaan itsensä ja näkemyksensä keskusteluun. Erimielisyys koskee paitsi itse asiaa, myös asemaa. Onko ulkoministerinä toimivan henkilön mahdollista esittää kantoja, jotka näyttävät olevan ristiriidassa naisten ja tyttöjen oikeuksia – myös oikeutta aborttiin – ajavan Suomen yleisen linjan kanssa?

Uskomus vai mielipide?

Melko yleisesti ajatellaan, että tosiasioita koskevat uskomukset voidaan erotella pelkistä mielipiteistä. Uskomusten kohdalla vastakkaisia kantoja edustavista toinen on väärässä. Jos yhden mielestä maa kiertää aurinkoa ja toisen ei, jompikumpi on erehtynyt.

Mielipiteet taas koskevat kysymyksiä, joista emme voi saavuttaa yksimielisyyttä esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen keinoin. Monet eettiset kysymykset lasketaan mielipiteiden joukkoon: miten ratkaisemme kiistan siitä, onko abortti oikein tai väärin?

Tällaista näkemystä arvoista henkilökohtaisina mielipiteinä kannattaa pääministeri Juha Sipilä. Soinin kohdalla Sipilä on toistuvasti todennut, että kyse on pelkästään henkilökohtaisesta mielipiteestä:

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ulkoministeri Timo Soinin (sin.) aborttikannanotosta medialle: Tästä on keskusteltu jo touko-kesäkuun vaihteessa. Jokaisella on oikeus omiin henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä.

— STT uutiset (@STTuutiset) 12. elokuuta 2018

Sipilän näkemyksen perustana näyttää olevan ajatus siitä, ettei “henkilökohtaisia” arvoja ole mahdollista kritisoida julkisessa keskustelussa. Hallituspohjan muuttumista koskevassa tiedotustilaisuudessa pääministeri jopa totesi, ettei arvoista edes voida puhua oikean ja väärän termein:

”Haluan korostaa sitä, että ei ole olemassa oikeita tai vääriä arvoja. On olemassa erilaisia arvoja puolueiden välillä, ihmisten välillä.” (Siteerattu Demokraatissa 12.6.2017)

Pääministeri Sipilä on kuitenkin todennut arvojen olevan politiikan ytimessä. Vaarana on, että ajatus henkilökohtaisten mielipiteiden kritiikittömästä vapaudesta yhdistyy turmiollisella tavalla politiikan tekemiseen. Seurauksena on tilanne, jossa yhteiskunnan päätöksentekoa perustavia näkemyksiä ei sovi alistaa julkiselle keskustelulle.

Jos poliittiset päätökset perustuvat arvoihin, arvot eivät voi olla pelkästään “henkilökohtaisia”. Niitä on voitava kritisoida julkisesti kuten mitä tahansa uskomusta.

Mielipide vai julkinen perustelu?

Poliitikkojen on mahdollista erottaa mielipiteensä omasta julkisesta toiminnastaan. Esimerkistä käy aborttiin kielteisesti suhtautuva Argentiinan presidentti Mauricio Macri, joka ennen ylähuoneen äänestystä ilmoitti, ettei aio käyttää mahdollisen lainmuutoksen kohdalla veto-oikeuttaan.

Ministeri Soini ei ole ehdottanut Suomeen abortin kieltävää lainsäädäntöä eikä edes yrittänyt tuoda aborttikysymystä mukaan nykyisen hallituksen ohjelmaan. Mielipiteitään hän ei ole esittänyt ulkoministeriön viestintäkanavissa vaan omalla verkkosivuillaan ja erilaisissa tapahtumissa, jotka eivät suoraan liity ministerin tehtävään. Näiltä osin Soini on pitänyt mielipiteensä poliittisen tehtävänsä ulkopuolella.

Soini kuitenkin esitti näkemyksensä kommenttina vieraan valtion lainsäädännön kehitykseen. Tällöin aborttia käsitellään nimenomaan poliittisena, ei pelkkänä henkilökohtaisen vakaumuksen kysymyksenä. Jos ministeri kannattaa aborttikieltoa maailmalla, eikö hän kannata sitä myös meillä? On vaikea väittää, etteikö Soinin vakaumus ole myös poliittinen kanta, ei pelkkä henkilökohtainen näkemys.

Lisää julkisia mielipiteitä?

Toisaalta voi kysyä, kenen etu olisi, jos ministerin vakaumukset eivät nousisi julkiseen keskusteluun. Ajat ovat muutenkin muuttuneet. Yrityksiltä, johtajilta ja asiantuntijoilta odotetaan näkemyksiä ja mielipiteitä myös asioissa, jotka eivät suoraan kuulu näiden toimintaan tai keskeiseen osaamiseen.

Liberalistisen yhteiskuntafilosofian klassikko John Rawls (1996) linjasi, että perustavanlaatuisissa kysymyksissä poliittisten ratkaisujen on perustuttava henkilökohtaisten mielipiteiden sijasta näkemyksiin, jotka ovat kaikkien kansalaisten hyväksyttävissä.

Yksi Rawlsin näkemyksen ongelma on, että kiistanalaisissa kysymyksissä kaikkien hyväksymiä näkemyksiä ei useinkaan ole. Monet poliittiset erimielisyydet ovat erimielisyyksiä juuri erilaisten arvojen törmäyksen vuoksi. Jos siivoamme mielipiteet pois keskusteluistamme, mistä enää keskustelemme?

Jo nyt politiikot haluavat esittää monet tehdyt ratkaisut lähes itsestäänselvinä välttämättömyyksinä tai pelkkänä arvoneutraalina optimointina. Arvoista puhdistettu päätöksenteko nojaisi entistäkin enemmän näennäisen neutraaleihin laskelmiin ja prosessikaavioihin.

Yhteisten päätösten perusteena mielipide ei koskaan voi olla pelkästään henkilökohtainen. Siksi meidän on hyvä tietää, mikä tuo mielipide on.

Kirjoittaja keskustelee aiheesta dos. Tomi Kiilakosken kanssa Oulun juhlaviikkojen Muusajuhlilla 14.8.2018. Kesäöisestä keskustelusta kiitos: Jaakko Belt, Renne Pesonen ja Teemu Kettunen.