Pari vuotta sitten media lähti metsästämään valeammattilaisia innolla, joka sai rehellisetkin tarkistamaan tutkintotodistustensa vedenpitävyyden. Löytyi valelääkäreitä, valesairaanhoitajia, valeopettajia.

Valeammattilaisiin liittyen keksin ihan itse vitsinkin. Se menee näin: miksi kukaan ei voi olla valekonsultti?

Vastaus on tietysti se, että konsultilta ei yleisesti ottaen odoteta yhtään mitään. Mikään ei pätevöitä konsultiksi, eikä minkään tietyn päämäärän saavuttaminen osoita onnistumista konsultintyössä.

Tapaus Finnbay

Huhtikuussa 2014 Yle ja Helsingin Sanomat uutisoivat englanninkielisestä Finnbay-sivustosta. Sivuston tulkinnat Suomen ulkopolitiikasta kyseenalaistettiin. Sen toiminnan tarkoitusta pyrittiin selvittämään.

Kukaan ei nimennyt Finnbayta valeuutisiksi tai valemediaksi. Vale-puheen sijasta Finnbayta käsiteltiin yleistyneellä kohu-kielellä: kohusivusto, Finnbay-kohu.

Suomen Venäjän-suurlähettiläs Hannu Himanen meni pisimmälle nimittäessään Finnbayta valesivustoksi.

Mutta onhan itse sivusto ihan aito ja oikea. Vain uutisissa on ongelmaa.

Miksi valeuutisista on vaikea puhua?

Konsultin ja valekonsultin ongelmaan törmää myös journalismi. Toimittajilta ei vaadita tiettyä koulutusta, lupakirjaa tai yhdistyksen jäsenyyttä. Mikä erottaisi ”valetoimittajan” oikeasta?

Valeuutisen leimaan ei riitä se, että siitä on eri mieltä – ei edes se, että uutinen on väärässä: virhe voi sattua kenelle tahansa.

Median nimittäminen yksioikoisesti propagandaksi tai vääristelyksi ei sekään usein onnistu. Saman syytöksen kun voi esittää kahteen suuntaan.

Finnbay: propaganda olette te

Tästä Finnbay antaa tuoreen esimerkin, joka on jäänyt toistaiseksi vähemmälle huomiolle.

25.5. päivätyssä jutussa se nimittäin esittää, että Puolustusvoimien Ruotuväki-lehti syyttää artikkelissaan The New York Timesin, The Moscow Timesin ja The Guardianin kaltaisia julkaisuja informaatiosodankäyntiin osallistumisesta.

Samassa jutussa kerrotaan, että Suomen hallitus on valjastanut suomalaismedian propagandakäyttöön:

Previous sources exposed that the Finnish government […] would fund billions of euros for its state-propaganda messages to be distributed through YLE, and other hundreds of Finnish-owned news outlets to keep the “Finland brand” clean in international relations – a soft power tactic. (Finnbay 25.5.2014)

Väitteet ovat täysin absurdeja. Osittain niitä voisi selittää se, ettei jutun kirjoittaja osaa lukea suomea. Mutta vain osittain.

Asian oikea nimi

Miten oikea uutisointi eroaa Finnbayn kaltaisesta toiminnasta? Erimielisyys, virheet tai muiden syytökset eivät valeuutisen leimaan riitä.

Se kuitenkin riittää, ettei uutisoinnilla edes yritetä tavoittaa totuutta vaan pyritään edistämään muita tarkoitusperiä.

Sanotaan se siis suoraan: Finnbayssa on kyse valeuutisista.