Rakennusyhtiö YIT on avannut sivuilleen kolme blogia, jossa asuntomessujen talojen tulevat asukkaat kertovat kokemuksistaan asuntomessuasuntojensa rakentamisesta ja sisustamisesta.
Paitsi että henkilöt ovat täysin fiktiivisiä ja teksti yrityksen markkinointiosaston tuottamaa.
Yhdysvalloissa käyttäjien, asiakkaiden ja äänestäjien puheenvuoroiksi naamioituvia valmistajien ja PR-osastojen tuotoksia on kokeiltu markkinoinnissa pitkään. Nettiaika on luonut sillekin uusia ulottuvuuksia. Erityisen suosittuja ovat olleet juuri valeblogit (fake blog tai flog), joiden paljastumiset ovat aiheuttaneet kohtuukokoisia skandaaleja.
Toimintatavalle on englannissa sanakin. Ruohonjuuritason kannatukseksi naamioituvaa, todellisuudessa sponsoroitua tai osapuolten itse masinoimaa kannatusta kutsutaan tekonurmikkovalmistaja AstroTurfin mukaisesti nimellä astroturfing.
Vuonna 2012 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tietojärjestelmähankkeen puolustajaa arveltiin keksityksi henkilöksi. Tapauksen taustat eivät ehkä selvinneet pidemmälle.
YIT:n toiminnan erottaa varsinaisesta astroturfingista tietty avoimuus: blogien sivuilla lyhyesti mainitaan kirjoittajien olevan fiktiivisiä. Mutta mitä järkeä tällaisissa blogeissa on, jos ne eivät kuvaa kenenkään todellisia kokemuksia? Eikö se ole blogien perustava idea?
Fiktiokin voi olla objektiivista
Blogeissa voi tietysti myös tuottaa täysin fiktiivistä tekstiä. Jopa julkisuuden henkilöiden parodiablogeilla on oma viihdearvonsa. Olennaista on tuoda fiktiivisyys avoimesti esille.
Mutta fiktiokin voi olla enemmän tai vähemmän objektiivista. Sen kuvaus ei perustu välttämättä mihinkään todelliseen tapahtumaan. Silti kirjallisuuden henkilöhahmot kokemuksineen, ajatuksineen ja tunteineen kuvastavat aitoja mahdollisuuksia, jotka herättävät vuorostaan ajatuksia, tunteita ja ennestään vieraan ymmärrystä meissä yleisöissä.
Näin ei kuitenkaan ole, jos fiktio on tuotettu muita päämääriä silmälläpitäen. Kuvittele lukevasi romaania, jonka henkilöhahmo kuvaa järisyttäviä, elämää muuttavia kokemuksiaan jonkin musiikin parissa, levyä kuunnellessa ja konsertissa. Ja sitten paljastuisi, että kirjoittaja onkin musiikin tuotantoyhtiön palkkaama. Kokemus muuttuisi arvottomaksi, tyhjäksi.
Ketä kiinnostavat kokemukset, joissa ei ole mitään aitoa?
Lisää aiheesta
Tapauksen toi esiin Kasper Strömman.
Hanna Nikkanen: “Tervetuloa Suomeen, Astroturffaus” (Laitos-lehti 12.9.2012)