Pilliin puhalletaan, mailoilla sohitaan. Nähdään taklaus, jäähy, epäreilu tuomio ja ehkä rangaistuslaukaukset, jotta lopulta jompi kumpi voittaa.
Mistä asti vaalitentit ovat olleet toimittajien ja poliitikkojen välisiä lätkäotteluita?
Yleisradion eurovaalien puoluejohtajatenteissä toimittajat syytävät syytöksiä, esittävät voimakkaita vastaväitteitä, tivaavat ehdokkaiden tuntemusta tilastotiedoista, keskeyttävät ehdokkaiden vastaukset ja pyrkivät ärsyttämään arvaamattomilla väitteillä.
Yleisökin on mukana: lopulta toinen osapuoli julistetaan voittajaksi sosiaalisessa mediassa.
Mallia on ehkä otettu kaksipuoluejärjestelmien kuten Yhdysvaltojen vaalitenteistä, joille media julistaa voittajan gallupien perusteella. Sama koskee joskus suomalaisiakin puheenjohtajatenttejä.
Mutta tällöin tentin osapuolia ovat ehdokkaat ja puolueet, jotka kilpailevat samoista äänistä – eivät toimittajat.
Todellinen voittaja
Vaalitentissä toimittajan tarkoitus ei ole kilpailla ehdokkaiden kanssa. Tarkoitus on antaa äänestäjille tietoa, jolla on merkitystä äänestyspäätöstä tehdessä.
Sellaista tietoa olisivat esimerkiksi ehdokkaiden kannat, näiden kantojen perustelut sekä molempien ongelmat.
Tivaaminen on toki toimittajan tehtävä, jos kantaa tai perustelua ei ole tai suoraa vastausta kierrellään. Samoin on tärkeä vaatia vastauksia kantojen ongelmiin, joita ehdokas ei oma-alotteisesti tuo esille. Kärjistyksiin, syytöksiin ja provosointiin ei silti ole tarvetta.
Äänestäjä on vaalitentin ainoa voittaja. Paitsi silloin, kun toimittaja osallistuu kisaan.