Tag Archives: tieto

Digitaalinen demokratia ja kritiikin kidnappaajat

33 kommenttia

Demokraattinen yhteiskunta on ongelmissa. Kansalaiset eivät kykene tuntemaan poliittisen päätöksenteon monimutkaisia aiheita ja tekemään niitä koskevia valistuneita ratkaisuja. Kansan mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet määrittelee journalistinen media, joka palvelee omia taloudellisia intressejään ja jopa levittää suoranaista propagandaa.

Näin esitti yhdysvaltalainen journalisti Walter Lippmann teoksissaan Public Opinion (1922) ja The Phantom Public  (1925) – ja käynnisti nykyaikaisen mediatutkimuksen.

Lippmann ehdotti demokratian ongelmaan myös ratkaisua: median ja päätöksenteon välille on luotava selvä hajurako. Poliittisten päättäjien on syytä kuunnella pelkästään asiantuntijoita, kun taas journalistien tehtävä on selittää asiantuntijoiden näkemykset kansalle yleisen mielipiteen (public opinion) aikaansaamiseksi.

Media siis takaa sen, että kansa voi hyväksyä asiantuntijatiedon varassa tehdyt päätökset.

Lippmannin elitistisen demokratian visio sai nopeasti vaikutusvaltaisen kriitikon. Filosofi, psykologi ja kasvatustieteilijä John Dewey vastasi Lippmannille useilla kirjoituksilla, lopulta poliittisen filosofian klassikolla The Public and Its Problems (1927).

Dewey oli yhtä mieltä Lippmannin kanssa demokraattisen päätöksenteon ongelmista, mutta hänen ehdotuksensa niiden ratkaisemiseksi oli toisenlainen.

Sen ytimessä on viestintä (communication). Lue lisää →

Brexit ja ylimääräytyminen

26 kommenttia

Ylimääräytymisen käsitettä käytti ensimmäisenä Sigmund Freud teoksessaan Unien tulkinta (1900). Käsitteellä hän viittasi unissa esiintyvien tapahtumien moninaisiin syihin, mahdottomuuteen palauttaa ne tiettyihin kokemuksiin tai yksittäisiin impulsseihin. Esimerkiksi kuolleen läheisen kohtaaminen unessa on ylimääräytynyt, jos se on samanaikaisesti useiden prosessien kuten halujen, toiveiden, pelkojen ja traumojen tulosta.

Yhteiskuntafilosofisessa kirjallisuudessa ylimääräytymistä käytetään silloin tällöin kuvaamaan populismille ominaista piirrettä saada käyttövoimansa useista kilpailevista, usein ristiriitaisista lähteistä.

Populistinen liike voi esimerkiksi vastata yhtä aikaa ”vahvan johtajan” kaipuuseen sekä vaatia vallan palauttamista takaisin kansalle. Se voi esiintyä unohdetun köyhän puolestapuhujana ja samanaikaisesti kurittaa tätä ”yhteisten talkoiden” varjolla.

Tässä on populismin voima: se ei pyri ratkaisemaan yhteiskunnallisten voimien tai intressien ristiriitoja vaan käyttää niitä häpeilemättä hyväkseen. Lue lisää →

Tietovuodon etiikka

10 kommenttia

Saksalaiselle sanomalehdelle vuodetut 11,5 miljoonaa panamalaisen lakitoimisto Mossack Fonsecan sähköpostia raottavat verhoa tiukan pankki- ja liikesalaisuuden Panamaan.

Tutkivien journalistien ryhmittymän The International Consortium of Investigative Journalists ICIJ:n selvityksissä on paljastunut, että Mossack Fonsecan palveluita ovat käyttäneet suurpankit, merkkihenkilöt ja jopa valtionpäämiehet.

Julkinen keskustelu on keskittynyt pöytälaatikkoyritysten mahdollistamaan veronkiertoon ja varojen piilotteluun. Harva on pohtinut tietojen vuotamisen ja niiden julkaisemisen eettisiä ongelmia. Lue lisää →

Mistä tunnistat epämedian?

24 kommenttia

Jokaisessa mediassa tehdään virheitä, jätetään kertomatta merkityksellisiä asioita ja aika ajoin annetaan tapahtumista yksipuolinen kuva. Journalistikaan ei ole täysin neutraali tai vapaa intresseistä (ks. Lehtinen 2014).

Mikä sitten erottaa nettiin viime aikoina ilmestyneet epämediat luotettavasta mediasta? Erittelen seuraavassa kolme tekijää. 

Pyrkimys totuuteen – vai aivan muuhun?

Jo Platonin esittämän tiedon määritelmän mukaan tieto on oikeutettu ja tosi uskomus. Tieto on aina totta: se pitää paikkansa. Tieto ei ole tietoa onnekkaan sattuman vuoksi, vaan sille on esitettävissä oikeutus, perustelu.

Totuus mielletään yleensä esitetyn väitteen ja asiantilojen vastaavuudeksi: totta on kertoa asiat niin kuin ne ovat, kuten Aristoteles jo väitti. Mutta miten tiedämme, mikä on totta?

Ei ole olemassa ”totuusskooppia”, laitetta, joka kertoisi asioiden todellisen laidan nappia painamalla. Lue lisää →

Some toimii sittenkin

41 kommenttia

Vuoden 2016 alussa laman poteroihin kaivautuneilla suomalaisilla on Nuorten Leijonien MM-kullan lisäksi toinenkin syy iloon.

Sosiaalinen media ei olekaan rikki.

Viime vuonna some täyttyi niin äärimmilleen vihapuheesta, että sitä roiskui myös netin ulkopuolelle uhkailuina, herjauksina ja jopa väkivallantekoina. Myös yrityksille ja yhteisöille some alkoi näyttäytyä vesikauhuisena rakkina, jonka raivo voi ryöpsähtää pienimmästäkin virheestä. Hetken vaikutti, että somesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Viimeisimmät ilmiöt kuitenkin osoittavat, että sosiaalisessa mediassa on mahdollista edistää yhteiskunnallista keskustelua sekä jakaa tietoa ja kokemuksia vastuullisesti. Lue lisää →

Totta tai ei, näin me sen koimme

7 kommenttia

Kun Enkeli-Elisan tarina alkoi vähitellen paljastua huijaukseksi, kiusatun muistolle omistetun Facebook-tukiryhmän ylläpitäjä Kim kuittasi huhut näin:

“Elisan tapaus on tosi, mutta vaikkei olisikaan niin nuoret tekevät itsemurhia koulukiusaamisen takia joka tapauksessa.” (HS Kuukausiliite 20.3.2013)

Kirjailija Minttu Vettenterän fabuloima tragedia ja sen hahmot – Elisa ja hänen surun murtamat vanhempansa – ovat siis jollain syvemmällä, emotionaalisella tasolla totta. Rahankeruukampanja ja kirjamyynti olisivat kaiketi voineet jatkua. Elisaa ei ollutkaan, silti kaikkien maailman kiusattujen puolesta tuntuu pahalta.

Tilastoista ei saa tarinaa, jos kertomusmuodon edellyttämä kokeva yksilö puuttuu (ks. Caracciolo 2013). Sellaisen voi siis kai tekaista? Lue lisää →

Tuettu tutkimus – huono tutkimus?

14 kommenttia

Tuoreessa pro gradu -tutkielmassa oluen hivenainepitoisuuksien havaittiin olevan vertailukelpoisia kaupallisten palautusjuomien pitoisuuksiin..

Yle uutisoi pian, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erityisasiantuntija Heli Reinivuo suhtautuu epäilevästi graduun. Hieman myöhemmin Yle teki jutun graduntekijän Panimoliitolta saamasta rahoituksesta.

Tutkimuksen rahoittajiin ja niiden intresseihin tulee kiinnittää huomiota. Pelkkä tilisiirto ei silti tee tutkimuksesta vääristynyttä, huonoa tai muuten epäkelpoa lähdettä. Rahoituksen vaikutusta pitäisi arvioida tutkimuksen sisällöstä käsin. Tämä taas edellyttäisi tutkimukseen perehtymistä ja tieteenalan menetelmien ja sisältöjen tuntemista. Lue lisää →

Mediaetiikan kaksi kysymystä

7 kommenttia

Journalismin voi määritellä julkiseksi tiedonvälitykseksi. Sen tarkoitus on välittää tietoa, ei esimerkiksi fiktiota tai pelkkää viihdettä. Se on julkista: sen yleisö ei ole ennalta määrätty vaan laaja, usein periaatteessa rajoittamaton.

Mediaetiikasta puhuttaessa on kyse usein journalismin ammattilaisten etiikasta.  Mutta sosiaalisen median kautta jokaisesta on tullut julkinen tiedonvälittäjä – ja mediaetiikasta jokaisen, ei vain journalistien ammattikunnan asia. Edelleen myös viihteeseen ja mainontaan liittyvät omat eettiset kysymyksensä.

Mediaetiikka onkin sanana osuva sen kattavuuden vuoksi. Lue lisää →