Solidaarisuus on ihmisten välistä yhteenkuuluvuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sosiaalitieteiden näkökulmasta se voi ilmetä eri tavoin, yksinkertaisissa pienyhteisöissä vaikkapa sukulaisten välisenä yhteishenkenä ja monimutkaisemmissa yhteiskunnissa luottamuksena siihen, että jokainen hoitaa työnjaon mukaiset tehtävänsä. Kriittisen taloustieteen kannalta se voi olla verkostoitumista, keskinäistä tukea ja työn tulosten jakamista tarpeiden eikä ansioiden mukaan.

COVID-19-pandemian alusta lähtien tiedotusvälineet ovat aika ajoin raportoineet ilmiöstä, jonka ne ovat nimenneet koronasolidaarisuudeksi. Venäjä lähetti apua Italiaan, Kiina lupasi neuvoa Pohjois-Koreaa ja Kuuba on lähettänyt lääkäriryhmiä moniin taudin runtelemiin maihin. Väkijoukot ovat julkisilla paikoilla osoittaneet kiitollisuuttaan ja tukeaan terveydenhuollon ammattilaisille, ja kun Britannian terveydenhuoltolaitos NHS pyysi apua kansalaisilta, puoli miljoonaa ihmistä ilmoittautui palvelukseen.

Tiedotusvälineiden mukaan olemme siis ikävässä tilanteessa, mutta yhteenkuuluvuutemme ja sen osoittaminen julkisesti tarjoaa lohtua ja uskoa siihen, että yhdessä tästäkin selvitään.

Lue lisää →