Journalismin voi määritellä julkiseksi tiedonvälitykseksi. Sen tarkoitus on välittää tietoa, ei esimerkiksi fiktiota tai pelkkää viihdettä. Se on julkista: sen yleisö ei ole ennalta määrätty vaan laaja, usein periaatteessa rajoittamaton.

Mediaetiikasta puhuttaessa on kyse usein journalismin ammattilaisten etiikasta.  Mutta sosiaalisen median kautta jokaisesta on tullut julkinen tiedonvälittäjä – ja mediaetiikasta jokaisen, ei vain journalistien ammattikunnan asia. Edelleen myös viihteeseen ja mainontaan liittyvät omat eettiset kysymyksensä.

Mediaetiikka onkin sanana osuva sen kattavuuden vuoksi.

Terminä mediaetiikka voi johtaa myös harhaan. Erityisesti journalismia koskee kaksi hyvin erityyppistä oikean ja väärän kysymyksenasettelua, joiden nivoutuminen yhteen tekee journalismin etiikasta erityisen mielenkiintoisen ja monipuolisen alan.

Tiedollinen kysymys

Yhtä mediaetiikan peruskysymystä voisi kutsua tiedolliseksi kysymykseksi. Kun journalismissa on kyse tiedon välittämisestä, sen onnistumista voidaan tarkastella kysymällä, onko journalisti tai journalistinen tuote onnistunut tuossa tehtävässään.

Filosofisen tietoteorian piirissä on pitkään oltu yhtä mieltä siitä, että tieto on ainakin oikeutettu tosi uskomus. Tiedossa on kyse uskomuksesta, joka on aina totta. Toisin kuin lehtiä lukiessa voisi joskus ajatella, se ei koskaan ole paras arvaus tai nimettömästä lähteestä saatu kuvaus.

Viimein tieto on oikeutettua. Se ei ole totta vain sattumalta, vaan tiedolle on aina esitettävissä perustelu.

Tietoteoria on keskittynyt totuuden ja oikeutuksen käsitteiden ja luonteen selventämiseen. Lisäksi valtava keskusteltu on käyty siitä, edellyttääkö tieto muutakin kuin oikeutetun toden uskomuksen.

Vähemmälle huomiolle on filosofisessa tietoteoriassa jäänyt tiedollinen näkökulma, jota voisi kutsua rehellisyydeksi. Sinänsä oikeutettuja tosia uskomuksia on mahdollista esittää tavalla, joka antaa tietylle yleisölle asioista tai tapahtumista väärän kuvan.

Yksipuolisuus ja olennaisten seikkojen sivuuttaminen on myös tiedollista epäonnistumista.

Eettinen kysymys

Toista peruskysymystä taas voi pitää rajatummin eettisenä. Tällöin kysytään, onko jokin viesti oikein vai väärin välittää silloinkin, kun viesti on tiedollisesta näkökulmasta täysin ongelmaton.

Eettinen kysymys vaatii kokonaisharkintaa. Etiikan teorioiden näkökulmasta olennaisia arvioinnin tekijöitä ovat viestin yleisön ja toisaalta viestin aiheena olevan kohteen oikeudet sekä näille aiheutuvat seuraukset, jotka usein painavat vastakkaisiin suuntiin.

Yleisöllä voidaan ajatella olevan oikeus saada tietoa. Tiedonsaantioikeus painaa aina vaakakupissa viestin välittämisen puolesta. Toisaalta yleisölle aiheutuvat haitalliset seuraukset puhuvat viestin välittämistä vastaan.

Samalla viestin aiheella tai kohteella on omat oikeutensa, kuten oikeus yksityisyyteen. Tämä oikeus voi painaa viestin välittämistä vastaan. Jälleen myös sekä hyvät että huonot seuraukset kohteelle voivat olla eettisessä tarkastelussa merkityksellisiä.

Erottelun tärkeys

Viestin välittämistä joskus perustellaan pelkästään sillä, että se on tiedollisesti kestävällä pohjalla. Samoin tiedollisesti epäonnistunutta viestiä puolustetaan joskus toteamalla, ettei sen välittäminen aiheuttanut haittaa ja jopa johti positiivisiin seurauksiin.

Tällöin kuitenkin sotketaan keskenään kaksi erityyppistä median eettisen arvioinnin tapaa – kaksi mediaetiikan peruskysymystä. Näiden kahden kysymyksenasettelun erotteleminen on onnistuneen mediaeetisen näkemyksen muodostamisen edellytys.