Elokapina-kansalaisliikkeen kesäkampanja oli menestyksekäs. Jotkin hallituspuolueet kannattavat liikkeen vaatimuksiin kuuluvan ilmastohätätilan julistamista. Kansalaisliike on myös nostanut ison keskustelun ilmastonmuutoksen torjunnasta sekä valtion ja yhteiskunnan suhteesta.

Liike tavoittelee suoraa demokratiaa ja pyrkii tavoitteisiinsa kansalaistottelemattomuuden avulla, mikä on herättänyt paljon keskustelua. Kiistat liikkeen toimintatavoista myös henkilöityvät sen perustaja Roger Hallamiin, jota syytetään liiallisesta radikalismista.

Nämä kiistat ovat osa laajempaa kysymystä: laajentaako Elokapina demokratiaa, vai heikentääkö liike sitä?

Elokapina vaatii satunnaisesti valitun kansalaisraadin perustamista, jotta Suomeen voidaan kirjoittaa uusi ilmastolaki. Edustava satunnaisotos suomalaisia kävisi faktapohjaista keskustelua ilmastokriisistä ja keinoista sen hillitsemiseksi, ja äänestää sitten suosituksista uudeksi ilmastolainsäädännöksi.

Elokapina nojaa tässä deliberatiivisen demokratian ihanteisiin. Kokous yhdistää satunnaisesti valitun kansalaispaneelin ja perustellun keskustelun. Faktapohjainen ja eri näkökulmia huomioon ottava keskustelu nostetaan päätöksenteon pohjaksi. Kokouksen arvovalta koostuu juuri sen esittämistä perusteluista ja pohdinnoista. Kansalaiskokous pystyy vahvistamaan demokratiaa, kun se tukee julkisen mielipiteen muodostumista.

Kansalaiskokouksilla on myös toinen tehtävä vallan vahtikoirina. On esitetty, että viime aikojen mielenosoitukset johtuvat kansalaisten halusta valvoa valtaapitäviä ja tarttua vallan väärinkäytöksiin. Esitetty kansalaiskokous voisi myös valvoa valtion ilmastopolitiikkaa, saattaa tosiasioita ja vaihtoehtoja kansalaiskeskusteluun ja suositella korjauksia ilmastopolitiikkaan.

Kansalaispaneelien ja kansanäänestysten lisäksi myös suoran demokratia keinoja voidaan kokeilla. Brasilian Porto Alegressa kansalaiset pystyvät päättämään osasta kunnan budjettirahoja suoraan. Osallistuva budjetointi on otettu käyttöön myös Helsingissä. 

Näillä osallistumisen tavoilla on vahvuuksia. Ne pystyvät tukemaan julkisen mielipiteen muodostamista, tuomaan kansalaiset mukaan politiikkaan ja toimimaan vastavoimana valtaapitäville. Suora tai deliberatiivinen demokratia ei kuitenkaan voi korvata parlamentaarista demokratiaa. Parlamentarismi mahdollistaa hallitusten muodostamisen eri yhteiskunnallisten ryhmien kaupankäynnillä ja myös hallituksessa olevien puolueiden vaihtelun. Deliberatiivinen ja suora demokratia toimivatkin parhaiten edustuksellista demokratiaa tasapainottavana voimana.

Kansalaistottelemattomuus, herraviha ja tolkku

Elokapinan kansalaistottelemattomuusaktiot ovat myös herättäneet keskustelua. Liike perustelee kansalaistottelemattomuuden nojaten länsimaiseen yhteiskuntasopimusajatteluun. Ympäristökriisit uhkaavat ihmiskunnan elinmahdollisuuksia, joten valtaapitävät ovat rikkoneet yhteiskuntasopimusta ja heidän vastustamisensa on oikeutettua.

Tällainen perustelu koostuu kolmesta osasta. Ensiksi, poliittinen yhteisö nojaa sopimuksella muodostettuihin avoimiin tai inklusiivisiin instituutioihin. Toiseksi, valtaapitävät toimivat toimenkuvaansa vastaan, jos he tavoittelevat valtaa ilman vastuuta ja kuppaavat ansiottomia etuja. Tällöin kolmanneksi herroja on oikeus vastustaa, koska he käyttävät asemaansa ja valtaansa väärin. Näin kansalaistottelemattomuus on pohjimmiltaan hyveellisen herravihan muoto, ja sellaisena on osa toimivaa demokratiaa.

Näillä perusteilla on pitkä perinne Suomen liberaaleissa ja sosialistisissa perinteissä: tsaarinvallan vastaisessa kansannousussa ja myös osana punakaartin perustuslakia. Myös Saksan perustuslakiin on lisätty periaate kansalaisten oikeudesta vastarintaan, jos liberaalidemokraattinen yhteiskuntajärjestys yritetään lakkauttaa. Suomessa kansalaistottelemattomuus lisäksi tuki Suomen murrosta valkoisesta Suomesta  hyvinvointi-Suomeksi 1960-luvulla ja nosti esiin konsensusyhteiskunnan vaihtoehtoja 1980-luvulla.

Kansalaistottelemattomuuden vastaisuus kertoo suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttavista autoritaarisista arvoista. Keskustelussa oikeusvaltio (Rechtsstaat) ja kansalaisten tottelevaisuuteen perustuva ”tolkkuvaltio” (Obrigkeitsstaat) virheellisesti samaistetaan.

Valtiomallit ovat kuitenkin keskenään ristiriidassa. Oikeusvaltiossa perusoikeudet ja demokratia rajoittavat valtion valtaa, ja valtio toimii yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tolkkuvaltiossa valtio takaa yhteiskuntajärjestyksen ylhäältäpäin rajoittaen kansalaisten osallistumisoikeuksia ”yhteiskunnan kokonaisedun” nimissä.

Hallamismi ja Elokapinan heikkoudet

Elokapinaa kohtaan voidaan kuitenkin esittää myös perusteltua kritiikkiä. Liikkeen alkuperäistä muutosfilosofiaa voidaankin kutsua sen perustajan mukaan hallamismiksi, johon kuuluu suora demokratia, edustuksellisen demokratian kritiikki, kadunvaltausten kaltaisiin massablokkausaktioihin (nonviolent physical interventions) nojaava kansalaistottelemattomuus ja radikaalit ratkaisut ilmastokriisiin. Hallamismi on kuitenkin monella tavoin ongelmallinen ja kiistanalainen ideologia.

Kansalaiskokouksiin liittyy rousseaulaisen demokratiakäsityksen vaara: kokousten ajatellaan paljastavan ”kansan todellisen tahdon”. Rousseaulainen demokratiakäsitys jakaa kuitenkin populismin perusväärinkäsityksen yhtenäisestä kansasta: kansalla on yksi tahto ja yksi kokonaisetu, joka määrittyy kabinettipolitiikan sijaan kansalaiskokouksissa.

Myös liikkeen kansalaistottelemattomuusstrategia on ongelmallinen. Konfliktintutkimus on osoittanut, että kansalaistottelemattomuuskampanjat ovat vahvempia kuin vastarintasodat, koska ne pystyvät rakentamaan laajoja verkostoja kestämään vastustajan sortotoimia ja horjuttamaan häntä tukevia instituutioita. Jo 3,5% väestöstä mobilisointi riittää voittamaan kampanjan.

Näyttää kuitenkin siltä, että massablokkaukset eivät pysty saamaan tarpeeksi ihmisiä liikkeelle. Vaikuttamistavaltaan ne tuovat mieleen vanhan yleislakkoajattelun tai jopa salamasodan, jossa väkivallattomat panssarikiilan korvikkeet saartavat kaupungin.

Pelkiltä blokkauksilta puuttuu vahva julkinen oikeutus. Ne jäävät vain muutamien satojen tai tuhansien aktivistien toiminnaksi. Elokapinan tottelemattomuusaktiot vaativatkin laajempaa ilmastoliikettä, jotta ne voivat muuttaa valtion ja yhteiskunnan välisiä suhteita. Britannian Elokapina lopulta erotti Hallamin ja pyrkii nyt rakentamaan suurempaa verkostoa.

Elokapina on muuttanut nopeasti suomalaista julkista keskustelua. Liikkeen aloitteet suorasta demokratiasta ja vastarintaoikeudesta tuovat uusia ajatuksia yhteiskuntaan. Elokapina lienee 2020-luvun Koijärvi-liike, joka uudistaa demokratiaa ilmastonmuutoksen oloissa.

Kirjallisuutta:

David Held: Models of Democracy. Lontoo: Polity, 2006.
John Locke: Second Treatise on Government. https://www.johnlocke.net/major-works/two-treatises-of-government-book-ii