Tekstejä kirjoittajalta Lauri Snellman

Turvallisuusvaltio – aikamme tyrannia

2 kommenttia

Globaalin kaupallisen, poliittisen ja kulttuurisen yhdentymisen myötä rakentunut globaali sivilisaatio on ajautunut monikriisiin. Päällekkäiset kriisit ja erityisesti niiden kärjistyminen sotilaallisiksi vastakkainasetteluiksi ovat myös vahvistaneet turvallisuusarvoja vapausarvojen kustannuksella.

Tilanne muistuttaa jo osin 1900-luvun katastrofiaikaa, kun 1800-luvun markkinaliberaali sivilisaatio romahti suursodiksi siirtomaavallan väkivaltaisen valtamallin, luokka- sekä valtapoliittisten vastakkainasetteluiden, markkinatalouden kriisien sekä uusien totalitaaristen ideologioiden myötä.  Fasismin ja kommunismin totalitaariset ideologiat synnyttivät uuden teollisuusyhteiskunnalle tyypillisen tyrannian muodon, kun puoluevaltiot pyrkivät mobilisoimaan kokonaisia yhteiskuntia toteuttamaan omaa ihanneyhteiskuntaansa massaväkivallan keinoin.

Teollisuusyhteiskunta on kuitenkin korvautunut globaalilla verkostoyhteiskunnalla. Verkostoyhteiskunta rakentuu kaupunkien, finanssimaailman ja valtioiden globaalien verkostojen varaan. Verkostoyhteiskunnan talous nojaa yhä enemmän tieto- ja palvelutyöhön, ja tuotanto nojaa yhä enemmän globaaleihin tuotantoketjuihin. Väitän, että turvallisuusvaltio eli sekurokratia on samalla tavoin kriisiytyneelle globaalille verkostoyhteiskunnalle ominainen uusi tyrannian muoto.

Lue lisää →

Onko turvallisuus sittenkin yhteiskunnallinen pahe?

1 kommentti

Turvallisuus- ja uhkakuvaretoriikka ovat kaapanneet suomalaisen julkisen keskustelun Ukrainan sodan alkamisen jälkeen. Vaaditaan sotilaallista varautumista Venäjää vastaan. Ihmisiä pelotellaan valtion velkaantumisella. Maahanmuutto, pakolaisuus, Venäjän mahdollinen hybridivaikuttaminen ja ”väestönvaihto” uhkaavat Suomea niin pahoin, että perustuslaillisuudesta ja kansainvälisestä oikeudesta on pakko luopua. Myös vasemmisto on lähtenyt mukaan uhkakuvaretoriikkaan leimaamalla populistioikeiston ja ennen kaikkea Putinin Venäjän sekä Trumpin hallinnon turvallisuusuhiksi.

Tämä voi näyttää ”terveeltä järjeltä”. Kyllähän nyt tolkun ihminen varautuu hyvän sään aikana ja alistuu yhteiseen riviin kriisiaikana! Yksi turvallisuusretoriikan ominaisimmista piirteistä onkin se, että kaikki vaihtoehdot nähdään epärealistisina ja epäisänmaallisena turvallisuuden mielenmaiseman sisältä käsin. Näin turvallisuusajattelu tuhoaa vapaan yhteiskunnan ja humaanit arvot yhteiskuntien sisältä käsin.

Lue lisää →

Venäjän sota Ukrainassa noudattaa uuden sodan logiikkaa

1 kommentti

Venäjän hyökkäys Ukrainaan nostanut esiin kysymykset diktatuureista ja kansainvälisen reformin mahdollisuudesta yhteistyön keinoin. Ovatko sodat edes vältettävissä? Vai ovatko ne vääjäämätön osa  ihmisluontoa tai kansainvälistä järjestystä?

Tällainen pessimistinen ihmiskäsitys on yksi suomalaisen keskustelun pääperinteistä. Se juontuu uskonpuhdistajien sekä valistusajattelijoiden ajattelusta, jonka mukaan mukaan yhteiskuntien on valittava autoritaarisen valtion tai ”kaikkien sodan kaikkia vastaan” välillä.

Lue lisää →

Kansalaistoiminta on osa oikeusvaltiota

Ei kommentteja

Elokapinan mielenosoitukset ovat taas herättäneet laajan keskustelun, ja liike saa sympatiaa myös bisnesmaailmasta ja keskiluokalta. Konservatiivioikeisto polarisoi keskustelua leimaamalla Elokapinan mielenosoitukset ja kansalaistottelemattomuuden rikolliseksi anarkismiksi tai jopa terrorisminkaltaiseksi toiminnaksi. Kiistojen ytimessä on oikeusvaltion käsite.

Suomessa oikeusvaltion väitetään usein merkitsevän, että lakeja täytyy noudattaa sokeasti. Käsitteen määritelmä tietosanakirjoissa viittaa kuitenkin toiseen suuntaan: oikeusvaltiossa valtion toimivalta perustuu lakiin. Esimerkiksi Kiinan tai Venäjän ei voida katsoa olevan oikeusvaltioita. Kiinassa kommunistisella puolueella on absoluuttinen valta hallita käyttämällä lakia välineenään ja Venäjällä valtajärjestelmä on avoimesti kriminalisoitunut.

Lue lisää →

Elokapina ja suomalainen demokratia

3 kommenttia

Elokapina-kansalaisliikkeen kesäkampanja oli menestyksekäs. Jotkin hallituspuolueet kannattavat liikkeen vaatimuksiin kuuluvan ilmastohätätilan julistamista. Kansalaisliike on myös nostanut ison keskustelun ilmastonmuutoksen torjunnasta sekä valtion ja yhteiskunnan suhteesta.

Liike tavoittelee suoraa demokratiaa ja pyrkii tavoitteisiinsa kansalaistottelemattomuuden avulla, mikä on herättänyt paljon keskustelua. Kiistat liikkeen toimintatavoista myös henkilöityvät sen perustaja Roger Hallamiin, jota syytetään liiallisesta radikalismista.

Nämä kiistat ovat osa laajempaa kysymystä: laajentaako Elokapina demokratiaa, vai heikentääkö liike sitä?

Lue lisää →

Impivaara ja eurooppalainen demokratia

9 kommenttia

Toukokuussa käytiin kuumeista keskustelua EU:n elvytyspaketista. Erityisesti oikeisto epäilee muuttavan EU:n perusluonnetta ja asiaan liittyvät perustuslailliset kiistat ovat saaneet epäilyttäviä piirteitä. Mistä kiistat oikein johtuvat?

EU perustettiin 1950-luvulla toisen maailmansodan jälkimainingeissa takaamaan rauhaa Eurooppaan. Euroopan integraatio eteni hallitusten välisillä sopimuksilla, kun kansalliset eliitit pyrkivät ”pelastamaan kansallisvaltion” luomalla ja kontrolloimalla koko Euroopan kokoisia markkinoita.

Integraation perusajatukseksi muodostui funktionalismi: yhteinen päätöksenteko jollain politiikan osa-alueella (kuten taloudessa) muodostaa väistämättä tarpeen integroida siihen liittyviä politiikan alueita (kuten tullipolitiikan). Lisäksi EU:n toimielimet ovat vahvistuneet ajan myötä, kun hallitusten kokous eli neuvosto on siirtynyt enemmistöpäätöksiin ja EU-parlamentti valitaan nykyisin suoraan vaaleilla.

Lue lisää →

Miksi perustuslain tulkinta politisoituu?

8 kommenttia

Suomessa perustuslakivaliokunta on viimeisen puolen vuoden aikana ottanut kantaa kahteen merkittävään poliittiseen kysymykseen ilmeisen politisoituneella tavalla. Sekä Haavisto-gatessa että EU-elvytyspaketissa perustuslakivaliokunta on jakautunut puoluepoliittisin linjoin, ratkaissut asioita asiantuntijoiden enemmistön vastaisesti ja lopulta kyseenalaistanut ratkaisuillaan oikeusvaltion perustan.

Perustuslakivaliokunta tutki vuoden 2020 aikana Pekka Haaviston toimintaa Al-Holiin jääneiden suomalaisten kotiuttamisessa ja hänen vallankäyttöään riidassa ulkoministeriön virkamies Pasi Tuomisen kanssa. Lopuksi valiokunta totesi Haaviston rikkoneen hyvää hallintotapaa vastaan.

Haaviston tapaus oli ongelmallinen oikeusvaltion näkökannalta. Koko prosessi oli alusta lähtien poliittinen, kun kansanedustajat tutkivat ministerin toimien lainmukaisuutta. Haaviston virkasyytteen aloittivat perussuomalaisten ja kokoomuksen oikeistosiiven kansanedustajat. Valiokunta sittemmin selvitti asiaa määräämällä poliisin tekemään esitutkinnan ja kuulemalla asiantuntijoita. Suurin osa asiantuntijoista olisi kannattanut Haaviston vapauttamista. Valiokunta totesi sen sijaan Haaviston rikkoneen lakia siten että syytekynnys ei ylity.

Lue lisää →

Rokotenationalismi on koronaepidemian pitkittäjä

17 kommenttia

Koronaepidemiasta on muodostunut globaali ongelma. Julkinen keskustelu on muuttunut vertailuksi siitä, mikä valtio tai blokki pystyy rokottamaan kansalaisiaan nopeimmin. Myös rokotteiden jakelua on pyritty ohjaamaan kauppa- ja vientikielloilla. 

Rokotenationalismiksi kutsutaan ilmiötä, jossa kansallisvaltiot tai blokit pyrkivät rokottamaan omat kansalaisensa rokotteiden globaalin saatavuuden kustannuksella. Rokotenationalismia ruokkii rokotetuotannon niukkuus: maailma tarvitsee äkkiä 20 miljardia koronarokoteannosta. Muutama biotekniikkayritys hallitsee rokotetuotantoa. Firmat pitävät kiinni patenteistaan ja ottavat rokotteista valtavia voittoja. Lopputuloksena on, että vain 40% tuotantokapasiteetista on käytössä, ja maailman rokottamiseen kestäisi nykymenolla seitsemän vuotta.

Lue lisää →