Hiilibudjetti ja ilmaston etiikka

101 kommenttia

Ilmastokysymyksistä keskustellaan Euroopan unionin tasolla, kansallisella tasolla tai monikansallisten yritysten kohdalla. Mutta yritykset tai valtiot eivät tuottaisi hiilipäästöjä, elleivät ne tarjoaisi tuotteita ja palveluita, jotka ihmiset lopulta ostavat ja käyttävät.

Suuryritysten johtajat ja poliittiset päättäjät voivat tehdä päätöksiä, joilla on suuri vaikutus päästöjen kehitykseen. Kuluttajana ja äänestäjänä valinta on kuitenkin jokaisella kansalaisella.

Mikä yksilön vastuu on ilmastonmuutoksesta – ja miten sen toteutumista voisi arvioida arkisen toiminnan näkökulmasta?

Kenelle olemme vastuussa?

Voi kysyä, mihin yksilön vastuu ilmastosta oikeastaan perustuu. Etiikan näkökulmasta kysymystä on lähestytty esimerkiksi pohtimalla, mikä vastuu meillä on tuleville sukupolville tai planeetan ekosysteemille.

Jos maailma muuttuu elinkelvottomaksi eikä mahdollisia ihmisiä koskaan synnykään, miksi meillä olisi mitään vastuuta?

Tämän ajatuksen ajallinen perspektiivi ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Jos tilanne ei muutu, ilmastonmuutoksella on katastrofaalisia seurauksia useimpien nyt elävien ihmisten elinaikana. Itsellemme ja toisillemme olemme ainakin vastuussa.

Kahden asteen tavoite

Ilmastonmuutoksen hillinnän tavoite on sekä alentaa katastrofaalisten muutosten todennäköisyyttä että lopulta estää koko ihmiskunnan olemassaoloa uhkaava eksistentiaalinen riski.

Tiede ei voi taata, että mikään muutos olisi turvallinen varsinkaan kaikkialla maailmassa.  Ilmastotieteilijät ovat kuitenkin arvioineet, että alle kahden asteen lämpeneminen riittäisi kaikista pahimpien riskien välttämiseen. Tässä tilanteessa emme enää kykene pelastamaan koralliriuttoja mutta saatamme estää Länsi-Antarktiksen sortumisen valtamereen tulevien vuosisatojen kuluessa.

Päästöjä on leikattava sitä jyrkemmin, mitä myöhemmin ne saavuttavat huippunsa, jotta kahden asteen tavoite saavutettaisiin. Kuva: Robbie Andrew.

Mikään nousu keskilämpötilassa ei ole toivottava tai turvallinen tilanne. Alle kahden asteen lämpeneminen on otettu Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteeksi [1]. Sopimusta ovat lähteneet toteuttamaan kaikki maailman maat paitsi Yhdysvallat.

Hiilen kierto ja ihmisen toiminta

Ilman ihmisen toimintaa hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrä hiilen kierrossa ja ilmakehässä pysyisi verrattain tasaisena. Esimerkiksi metsä kasvaessaan sitoo itseensä hiiltä ilmakehästä. Kun puu aikanaan kaatuu ja lahoaa, kasvihuonekaasut vapautuvat uudelleen.

Ihmisen toiminta kuitenkin vapauttaa pitkäaikaisesti varastoitua hiilidioksidia. Fossiilisten polttoaineiden lähteet – kuten kivihiili tai öljy – olisivat muuten sitoneet hiilen miljooniksi vuosiksi.

Ilmastojärjestelmään lisätty hiilidioksidi ei katoa. Meren ja maan nielut poistavat vain puolet ihmisen järjestelmään tuomasta lisästä.  Kasvihuonekaasut kerääntyvät ilmakehään tuhansiksi vuosiksi. Tämä pakottaa ilmastojärjestelmään energiaa, joka lämmittää sekä meriä että nostaa maan pinnan ja alailmakehän lämpötilaa.

Maailman hiilibudjetti

Parhaiden arvioiden mukaan lämpötilan nousun pitäminen alle kahden asteen vaatii ihmisperäisten päästöjen ilmastojärjestelmään tuottaman lisän pitämisen alle 2900 gigatonnissa hiilidioksidia [2]. (Laskelmissa muut kasvihuonepäästöt on muutettu hiilidioksidiksi.)

2900 gigatonnia on siis koko ihmiskunnan hiilibudjetti. Jos haluamme pitää lämpötilan muutoksen alle kahdessa asteessa, sitä emme voi ylittää.

Budjetista on 1800-luvulla alkaneen teollistumisen ja fossiilisen energian jatkuvasti lisääntyvän hyödyntämisen myötä käytetty jo 2100 gigatonnia.

Maailmanlaajuisesta hiilibudjetista on siis jäljellä vain alle neljännes, korkeintaan 800 gigatonnia. Enempää emme voi käyttää ilman katastrofaalisia seurauksia [3].

Vastuu ja tiedon rajat

Jos tietoa oman toiminnan aiheuttamista päästöistä on saatavilla, sitä on myös käytettävä. Tyhmäksi heittäytymällä ei vapaudu vastuustaan. Toisaalta ihminen ei voi olla vastuussa toiminnasta, jonka vaikutuksista ei ole hakemallakaan saatavissa tietoa.

Saatavilla olevan tiedon vähäisyys rajoittaa myös vastuuta ilmastonmuutoksesta. Hiilipäästöistä ei aina ole tuote- ja palvelukohtaisia laskelmia, ja monesti niiden laatiminen on vaikeaa. Laskurit antavat osviittaa siitä, mikä oman elämäntyylin ilmastovaikutus on.

Aivan erityisesti hyvätkään laskurit eivät tarjoa vertailulukujen lisäksi selkeää käsitystä tavoitteista: siitä, millaisiin päästöihin olisi pyrittävä.

Hyvien laskurien – esimerkiksi mobiilisovellusten – kohdalla markkina olisi valtava. Ehkä sovellusten kehittäjät kuitenkin ajattelevat, että kulutusta hillitsevän sovelluksen käyttäminen olisi masentavaa.

Henkilökohtainen hiilibudjetti

Miten yksilön roolin ja vastuun hiilipäästöjen vähentämisessä voisi hahmottaa konkreettisin luvuin?

Yksi kouriintuntuva tapa on muuttaa maailman hiilibudjetti jokaisen yksilön omaksi hiilibudjetiksi.

Koko ihmiskunnan jäljellä oleva budjetti jaettuna maailman väkiluvulla on noin 30 tonnia hiilidioksidia.

Suomalaisen kuluttajan keskimääräiset hiilipäästöt ovat yli 10 tonnia per vuosi. Hiilibudjettimme on siis tällä menolla käytetty kolmessa vuodessa.

Klaus Lancker (Columbia University) kertoo jäljellä olevasta hiilibudjetista.

Historian huomioiva hiilibudjetti

Henkilökohtainen hiilibudjetti lähtee siitä ajatuksesta, että jokainen saa yhtä suuren osan jäljellä olevasta budjetista.

Tämä ei kuitenkaan ota huomioon historiaa. Kehittyneet maat ovat käyttäneet enemmän fossiilisia polttoaineita kuin kehitysmaat. Arvioiden mukaan yksin Yhdysvallat on vastuussa jopa kolmanneksesta ihmisten tuottamista hiilipäästöistä, vaikka sen väkiluku on 4–5 % maailman väestöstä.

Sama koskee myös nykyhetkeä. Suurin osa maailman väestöstä ei elä pitkälle teollistuneissa maissa. Vain 10 % maailman väestöstä tuottaa 50 % ihmisperäisistä kasvihuonekaasuista [4].

Fossiilisten polttoaineiden mittava käyttö on tietysti tapahtunut useiden sukupolvien aikana – jo ennen kuin olemme syntyneet. Silti se on luonut vaurautta ja mahdollistanut nykyisen elämäntapamme, joka perustuu suurten rakenteellisten tukien takia verrattain halpaan energiaan, halpaan matkustamiseen ja ylenpalttiseen ruoantuotantoon.

Historiallisten päästöjen jakautuminen maailmassa. Global Carbon Budget 2017.

Jos historialliset päästöt otetaan huomioon, suomalaisten ihmisten hiilibudjetista on jäljellä vielä vähemmän kuin laskelman 30 tonnia. Suomen käyttämästä hiilibudjetista ei ole tarkkaa arviota, mutta budjetistamme olemme käyttäneet enemmän kuin kehittyvien maiden ihmiset – ja luoneet varallisuutemme pääosin sitä kautta.

Henkilökohtainen tavoite

Hiilibudjetin yksinkertainenkin laskelma kertoo, että päästöjä on vähennettävä merkittävästi ja heti – siinäkin tapauksessa, että jättäisimme historian painolastin huomiotta.

Suomalaisten olisi syytä päästä mahdollisimman pian keskimääräisen eurooppalaisen tason päästöihin, noin 6 tonniin hiilidioksidiksi muutettuna vuodessa – ja puolittaa se heti kun mahdollista. Tavoitteen on oltava noin 3 tonnia 30-luvulla; 40-luvulla nettopäästöissä on päästävä nollaan.

Kun budjettimme on käytetty, valtioiden on huolehdittava siitä, että lopulta nettopäästöt menevät negatiivisiksi eli että hiiltä sidotaan enemmän kuin sitä päästetään.

Päästöjen vähentäminen tätä tahtia ei onnistu ilman Suomen yhteiskunnan kaikkien sektoreiden ja Euroopan unionin voimakasta ohjausta. Vastuu ei silti ole vain niiden. Tilanteeseen on reagoitava rehellisesti, nopeasti ja parhaan tieteen pohjalta.

Viitteet
  1. Pariisin ilmastosopimus, Artikla 2.1(a).
  2. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli, AR5 SR Summary for Policy Makers, s. 9.
  3. Figueres et al, ‘Three years to safeguard our climate’ Nature 546, 593–595 (29 June 2017).
  4. Oxfam, ‘World’s richest 10% produce half of carbon emissions while poorest 3.5 billion account for just a tenth’ Special Report (2 September 2015).

Aarne Granlund suorittaa maisteritutkintoa Arktisesta ilmastonmuutoksesta ja ilmastopolitiikasta Nordin yliopistossa Bodossa ja Islannin yliopistossa Reykjavikissa. Opintojen ohella Aarne toimii harjoittelijana Sitran hiilineutraali kiertotalous -teemassa.

Kommenteista kiitos Simo Kyllöselle.

101 kommenttia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *