Suomen kansalliselle itseymmärrykselle on ollut ominaista rehellisyys ja luottamus toisiin ihmisiin. Erityisesti Suomessa on ihailtu maan toistuvaa huippusijoitusta Transparency Internationalin korruption vähäisyyttä koskevissa tutkimuksissa. ”Suomessa ei ole korruptiota” on myös muodostunut hokemaksi.

Garden Helsinki-urheiluhallin investointijärjestelyt ovat herättäneet runsaasti huomiota. On tullut ilmi, että kokoomuslainen pääministeri Petteri Orpo on päättänyt myöntää valtiontukea kokoomusta vaalirahoittaneen suurliikemies Ilpo Kokkilan johtamalle hallihankkeelle siitä huolimatta, että asiaa valmistelleet virkamiehet pitivät tukihakemusta perusteettomana. 

Päätös vaikuttaa huolestuttavalta: oikeistokonservatiivinen hallitus päättää tukea taustavaikuttajaansa tavalla, joka muistuttaa kansainvälisen populistioikeiston ja erityisesti Unkarin kaltaisten maiden käytäntöjä. Terävimmin asiaa kommentoikin BlueSkyssä historioitsija Olli Bäckström:

This summer Finns are finally realizing how corruption has permeated every aspect of the country’s politics and society. Finland is truly a rat-infested landfill.

Poliittisen oligarkian luonnetta on eniten tarkasteltu entisen Neuvostoliiton konteksissa, vaikka siitä on tullut globaali ongelma. Väitän, että Suomesta on tulossa rehellisen lintukodon asemasta korruptoitunut rotanpesä, koska se on kehittymässä turvallisuusvaltioksi osana yleistä verkostoyhteiskuntien oligarkisoitumista ja käännettä autoritarismiin.