‘Tolkun ihmisestä’ ei pääse eroon helposti. Ei, vaikka käsitteen lanseerannut kirjailija Jyri Paretskoi ja Tolkun julistuksen puuhamies muusikko ja kouluttaja, sittemmin myös perussuomalainen eduskunta-avustaja, Erkki Seppänen, julkaisivat syksyllä 2018 vuoropuhelun “Tolkun muistolle” ja ehdottivat eteenpäin siirtymistä.

Tolkun ihminen näyttää nousevan kuolleista kuoppaamisensa jälkeen samalla tarmolla kuin Michael Myers Halloween-elokuvissa. Viimeisin vilkas kiistelykierros käytiin, kun Silakkaryhmän puuhamies, Johannes Koski, luonnehti Twitterissä (4.1.2020) “tolkun ihmistä” vääryyden ja väkivallankin edessä välinpitämättömäksi.

Mä tunnen tolkun ihmiset. Makasin 9-vuotiaana selälläni koulupihan mustalla asfaltilla. Kymmenen kiusaajaa löi, potki ja ilkkui.

Tolkun ihmiset on kuin ne lapset, jotka katsoivat väkivaltaa vierestä. Koska se oli jonkun toisen ongelma. Älä ole tolkun ihminen. Puolusta heikompia.

— Johannes Koski 🐟 (@johanneskoski) January 4, 2020

Iisalmen Sanomissa julkaistu Paretskoin alkuperäinen kolumni “Tolkun ihmiset” herätti sekin välittömästä kiivaaksi äityneen keskustelun, jossa uuden käsitteen merkitysulottuvuuksia pohdittiin välillä lonkalta heitellen, mutta myös asiaan huolellisesti paneutuen.

Keskustelu on polveillut moneen suuntaan. Yksi sen juonne on hämmästely: kuinka kukaan voi kritisoida tolkkua , joka sanakirjankin mukaan tarkoittaa muun muassa järkeä, ymmärrystä ja harkintakykyä? Pyrin vastaamaan tähän kysymykseen.

Lue lisää →