Suomen Pankin johtokunta on lähettänyt pääministeri Petteri Orpolle kirjeen, jossa huomautetaan hallitusohjelman kirjausten mahdollisesta lainvastaisuudesta. Kyseessä on hallitusohjelman osio 9.1. Sen kirjauksilla tuore hallitus pyrkii vaikuttamaan EU:n toimiin, jotka sen mukaan “heikentävät jäsenvaltioiden kannustimia julkistalouksiensa tervehdyttämiseen ja kasvattavat rahoitus- ja makrovakausriskejä Euroopassa”.
Suomen Pankissa huolta herätti hallitusohjelman luonnehdinta, jonka mukaan tätä tavoitetta pyritään edistämään rajoittamalla valtiolle Suomen Pankin ja Euroopan keskuspankin (EKP) kautta syntyvää rahoitusriskiä. Tämä nähtiin Suomen Pankissa kyseenalaistavan Euroopan keskuspankikjärjestelmän itsenäisyyttä, joka on suojattu EU:n perussopimuksissa erinäisiltä vaikutusyrityksiltä:
Käyttäessään sille perussopimuksilla ja EKPJ:n ja EKP:n perussäännöllä annettuja valtuuksiaan tai suorittaessaan niillä sille annettuja tehtäviään ja velvollisuuksiaan Euroopan keskuspankki tai kansallinen keskuspankki taikka Euroopan keskuspankin tai kansallisen keskuspankin päätöksentekoelimen jäsen ei pyydä eikä ota ohjeita unionin toimielimiltä, elimiltä tai laitoksilta, jäsenvaltioiden hallituksilta eikä miltään muultakaan taholta. Unionin toimielimet, elimet ja laitokset sekä jäsenvaltioiden hallitukset sitoutuvat kunnioittamaan tätä periaatetta ja pidättymään yrityksistä vaikuttaa Euroopan keskuspankin tai kansallisten keskuspankkien päätöksentekoelinten jäseniin heidän suorittaessaan tehtäviään (SEUT artikla 130)
Keskuspankkien itsenäisyyttä pidettiin sopimusta laatiessa – ja monissa piireissä tänäänkin – ennakkoehtona uskottavien rahapoliittisten sitoumusten muodostamiseksi. Taustalla on käsitys, että rahapoliittinen itsenäisyys mahdollistaa valtioiden talouspoliittisen toiminnan varmemmin kuin politisoitu rahapolitiikka, joka voisi tuottaa ristiriitoja kansalaisten inflaatio-odotusten ja valtion finanssipoliittisten pyrkimysten välille. Näin EKP eristettiin laajalti poliittisilta vaikutusyrityksiltä. Tätä ei pidetty suurena ongelmana: ratkaisun uskottiin tukevan jäsenvaltioiden tavoitteita.
Eräiden kommenttien mukaan hallituksen linjausta on Suomen Pankissa tulkittu väärin. En voi ottaa kantaa tulkintaa koskeviin kiistoihin. Ei ole kuitenkaan kohtuutonta ajatella, että keskuspankkien toiminnan poliittinen tarkastelu on osoittautumassa tarpeelliseksi.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklassa 126 määritellään jäsenvaltioilla olevan velvollisuus välttää liiallisia alijäämiä ja julkista velkaantumista. Hallituksen pyrkimyksen vaatia jäsenvaltioilta julkistalouksiensa ”tervehdyttämistä” voi nähdä osana tämän pykälän tavoitteiden edistämistä. Hallituksen tulkinta näyttäisi olevan, ettei löysä rahapolitiikka edistä julkistalouden ”kannustinloukkujen” purkamista. Ajatuksena lienee, että jos keskuspankki sallii pulaan ajautuville kansantalouksille matalakorkoisia lainoja ja pelastuspaketteja löysällä kädellä, ei EU:n jäsenvaltioilla ole kannustinta tasapainottaa talouksiaan omatoimisesti. Jos asia on näin, hallituksen mukaan EKP:n tulisi muuttaa toimintamalliaan, jottei se olisi ristiriidassa EU-lainsäädännön julkistalouden tasapainottamista koskevan perustavoitteen kanssa. Tämä olisi varsin johdonmukainen tapa yrittää ajaa muutosta järjestelmätasolla ja EU-lainsäädännön puitteissa.
On tietenkin toinen kysymys, onko hallitusohjelman näkemys tilanteesta oikea. Yleisemmällä tasolla meidän pitäisi kuitenkin pohtia sitä, kuinka pitkälle keskuspankkien itsenäisyys voi ulottua.
EKP:n perussääntö sallii EU-komission ja -parlamentin puuttumisen keskuspankin toimintaan hyvin niukasti. Asiat, joihin demokraattisesti valitut edustajat voivat vaikuttaa, ovat enimmäkseen symbolisia, esimerkiksi muutoksia kansallisiin maksujärjestelmiin. Vaikka EKP:n poliittisen eristämisen takana on ajatus yhteisestä edusta, on silti huolestuttavaa, mikäli EU:n jäsenvaltiot eivät voisi demokraattisesti valitun hallituksensa kautta pyrkiä muuttamaan keskuspankin toimintatapoja edes silloin, kun niiden ja muiden Unionin perustavoitteiden nähdään olevan ristiriidassa. Jos instituutiomme ovat sovitussa muodossaan luutuneet ja ajaneet meidät umpikujaan, olisi toivottavampaa, että pakoteitä etsittäisiin demokraattisesti pikemminkin kuin byrokraattisesti.