Ääripäiden kumoaminen ja tolkun harha

37 kommenttia

Kun kirjailija Jyri Paretskoi julkaisi Iisalmen sanomissa ”Tolkun ihmiset”, tuli sanaparista lähes välittömästi meemi. Sen leviämistä edisti myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö virallisella Facebook-sivullaan:

Screen Shot 2017-04-06 at 22.34.07

Paretskoin kritiikin ytimessä oli väite, jonka mukaan maahanmuuttokysymykset jakavat kansamme kahtia. ”Se on vale. Ääripäiden välissä on valtava enemmistö, tolkun ihmiset.”

Memetiikan mukaan kulttuuriset yksiköt kopioituvat. Toisin kuin geenien, meemien menestys ei riipu niiden hyödyllisyydestä edes pitkällä aikavälillä. Meemit, jotka kopioivat itseään tehokkaimmin, menestyvät parhaiten.

Tolkun ihmisistä ja kahdesta ääripäästä on tullut meemejä, joiden merkitys oli alun perinkin hämärä. Niitä on viime aikoina valjastettu ideologisiin tarkoituksiin hallituksen tilaamia selvityksiä myöten. Mikä käsitteissä on vialla?

Ääripäiden meemi

Ääripäiden meemi toistuu hiljattain julkaistussa Sisäministeriön selvityksessä kansalaisten suhtautumisesta maamme turvapaikkapolitiikkaan. Selvitys on pääosin asianmukaisesti tehty, mutta sen johtopäätökset lankeavat harkitsemattomiin käsitteellisiin sekaannuksiin.

Selvitys toistaa lähes muuntumattomina Paretskoin kolumnin ydinajatukset. Turvapaikkatilanteen väitetään kärjistäneen Suomessa käytävän maahanmuuttokeskustelun (”koko yhteiskuntaa leimaava polarisaatiokehitys”, 2017, s. 70). Ajatus kahdesta ääripäästä esiintyy painokkaimmin selvityksen johtopäätöksissä:

Ääripäitä turvapaikkakeskustelussa on kaksi – täysin kielteinen ja kritiikittömän myönteinen – mutta nämä ääripäät vaikuttavat tutkimuksen aineistoon nojaten edustavan hyvin pientä osaa kansasta. (2017, s. 71.)

Selvitys antaa ääripäille sekä nimet että määritelmät. Julkisessa keskustelussa väitetään olevan ”vain kaksi äärimielipidettä – olet joko suvakki tai rasisti” (2017, s. 70). Ääripäiden sisältö määritellään tarkemmin näin:

  • Ensimmäinen ääripää: ”turvapaikanhakijat ainoastaan täysin uhkana kokevat”
  • Toinen ääripää: ”turvapaikanhakijat ainoastaan puhtaan positiivisena, täysin ilman mitään uhkia olevana ilmiönä kokevat” (2017, s. 45)

Sanakirjamääritelmän mukaan suvaitsevaisuus on kuitenkin jotain muuta: se on sellaisten mielipiteiden tai käytöksen hyväksymistä, joista ei pidetä tai joiden kanssa ollaan eri mieltä.

Kun tämä yhdistetään yllä lainattuihin ääripäiden määritelmiin, syntyy looginen ristiriita. Sisäministeriön selvitys ymmärtää suvaitsevaisuuden ”puhtaan positiivisena”, täysin potentiaalisista uhista tietämättömänä suhtautumisena turvapaikanhakijoihin. Kuitenkin suvaitsevaisuus tarkoittaa juuri ongelmallisiksi tiedettyjen asioiden hyväksymistä.

Selvitystä voi ylipäätään arvostella siitä, että se käyttää neutraalisti sanaa ”suvakki”, vaikka käsitteen juuret ovat äärioikeistolaisessa maahanmuuttokritiikissä. Sanan poimi Suomen poliittisen valtavirtaan alun perin James Hirvisaari Finnish Defence Leaguen sivuilta. Samaan syyllistyy myös selvityksestä raportoinut Yle:

“Suvakki on arkikielessä esiintyvä ilmaus ihmiselle, joka suhtautuu suvaitsevaisesti eri kulttuureihin, uskontoihin ja etnisiin ryhmiin.”

Kun käsitteitä käytetään virallisessa, ministeriön tilaamassa selvityksessä näin virheellisesti, voidaan puhua jopa asiantuntijuuden kriisistä. Vaikka tieteelliseksi tekeytyvä selvitys sentään pidättyy määrittelemästä ’suvakkia’, se käyttää sanaa ja puhuu suvaitsevaisuudesta epätarkasti.

Tolkun meemi

Toinen Sisäministeriön selvityksen käsitteellinen sekaannus syntyy siitä, että siinä toistuu mantramaisesti ja perusteettomasti tolkun ihmisten meemi:

Valtaosan tähän tutkimukseen osallistuneista suomalaisista voidaan tulkita olevan niin sanottuja tolkun kansalaisia. He vaikuttavat suhtautuvan turvapaikkakysymykseen avoimesti, mutta asiallisen kriittisesti. (2017, s. 70.)

Tämä antaa ymmärtää, että tolkun kansalaiset ovat tilatun selvityksen mukaan ”maltillinen” positio kahden ääripään välissä.

Ajatuksessa on ongelma, joka paljastuu loogisella päättelyllä. Jos tolkun ihminen on muuta kuin ”suvakki”, hänen suhtautumisensa eri kulttuureihin, uskontoihin tai etnisiin ryhmiin ei ole suvaitsevainen. Se on ”asiallisen kriittinen”.

Mikä perustava virhe tolkun käsitteessä on? Vastaus löytyy logiikasta, jossa tunnetaan kolmannen poissuljetun laki. Sen mukaan mikä tahansa väite tai sen negaatio on totta. ”Pöytä on punainen” on joko totta tai sitten ei. Ei ole kolmatta vaihtoehtoa.

Kahden käsitteen osalta kolmannen poissuljetun laki pätee silloin, kun käsitteet ovat toistensa loogisia vastakohtia. Rasismi ja suvaitsevaisuus on ymmärrettävissä tällaisiksi vastakohdiksi.

Selvityksen ”ääripäät” eivät kuitenkaan ole rasismi ja suvaitsevaisuus, vaan ne koskevat suhtautumista turvapaikkatilanteeseen ja Suomen turvapaikkapolitiikkaan – ei siis etnisiin, kulttuurillisiin tai uskonnollisiin ryhmiin.

Suhtautuminen turvapaikkatilanteeseen ei ole samalla käsitteellisellä akselilla kuin suvaitsevaisuus ja rasismi. Tästä syystä tolkun ihminen ei asetu rasismin ja suvakkiuden ääripäiden väliin, vaikka näin annetaan ymmärtää.

Suhtautuminen turvapaikkatilanteeseen ja -politiikkaan ei suoraan kerro, onko ihminen suvaitsevainen vai rasisti. On aivan mahdollista, että joku suhtautuu Suomen nykyiseen turvapaikkapolitiikkaan kriittisesti mutta ei ole rasisti. Sekin on aivan mahdollista, että kannattaa Suomen nykyistä turvapaikkapolitiikkaa ja on rasisti.

Selvityksen ”tolkun ihminen” voi näin olla yhtä lailla rasisti tai suvakki.

Yksi ääripää?

Lopuksi voi miettiä, miksi rasismia ja suvaitsevaisuutta pidetään äärimmäisinä kantoina.

Etiikassa sellaisia moraalisia näkemyksiä, jotka eivät salli poikkeuksia missään olosuhteissa, kutsutaan absolutistisiksi. Onko suvaitsevaisuus tai rasismi absoluuttinen kanta?

Vastaus voi yllättää. Suvaitsevaisuus on absoluuttinen kanta, sillä se tarkoittaa ihmisoikeuksien puolustamista kaikissa tilanteissa. Tätä tarkoittaa ihmisoikeuksien luovuttamattomuus.

Harva kannattaa kuitenkaan absoluuttista rasismia, jossa kaikessa toiminnassa noudatettaisiin syrjiviä periaatteita. Siten myös kinastelu siitä, onko ääripäitä yksi vai kaksi, paljastuu meemiksi, jonka tarkempi analyysi on tarpeen.

Viitteet
Sisäministeriö (2017). Kansalaismielipide: turvapaikanhakijat ja turvapaikkapolitiikka.
Susan Blackmore (1999). The Meme Machine. Oxford University Press: Oxford.
Korjaus: Tämän artikkelin kirjoittajan nimi oli virheellisesti merkitty lyhyen aikaa aamulla 7.4.2017. Kirjoittaja on Heikki A. Kovalainen.

37 kommenttia

  9. Rauno Halme

    Hyvä Heikki, huomauttaisi tulkintavirheestä suvakin osalla kohdassa ” toinen ääripää – ”turvapaikanhakijat ainoastaan puhtaan positiivisena, täysin ilman mitään uhkia olevana ilmiönä kokevat” Sanakirja määritelmä johon tulee verrata ei ole ”suvaisevaisuus” vaan ”(kuvannollinen) sinisilmäisyys” Tällöin ei loogista ristiriitaa synny.

    Pidän toki sisäministeriön tulkintaakin virheellisen nähtävästi turhan poliitisen korrektiuden vuoksi. Itse katson varsinaisiksi ääripäiksi Sinisilmäkköjen ja Vihakkien ”militanttiset” keihäänkärjet, johin kuuluvat kaikki, jotka ei hyväksy kuin ainoastaan oman vääristellyn totuutensa, katsovat vihollisikseen kaikki muut ja dehumanoivat vastustajansa, jota väkivaltaakin voidaan käyttää.

    Paretskoin alkuperäinen ”tolkun ihminen” piti sisällään ajatuksen, että valtaosa kansasta osaa käytää harkintaansa useimmissa tilanteissa kun taas ”ääripäillä” on vain yksi ”oikea” totuus ja toimitamalli. Mutta suurempi ongelma nykyää on se, että käymme väittelyä käsitysten sisällöstä, joille kuitenkin monet antavat eri merkityksen. Siksi dialogi on lähes mahdoton, eikä näin voi jatkua.

    Meidän tulisi turhan kiistelyn sijaan pyrkiä rakentavasti keskustelemaan aikamme ilmiöistä pyrkien ymmärtämään toisen sanoman ydin eikä tarttua tahallisesti väärin tulkitsemaamme sanaan. Tulisi myös kasvattaa itsenäisesti ajattelevia ”tolkun ihmisiä”, jotka eroittaisivat millon heille tarjottaan valmiiksi pureksittuja ”totuuksia” kuin usella blogisteilla on tämä päivänä tapana.

    Vastaa ↓
    1. Heikki A. Kovalainen

      No muuten olen joistain kohdista melkein samaakin mieltä, mutta eniten joudun olemaan eri mieltä siitä, että pitäisi kasvattaa “itsenäisesti ajattelevia ‘tolkun ihmisiä'”. Tolkun ihmisten käsite, sekä alun perin Paretskoilla että myös monissa julkisissa keskusteluissa, ponnistaa enemmänkin kuvitellusta kansan konsensuksesta kuin kriittisestä, itsenäisestä ajattelusta. Tästä syystä käsite on myös holhoava, ja sitä käyttämällä asetetaan tavallaan liian alhaiset standardit yhteiskunnalliselle keskustelulle.

      Vastaa ↓
      1. Heikki A. Kovalainen

        Olisi eri asia, jos tolkun ihminen tarkoittaisikin jotain sellaista kuin fiksu ihminen, mutta se merkitys hukattiin viimeistään silloin kun Niinistö lanseerasi termin käyttöön tuossa Paretskoin merkityksessä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *