Taide on toisintoa, esitystä, representaatiota.
Mutta onko se kuva maailmasta vai maailman esittämisen tavoista? Kyselen kuvan totuusarvoa pitkän perinteen kannustamana. Onko maalaus ikkuna maailmaan? Onko taiteen avulla mahdollista päästä käsiksi elämän ilmiöihin?
Ranskalainen radikaali-marxilainen taideryhmittymä situationistit syntyi 1950-luvun loppupuolella vastauksena ”spektaakkelin yhteiskunnan” kuvien tulvaan. Autenttisen sijasta korostettiin representaatiota, tiedonvälityksen harhan kuvia.
Maalaan kuvia hallitakseni maailman ja median kuvien virtaa, tulkitakseni niiden sisältöä ja sanomaa. Mikä takaa, ettei maalaukseni ole harhan kuva? Mikä on kuvan vastaavuus maailman kanssa?
Poliittisen representaatiosta poliittisuuden representaatioon
Onko poliittisten merkkien esiintyminen taiteessa osoitus ajankohtaisuudesta ja kriittisestä valveutuneisuudesta? Esimerkiksi burkan käyttäminen irrallisena poliittisuuden merkkinä teoksessa?
Vai onko se vain sietämättömän pinnallinen ele, kuten paljaat tissit radikaalisuuden osoituksena oopperaohjauksessa?
Nykykuvataiteessa tapahtuu peiliefekti: esittämisen tapa heijastaakin takaisin esittämisen tavan, itsensä. Poliittinen kuva maailmasta korvautuu poliittisuuden representaatiolla. Mutta poliittisuuden representaatio ei ole sama kuin poliittinen, sama kuin todellisuus.
Nykytaiteen poliittinen kuva on yksitasoinen kuin mainos. Se on menettänyt kriittisen teränsä loputtoman toiston kautta.
Kiinalainen taiteilija maalaa Maon – ironisessa, teennäisen poseeraavassa valotuksessa. Se kuuluu poliittisen maalauksen kaanoniin. Me länsimaalaiset sanomme: ”Ahaa, kantaaottava, poliittinen, kriittinen!”. Ja iskemme taalat tiskiin: ”Kiinalainen toisinajatteleva taiteilija, hyvä sijoitus!”
Mutta miten ”kriittistä” on esittää Mao ja hänen hallintonsa nyt kriittisessä valossa? Miten ”kantaaottavaa” on nyt turvallisesti kuluneen ajan jälkeen kuvata se, jonka me kaikki jo tiedämme? Eikö tämä ole kaikki tyhjää ja mielenkiinnotonta?
Tämänkaltaisessa taidekuvassa toteutuu vain toisinto ja kriittisyyden teeskentely, tuotteistettu kriittisyys eli situationistien rekuperaatioksi nimittämä ilmiö.
Käyttämällä totuttua kaanonia poliittisuudelle väistetään todellista, jonka kuvaaminen Kiinassa saattaisi taiteilijan oikeaan vaaraan. Eikä ikävää teosta saisi myytyä meille himokkaille länsisijoittajille.
Näitä itsestään selviä kantaaottavuuden koodeja ja poliittisuuden tyhjiä eleitä nykytaiteessa riittää.
Sukupuolipolitiikka, identiteetti, ruumiillisuus, feminismi nimikkeinä muodostavat koodeja. Taiteen eleet muodostuvat paradoksaalisesti stereotyyppisiksi, eivät luoviksi.
(Sukupuoli)poliittista ”toiseutta” kuvataan transseksuaalien muotokuvilla: mies naisena, naisella munat ja niin edelleen. Pukeutuminen erilaisiin rooleihin on nykytaiteen kuvakielen tavaramerkki kuten paljaus/alastomuuskin.
Tylsää epäterävyyden merkityksessä
Situationistien valotuksen läpi katseltuna nykytaiteessa kritiikki latistetaan tuotteistamalla se: Mao uimassa, Mao istumassa potalla, Mao ja tissit.
Situationistien aikalainen Warhol on sen jo tehnyt: kuva Maosta on vain toisinto, kuva lukemattomien kaupallisten ja ei-kaupallisten kuvien joukossa. Ei-poliittinen, ei-kantaaottava, ei-kertova. Tyhjä, vain värikäs pinta.
Warhol on demonstroinut ”poliittisen kuvan”, ironisoinut ja tyhjentänyt sen, osoittanut todellisuuden suoran kuvaamisen mahdottomuuden.
Itsekritiikki
Todellisuuden kuvaaminen kuvan kautta kohtaa platonilaisen ongelman varjoista luolan seinällä: kuinka nähdä ulos?
Nykytaide voi tuoda jäsennystä median kuvien kaaokseen, vaikka pahaa se ei maailmasta poista. Kriittisen ajattelun tulee yhdistyä kriittisyyteen kuvan kautta. Kriittisyyden tulee kohdistua myös esittämisen välineistöön. Usein suoran kuvaamisen kielto on tehokkaampi kuin tosiasioiden esitys.
Mika Vesalahti on taidemaalari ja Helsingin Taiteilijaseuran puheenjohtaja. Kymmenien yksityisnäyttelyiden lisäksi hän on osallistunut ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Mikan tuotantoon kuuluu myös esseemuotoinen kirjoittaminen. www.mikavesalahti.com, www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi, mika.vesalahti[at]pp.inet.fi