Aitous ja kaunistelu sosiaalisessa mediassa

41 kommenttia

Sosiaalisen median avoin sisältöjen jakaminen on nykyaikainen tapa luoda henkilöbrändiä, rakentaa suhteita ja tehdä yhteistyötä – toisinaan jopa nousta yhdessä yössä julkisuuteen.

Näillä rajattomien mahdollisuuksien markkinoilla käyttäjän tehtäväksi jää valita jostakin kahden ääristrategian väliltä.

Pitäisikö jaettuja sisältöjä hieman kaunistella, vai pyrkiä olemaan kaikessa ehdottoman rehellinen?

Kaunistelu kuormittaa

Meille suomalaisille aitous ja rehellisyys tuntuu olevan luonteenomaisempaa kuin keinotekoisen imagon luominen. Pidättyväisempiä ihmisiä minäbrändäys voi jopa ahdistaa – useimmiten siksi, että se koetaan oman erinomaisuuden korostamiseksi.

Helsingin Sanomat uutisoi äskettäin, että ihmiset tekevät arjessaan valintoja, jotka näyttävät mahdollisimman hyviltä sosiaalisessa mediassa:

HS.fi 25.6.2014
HS.fi 25.6.2014

Vaikka ilmiö itsessään on ikivanha, nettiavoimuus on tuonut sen korostetusti esiin.

Vain muutamaa päivää myöhemmin Anna Tommola muistutti Helsingin Sanomissa, että ihmisten kannattaa tunnustaa myös oma vajavaisuutensa: rehellisyys on terveellisempää kuin virheiden piilottelu.

”Kymmenviikkoisessa tutkimuksessa koehenkilöiden henkinen ja fyysinen vointi koheni, kun he välttivät valehtelua, aikaansaannostensa suurentelua tai tekemättömien töiden selittelyä.” (HS 3.7.2014)

Entäpä jos ajatellaan valehtelua ja kaunistelua verkossa? Olemmeko löytäneet yhden some-pahoinvoinnin alkulähteistä?

Mökin rappusilla otettu omakuva sienisaaliista ja likaisissa verkkareissa tukka pystyssä poseeraavasta poimijasta ei ehkä täytä trendiblogin kriteereitä. Mutta kuva on osoitus terveestä itsetunnosta, maanläheisyydestä ja hyvästä huumorintajusta.

Jatkuva täydellisyyden tavoittelu on kuormittavaa.

Aidompaa kohtaamista

Sama kuormittava vaikutus on äärimmäisyyksiin viedyllä minäkeskeisyydellä, jossa yhteys toisiin ihmisiin puuttuu eikä omia kokemuksia ja tunteita ole mahdollista peilata muiden kokemuksiin. Teeskentely etäännyttää meidät muista ihmisistä.

Screenshot 2014-07-03 at 16.19.15Sosiaalinen media saa pseudososiaalisia piirteitä, kun se toimii yksinomaan oman tekemisen näyteikkunana ilman aitoa kohtaamista muiden kanssa.

Epäaitouden vastalääkkeenä toimii parhaiten rehellisyys omia tunteita kohtaan. Verkossakin tarvitaan tunteiden koko kirjoa: kiitollisuutta, pelkoa, iloa, inhoa, lämpöä, turhautumista, kiukkua.

KTT Miia Kosonen on tietojohtamisen tutkija, kouluttaja ja pitkän linjan someaktiivi, joka on erikoistunut hajautuneen yhteistyön ja tietotyön kehittämiseen sekä avoimiin organisoitumisen muotoihin, kuten online-yhteisöihin ja joukkoistamiseen. Miian kirjoituksia lisää osoitteessa http://tohtorilletoita.wordpress.com

41 kommenttia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *