Viiden tähden bloggaajat?

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Toimittaja Sanna Ukkola kirjoittaa kolumnissaan viiden tähden toimittajista, jotka “ottavat vastaan ilmaisia luksusmatkoja, solmivat salaisia sopimuksia mainostajien kanssa ja markkinoivat suurimpien mainostajien tuotteita sivuillaan”. 

Ukkolan kirjoitus herätti huomiota. Naistenlehtijournalismi ei todellakaan ole mainostajista riippumatonta.

Tutkimusta Suomen luetuimpien muotibloggaajien etiikasta tehdessäni mieleeni muistui Ukkolan kirjoitus. Myös muotiblogit pyörivät samoilla mekanismeilla: bloggaajat saavat ilmaisia tuotteita ja pääsevät kokeilemaan palveluita – ilmaisista matkoista puhumattakaan. Kuten toimittajat, myös muotibloggaajat eivät tutkimukseni perusteella kirjoita tuotteista ja palveluista negatiivisesti.

Journalismin ja bloggaamisen ero

Muotibloggaajien ja naistenlehtitoimittajien välillä on kuitenkin ero: toimittajat ovat journalisteja. Journalistinen professio on suomalaisessa yhteiskunnassa perinteisesti ollut totuutta ja objektiivisuutta puolustava ammatti, johon liittyy myös tehokas itsesäätely.

Mutta missä menee mainoksen ja riippumattoman lehtijutun raja? Mistä tiedämme, onko esitellyt tuotteet valittu lehteen journalistisin perustein?

Journalistin ohjeissa todetaan muun muassa, ettei journalistista päätösvaltaa saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. Julkisen sanan neuvosto voi antaa “viiden tähden toimittajille” ja kaupallisen sekä journalistisen sisällön rajaa hämärtävää toimintaa suvaitseville julkaisuille huomautuksen – ja näin se on myös tehnyt.

Kuka valvoo muotibloggaajia?

Ei kukaan.

Muotibloggaajat toimivat – niin hyvässä kuin pahassakin – kukin omalla tavallaan laissa asetettujen laajojen raamien puitteissa. He eivät muodosta järin yhtenäistä joukkoa, ja on hankala puhua ammattikunnasta.

Kuluttajaviranomaiset ovat yrittäneet säännellä muotibloggaamista ja erityisesti suitsia blogeissa mahdollisesti esiintyvää piilomainontaa. Mutta ohjeet ovat tulkinnanvaraisia, ja niissä pyritään tekemään hankala ja kestämätön rajanveto ammattilaisen ja harrastajabloggaajan välille.

Muotiblogit keräävät suuria, pääasiassa nuorista tytöistä koostuvia lukijakuntia. Ne muistuttavat yhä enemmän naistenlehtiä – paitsi että niitä ei voida valvoa.

Tutkimukseni perusteella muotibloggaajat huolehtivat paljon oman minänsä julkisen ja yksityisen puolen välisen rajan säilyttämisestä sekä siitä, mitä äiti ja poikaystävä bloggaamisesta ajattelevat.

Mutta bloggaajan vastuunkannon pitäisi kohdistua myös yleisöön.

Bloggaaminen on vaikuttamista ja vaikuttajalla on vastuunsa. Sitä peräänkuulutan myös muotibloggaajilta.

VTM Salla Kääriäinen työskentelee viestintä- ja markkinointitoimisto Myyssä. Sallan syksyllä 2014 valmistunut Pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen luetuimipen muotibloggaajien etiikkaa. Tutustu Sallan blogiin: https://bloggaajanetiikka.wordpress.com tai ota yhteyttä: sallakk[at]hotmail.com

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

9 kommenttia kirjoitukseen “Viiden tähden bloggaajat?

  1. Mika Niemi

    Aihe on itselleni mielenkiintoinen sekä mainostajana että julkaisijana. Koska sivuston aiheena on pintaa syvempi katsaus etiikkaan, tässä näkökulma:

    En käytä selkeitä merkintöjä kaupallisista yhteistöistä jutuissa eettisistä syistä. Käytän niitä, koska laki näin odottaa, merkinnät selkeyttävät juttuani ja lukijani saattaisivat pahastua niiden poissaolosta. Tekopyhää? Väitän että ei. Väitän, että julkaisijan tulisi tehdä moraalinen valinta jo ennen jutun kirjoittamista ja sananvalintoja.

    Moraalinen valinta kaupallisesta yhteistyöstä tehdään kun yhteistyö otetaan vastaan ja siitä sovitaan. Sen aukikirjoittaminen juttuun on lopulta vain semantiikkaa.

    Mikäli bloggaaja on valmis kirjoittamaan kovaa ja rehellistä negatiivistakin palautetta blogiinsa, näin ei välttämättä ole. Suurin osa haluaa kuitenkin vain kirjoittaa positiivisia asioita tai olla kirjoittamatta. Näin ollen yhteistyötä ei tulisi ottaa vastaan, ellei ole todellisuudessa valmis käyttämään tuotetta ja seisomaan sen takana. Tämä tekee poikkeuksellisen kyseenalaisiksi esimerkiksi postaukset, joissa viitataan satunnaisiin tuotteisiin komissiota vastaan, vaikka niihin ei ole itse edes tutustuttu.

    Tarkoitus ei ole missään määrin kyseenalaistaa yhteistöiden avoimen merkitsemisen tärkeyttä, vaan kiinnittää huomiota todelliseen valintaan: Teenkö jutun vai en?

    1. Salla Kääriäinen Post author

      Kiitos Mika erittäin mielenkiintoisesta kommentistasi!

      Kuvailemasi ajattelumalli on käytössä varmasti suurimmalla osalla suosituimmista bloggaajista. Pro gradu -tutkielmaani varten keräämieni aineistojen perusteella moni bloggaaja toimii juurikin näin: tuotetta tai palvelua ei haluta testata tai yhteistyöhöön ei lähdetä, jos tuote/palvelu kuulostaa jo lähtökohtaisesti omaan blogiin ja ajatusmaailmaan sopimattomalta. Bloggaajat toimivat juurikin niin kuin kirjoitat: yhteistyötä ei oteta vastaan, jos tuotteen takana ei olla valmiita seisomaan.

      Vaikka bloggaajat kirjoittaisivat blogissaan vain sellaisista tuotteista ja palveluista, joiden takana voivat seistä, tulee kaupalliset kytkökset aina merkitä selvästi esiin. Vaikka tuote olisi bloggaajan mielestä oikeastikin hyvä, on postaus, jonka kirjoittamisesta saadaan rahaa, kuitenkin mainos ja maksettu mielipide.

Jätä kommentti

Your email address will not be published.