Myönteisesti turvallisuudesta, kun muuta en voi

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Tasavallan presidentti ilmoitti eilen Ylen uutisissa, että Natosta on nyt hyvä käydä keskustelua. Presidentti Sauli Niinistö oli pannut merkille turvattomuuden tunteen huolestuttavan kasvun yhteiskunnassamme.

Me vähän vanhemmat ja kokeneemmat kansalaiset hoksasimme tietenkin, että kyseessä oli ”luvan antaminen”. Natosta saa julkisuudessa puhua. Siitä puhutaan nyt joka tapauksessa. Kylmä sota – muistoko vain? Ei nuoria hetkauta.

Niinistön viesti vahvisti jotakin, mitä olen aavistellut. Kun kirjoitin väitöskirjaani sota-ajan propagandasta ja diplomatiasta, luulin, että näen harhoja ympärilläni. Kysyin ystäviltäni: miksi tämä aika muistuttaa 1930-lukua?

Olenko minä hukkunut historian hämärään? Itsenäisyyspäivän huligointi Tampereella ei käynyt järkeeni. Eikö sille ollut oikeasti mitään poliittista syytä? Kjell Westön uusi romaani Kangastus 38 masensi.

Olen aina luottanut taiteilijoiden herkkyyteen. He näkevät ennen muita, antavat hiljaisia signaaleja. Charlie Chaplinin parodiat olivat neroutta.  Kun Sofi Oksanen twiittaa, suuret kysymykset valtaavat mieleni. Menneisyyden tieto minussa ruokkii epävarmuutta. Kun luen CNN:n artikkeleiden kommentteja, tajuan etteivät amerikkalaiset itsekään niele omiensa kirjoittamaa propagandaa. Venäläinen propaganda tyylilajissaan ei edes pyri peittelemään.

Aiemmin pidin keskustelua turvallisuuspolitiikasta tylsänä. Nato ei kiinnostanut, puolustusvoimat tuskin senkään vertaa.

Nyt huomaan pohtivani, mistä saisin vastauksen Niinistön toteamukseen, että ruotsalaiset ovat alkaneet suhtautumaan Natoon penseämmin kuin ennen. Mistä se voi johtua juuri nyt? Ja mihin tutkimukseen kommentti perustuu?

Niinistö sanoi Nato-keskustelun luvan antaessaan, että keskustelua tulee käydä maltillisesti. Niinpä niin. Se on kuin isän neuvo. Historiaa ei saisi vetää esiin esimerkkinä, koska elämme toisenlaisia aikoja. Ei pidä lietsoa turhaa pelkoa enkä sitä tee minäkään.

Vaikka historian tutkija minussa muistuttaa tietyistä asioista, koetan pitää ne pinnan alla. Moderniin viestintäyhteiskuntaamme kuuluvat sellaiset tärkeät, presidentinkin ajamat arvot, kuten maltillisuus ja myönteisyys. Koska en keksi muuta myönteistä sanottavaa ulkopoliittisen ilmapiirin aiheuttamasta turvattomuuden tunteesta, niin tyydyn toteamaan, että on hienoa, että meillä on vihdoin sanan- ja mielipiteenvapaus myös sellaisessa asiassa kuin Nato.

FT Elina Melgin on ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja. Hän toimii The Global Alliance for Public Relations and Communication Managementin advisory boardin jäsenenä sekä eurooppalaisen PR-historian tutkijoiden verkostossa. Melginin tutkimus on käsitellyt mm. maakuvan viestintää, sen kulttuurista sisältöä ja kansainvälisiä kulttuuri- ja mediasuhteita.

Lisää aiheesta

Elina Melgin: Propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa? Taide ja kulttuuri Suomen maakuvan viestinnässä 1937–52

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

4 kommenttia kirjoitukseen “Myönteisesti turvallisuudesta, kun muuta en voi

Jätä kommentti

Your email address will not be published.