Category Archives: Viestintä

Suo, kuokka ja vaihtoehtoiset faktat

Bioenergia ry:n turpeen polttamisen lisäämistä ajava Turveinfo-kampanja on ollut jo viikkoja vilkkaan kriittisen keskustelun aiheena.

Tutkijoiden mukaan kampanja vääristelee soiden käyttöastetta, vähättelee turvetuotannon vaikutusta vesistöihin ja liioittelee turpeen rahallista arvoa. Sosiaalisessa mediassa kampanjan ulko- ja printtimainosten kuvitus, tehokeinot ja sanavalinnat ovat ärsyttäneet.

Mainoksissa Suomi-neito kuvataan tyhmänä aasina, joka ei käytä turverikkauksiaan vanhusten hoitamiseen vaan ruokkii energiaa hankkimalla karhuna kuvattua Venäjää.

Joukahaisen kyydissä

Sekä Bioenergia että markkinointitoimisto yrittävät kääntää tilanteen onnistumiseksi: kampanjan tarkoitus oli herättää keskustelua, ja nyt sitä on syntynyt.

Mutta keskustelua vain ei käydä itse asiasta – kuten turpeen polttamisesta ja soiden suojelusta. Sitä käydään itse kampanjasta ja sen toteuttajista.

Miksi turvekampanja lauloi itsensä suohon? Lue lisää

Netin nomadit ja julkisuuden tila

Painostavatko poliitikot mediaa – ja taipuuko media painostuksen alla?

Suomessa käytiin juuri valtava keskustelu poliitikkojen ja median suhteista sekä median riippumattomuudesta. 

Aihe ja keskustelu eivät ole uusia: mediaan kohdistuu aina poliittista ja taloudellista painostusta.

Mutta sosiaalisen median aikakautena painostuksen muodot ovat salakavalasti muuttuneet tavalla, jota viime päivien keskustelusta tuskin erottaa.

Olemme palanneet metsästäjä-keräilijöiden aikakauteen. Lue lisää

Digitaalinen demokratia ja kritiikin kidnappaajat

Demokraattinen yhteiskunta on ongelmissa. Kansalaiset eivät kykene tuntemaan poliittisen päätöksenteon monimutkaisia aiheita ja tekemään niitä koskevia valistuneita ratkaisuja. Kansan mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet määrittelee journalistinen media, joka palvelee omia taloudellisia intressejään ja jopa levittää suoranaista propagandaa.

Näin esitti yhdysvaltalainen journalisti Walter Lippmann teoksissaan Public Opinion (1922) ja The Phantom Public  (1925) – ja käynnisti nykyaikaisen mediatutkimuksen.

Lippmann ehdotti demokratian ongelmaan myös ratkaisua: median ja päätöksenteon välille on luotava selvä hajurako. Poliittisten päättäjien on syytä kuunnella pelkästään asiantuntijoita, kun taas journalistien tehtävä on selittää asiantuntijoiden näkemykset kansalle yleisen mielipiteen (public opinion) aikaansaamiseksi.

Media siis takaa sen, että kansa voi hyväksyä asiantuntijatiedon varassa tehdyt päätökset.

Lippmannin elitistisen demokratian visio sai nopeasti vaikutusvaltaisen kriitikon. Filosofi, psykologi ja kasvatustieteilijä John Dewey vastasi Lippmannille useilla kirjoituksilla, lopulta poliittisen filosofian klassikolla The Public and Its Problems (1927).

Dewey oli yhtä mieltä Lippmannin kanssa demokraattisen päätöksenteon ongelmista, mutta hänen ehdotuksensa niiden ratkaisemiseksi oli toisenlainen.

Sen ytimessä on viestintä (communication). Lue lisää

Sisällön harmaat markkinat

MTV kuvaa syyskuun aikana kaksi Huomenta Suomi -ohjelmansa osiota Akateemisessa kirjakaupassa. Akateeminen kirjakauppa on tarjonnut kustantajille mahdollisuutta esitellä ohjelmaosiossa kirjaa tai kirjailijaa 1000-2000 euron hintaan.

Akateemisen tekemästä tarjouksesta ja kustantajien reaktioista kertoi Suomen Kuvalehti.

Kustantajien hämmennyksen lisäksi tarjous herättää kysymyksiä MTV:n harjoittamasta sisältöyhteistyöstä. Miten ja millä tavoin Akateeminen kirjakauppa vaikuttaa Huomenta Suomi -ohjelman sisältöihin?

Kysyin asiasta Twitterissä MTV:n vastaavalta päätoimittajalta Merja Ylä-Anttilalta. Hänen mukaansa MTV toimii ohjelmayhteistyöperiaatteiden mukaan. Lue lisää

Mitä väliä on neljällä delfiinillä?

Tamperelainen huvipuisto Särkänniemi järjesti vuoden 2016 eniten huomiota saaneen kotimaisen tapahtuman. Se yritti siirtää delfinaarionsa neljä delfiiniä ulkomaille kenenkään huomaamatta.

Siirto ei tullut täytenä yllätyksenä. Kesäkuun lopulla Aamulehti uutisoi, että Särkänniemi on saanut Suomen ympäristökeskukselta luvan siirtää delfiinit Ateenan lähellä sijaitsevaan Attica Park -eläinpuistoon.

Mutta jo tuolloin Särkänniemen tiedotuslinjaa pidettiin niukkana.  Päätöksestä siirtää delfiinit toisaalle oli kerrottu julkisuuteen. Tieto saadusta luvasta tuli kuitenkin eläintensuojelujärjestöltä.

Aamulehden mukaan Särkänniemen toimitusjohtaja oli luvannut, että ”delfiinien tulevaisuudesta kerrotaan sitten, kun kerrottavaa on”.

Ei kerrottu. Lauantaina 27.8. Aamulehti kertoi saaneensa eläinsuojelujärjestöltä vinkin, että delfiinejä oltaisiin siirtämässä jo seuraavana yönä.

Särkänniemen johtoa ei tavoitettu kommentoimaan asiaa. Hallituksen jäsenet, jotka ovat lähinnä tamperelaisia poliitikkoja, joko eivät vastanneet tai kehottivat ottamaan yhteyttä toimitusjohtajaan, joka myös on tamperelainen poliitikko.

Toimitusjohtaja on jättänyt vastaamatta soittopyyntöihin yli vuorokauden ajan. Lue lisää

Some toimii sittenkin

Vuoden 2016 alussa laman poteroihin kaivautuneilla suomalaisilla on Nuorten Leijonien MM-kullan lisäksi toinenkin syy iloon.

Sosiaalinen media ei olekaan rikki.

Viime vuonna some täyttyi niin äärimmilleen vihapuheesta, että sitä roiskui myös netin ulkopuolelle uhkailuina, herjauksina ja jopa väkivallantekoina. Myös yrityksille ja yhteisöille some alkoi näyttäytyä vesikauhuisena rakkina, jonka raivo voi ryöpsähtää pienimmästäkin virheestä. Hetken vaikutti, että somesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Viimeisimmät ilmiöt kuitenkin osoittavat, että sosiaalisessa mediassa on mahdollista edistää yhteiskunnallista keskustelua sekä jakaa tietoa ja kokemuksia vastuullisesti. Lue lisää

Suomalainen sankari

Lama-ajan lapsuuden alkuhämärässä suomalainen sankari oli ansioitunut tieteessä, taiteessa tai valtiomiehenä, joskus urheiljana. Hän oli kirjoittanut, maalannut tai juossut kolkkamme Euroopassa maailmankartalle. Hänen ansiotaan oli pienen kansakunnan erinomainen neuvolajärjestelmä, itsenäinen valtiollinen asema tai kulttuurinen identiteetti.

Sankari oli suuri sisältöjen tuottaja – poikkeuksetta mies, jonka kurttuisat kulmat koristivat koulukirjoja, markkaseteleitä ja postimerkkejä. Väinö Linna sentään näytti hymyilevän lempeästi.

Laman karkoitti Nokia, jonka menestyksen myötä muuttuivat myös ihanteet. Sankariksi nousi kuin huomaamatta Juro osaaja. Hän oli ongelmanratkaisija, insinööri ja tekniikan ihmelapsi – ja saamastaan huomiosta hieman hämmentynyt. Lue lisää

Totta tai ei, näin me sen koimme

Kun Enkeli-Elisan tarina alkoi vähitellen paljastua huijaukseksi, kiusatun muistolle omistetun Facebook-tukiryhmän ylläpitäjä Kim kuittasi huhut näin:

“Elisan tapaus on tosi, mutta vaikkei olisikaan niin nuoret tekevät itsemurhia koulukiusaamisen takia joka tapauksessa.” (HS Kuukausiliite 20.3.2013)

Kirjailija Minttu Vettenterän fabuloima tragedia ja sen hahmot – Elisa ja hänen surun murtamat vanhempansa – ovat siis jollain syvemmällä, emotionaalisella tasolla totta. Rahankeruukampanja ja kirjamyynti olisivat kaiketi voineet jatkua. Elisaa ei ollutkaan, silti kaikkien maailman kiusattujen puolesta tuntuu pahalta.

Tilastoista ei saa tarinaa, jos kertomusmuodon edellyttämä kokeva yksilö puuttuu (ks. Caracciolo 2013). Sellaisen voi siis kai tekaista? Lue lisää