Category Archives: Viestintä

Koronakriisi ja liberaalin asiantuntijuuden kahdet kasvot

Koronakriisi on valtava haaste tieteelle ja asiantuntijuudelle. Toistaiseksi verrattain huonosti tunnettu tauti yhdistettynä tiedejulkaisemisen kilpailullisiin käytäntöihin ja sosiaalisen median huomiotaloudelliseen logiikkaan tempaa epidemiologit ja muut virusoppineet kuivakkaista tieteellisistä seminaareistaan keskelle raivokkaita ja päättymättömiltä tuntuvia poliittisia kiistoja. 

Ilmiötä ei voi lähestyä vain disinformaation tai valeuutisten kaltaisin muotitermein. Sosiaalisessa mediassa eittämättä leviävät koronaan liittyvät salaliittoteoriat ja muu hömppä, mutta myös oikeiden tutkijoiden kirjoittamat, usein toki vielä vertaisarvioimattomat tutkimuspaperit. 

Ja niitähän riittää. Koronavirus on kiihdyttänyt tieteellisen julkaisemisen tahtia suunnattomasti. Koronapandemia ei ole vielä täyttänyt vuottakaan, mutta tutkimusrahoituksesta ja meriiteistä kamppailevat tutkijat ovat kirjoittaneet uudesta viruksesta jo kymmeniä tuhansia tieteellisiä tutkimuspapereita.

Lue lisää

Verkostoyhteiskunnan yhteiskuntasopimus – vaihtoehto populismille

Koronakriisi on muuttanut poliittista tilannetta nopeasti. Yllä kuvatut kehityskulut ovat käyneet mahdollisiksi. Tutkija Timo Miettinen arvioi, että koronakriisi kiihdyttää globalisaation kriisiä.

Seurauksena ei kuitenkaan ole globalisaation romahdus ja äärioikeiston voittokulku. Uusliberaali valtavirtaoikeisto on hyväksynyt osan progressiivisten voimien vaatimuksista. Euroopassa Saksan hallitus lopulta hyväksyi vaatimukset yhteisestä velasta, ja Yhdysvalloissa tunnetut konservatiivioikeistolaiset ovat kääntyneet Trumpia vastaan – siitäkin huolimatta, että demokraattiehdokas Joe Biden on siirtynyt vasemmalle.

Kehityskulku kielii äärioikeiston, uusliberaalien ja progressiivien mahdollisten liittoumien muutoksista. Uusliberaalit valtaapitävät ovat etääntyneet äärioikeistosta. Progressiiviset vastaliikkeet ovat vahvistuneet ja pystyvät jo painostamaan valtaapitäviä. 

Koronakriisi luo näin mahdollisuuden tuoda toisen maailmansodan jälkeinen, demokratiaan ja yhteiskuntaan ankkuroitu markkinatalous verkostoyhteiskunnan aikaan. Syntyy keinoja vastata aikamme ongelmiin, kuten ympäristökriisiin, epidemioihin ja demokratian rappioon. Nämä keinot kuitenkin rakentuvat sopimusten ja verkostojen, eivät vastakkainasettelun ja ”yhtenäisen kansan” varaan.

Lue lisää

Trumpin twiplomatia ruokkii ennakkoluuloja

Vuoden 2001 New Yorkin terrori-iskujen jälkeen amerikkalaiset alkoivat puhua pehmeästä vallasta (soft power), jota tarvitaan ulkopolitiikassa kovan ja sotaisan voiman tilalle. Tuolloin usein lausuttu kysymys ”miksi he vihaavat meitä” on siirtynyt kiinalaisten huulille. 

Presidentti Trump on syyttänyt Kiinaa COVID-19 viruksesta tavalla, joka kylvää ennakkoluulojen siemeniä hallitsemattomiin rihmastoihin eri puolilla maailmaa. Presidentin harkitsematon syyttely on eskaloitunut tavallisten amerikkalaisiin asenteisiin. Nicholas Cull, tunnettu julkisuusdiplomatian professori, on nähnyt kampuksellaan rasismin nostavan päätään Trumpin viestinnän takia. 

Pandemian selättäminen vaatisi kansainvälistä tutkimusyhteistyötä, yhteistä agendaa, mutta ”China virus” -syytökset ovat tehneet COVID-19:sta myös propaganda-aseen Trumpille. 

Maailman vaikutusvaltaisimpiin kuuluva diplomaatti möläyttelee ulkopoliittisesti vaarallisia viestejä Twitter-tilillään tavoitteenaan kääntää katse oman maansa ongelmista toisaalle. Trump miettii täysin itsekkäästi tulevia vaaleja. Kiinalaiset viranomaiset ovat pitäneet naamansa peruslukemilla. Kiinan mielestä ei ole aika mustamaalata vaan keskittää voimat rokotuksen mahdollisimman nopealle kehitystyölle, jotta virus saadaan taltutettua ja globaali talous elpymään. Tämä on kiinalaisjohdon pääviesti, mutta puheiden sävy Kiinassakin on muuttunut puolustuksesta hyökkäävään suuntaan. Koventunut linja vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Ulkomaalaisia kohti on syljeksitty kaduilla Kiinan kaupungeissa.

Lue lisää

COVID-19 -pandemian etiikka ja politiikka

Etiikka.fi -sivustolla käyty vilkas keskustelu COVID-19 -pandemian eettisistä ja poliittisista ulottuvuuksista jatkuu artikkeliosastolla. Kaksi viikkoa sitten julkaistussa raportissaan Matti Häyry käsitteli maalis-huhtikuun pandemiatapahtumat akateemisen filosofin silmin: Kuukausi bioetiikkaa Suomessa. Tänään hän jatkaa hallituksen tiedotuspolitiikan ja sen taustojen selvittämistä artikkelilla Kriisijohtajuus voisi olla etiikkaviestintää.

Molempia artikkeleja voi kommentoida tähän kirjoitukseen.

Tutkijoiden puheenvuorot eri tieteenalojen näkökulmasta ovat tervetulleita sivustolle. Toimituksen yhteystiedot ovat tällä sivulla.

Uusi normaali: vakiintuuko moukarivalta?

Presidentti Mauno Koivisto totesi aikoinaan, ettei hänellä ole niin pientä vasaraa, etteikö sen isku tuntuisi moukarin iskulta. Poliittisella viestinnällä on performatiivinen ulottuvuus: päättäjien sanat ovat tekoja.

Teoiksi sanat muuttuvat varsinkin poikkeusoloissa, kuten nykyisessä koronakriisissä. Viimeisten kuukausien aikana hallituksen viestinnässä raja suositusten ja lainvoimaisten kieltojen ja määräysten välillä on päässyt hämärtymään. 

Yli 70-vuotiaat hakevat hallituksen tiedotustilaisuuksista tietoa siitä, saavatko he ”luvan” poistua karanteenista, vaikka sellaiseen heitä ei ole määrätty. Kansalaiset odottavat hallitukselta selkeitä sääntöjä, onko palveluiden käyttäminen, matkustaminen tai sukulaisten tapaaminen nyt sallittua, vaikka mitään näistä ei ole kielletty.

Median hetki hetkeltä -raportointi tiedostustilaisuuksista entisestään vahvistaa tulkintakehystä, jossa hallitus nousee välillä neuvotteluhuoneistaan kansan eteen kertomaan uusista määräyksistä ja pakoista.

Lue lisää

Koronakriisi ja kriittisen julkisen keskustelun vahvuudet

Koronakriisin on ennustettu tuovan takaisin valtiokeskeisen yhteiskuntamallin. Sen myös pelätään vahvistavan diktatorisia, oikeistopopulistisia tai muita autoritaarisia yhteiskuntamalleja. Argumentit perustuvat sekaannukseen: niissä vahva valtio ja toimintakykyinen valtio samastetaan. Valtion kyky vastata virukseen joustavasti ja strategisesti on eri asia kuin sen autoritaarisuus tai monoliittisuus. 

Demokraattisilla valtioilla on kriisissä kahtalaisia etuja. Ensinnäkin suuri osa koronatoimista, kuten kansalaisten vapaaehtoinen eristäytyminen, edellyttää kansalaisten tukea. Tässä demokratioilla on etulyöntiasema. Toiseksi valtion on verkostoyhteiskunnassa voitava nojata epidemian keskipisteenä olevien kaupunkien sekä ylikansallisten tuotanto- ja valtioverkostojen sekä kansainvälisen tiedeyhteisön tukeen. Tämä tekee monoliittisen kansallisvaltion tehottomaksi nykyajan kriisien torjunnassa. Esimerkiksi Saksan vastaus epidemiaan on ollut vahva maan hajautetun liittovaltiorakenteen ansiosta.

Autoritaaristen ”vahvojen” valtioiden toimet näyttävät sitä vastoin kömpelöltä uhoamiselta. Kiina lähetti poliisin uhkailemaan viruksesta varoittanutta lääkäriä ja on muun muassa sensuroinut virusta koskevaa tiedonkulkua internetissä. Se myös näyttää pitäneen epäluotettavia tilastoja. Venäjällä taas hallinto halvaantui, kun johtaja vetäytyi julkisuudesta.

Lue lisää

Erimieliset asiantuntijat – ketä pitäisi kuunnella ja miksi?

Asiantuntijat ovat monesti eri mieltä toistensa kanssa. Useinkaan heidän erimielisyytensä ei maallikon kannalta ole kovinkaan merkityksellistä tai kiinnostavaa. Nyt asiat ovat toisin. Covid-19 on nostanut pintaan useita asiantuntijoita, joiden näkemyksistä suuri yleisö on hyvinkin kiinnostunut. Samalla yleisö on joutunut tilanteeseen, jossa asiantuntijoiden luotettavuutta on kyettävä arvioimaan, ja sitä myös arvioidaan monilla foorumeilla.

Asiantuntijana voidaan pitää ihmistä tai tahoa, joka on muihin, etenkin maallikoihin, nähden paremmassa episteemisessä asemassa. Asiantuntijalla on tietoa, informaatiota ja osaamista, joita muilla ei ole. Ennen kaikkea asiantuntijalla on käytettävissään tarkasteltavasta asiasta sellaista evidenssiä, jota muut eivät syystä tai toisesta voi käyttää. Muut ovat näin heikommassa episteemisessä asemassa kuin asiantuntijat. He ovat maallikoita tarkastellun asian suhteen.

Evidenssiä on kaikki sellainen materiaali, jonka asiantuntija (tai kuka tahansa muu) haluaa esittää yleisölle tosiasiana. Karkeasti ottaen evidenssiä, johon asiantuntijat perustavat näkemyksensä, on kahdenlaista: alkuperäistä (ei-psykologista) evidenssiä ja psykologista evidenssiä.

Lue lisää

Priorisointiin ei ole hyvä joutua – mutta pitäisikö siitä puhua?

Miten valitaan tehohoidon saajat, ellei hoitoa voida taata kaikille? Aloitan pelastusvene-etiikasta, koska joku sen kuitenkin tähän keskusteluun tuo. Mutta mennään aidolla tapauksella, ei keksityllä.

Vuonna 1841 amerikkalaislaiva William Brown törmäsi jäävuoreen Newfoundlandin lähellä matkallaan Liverpoolista Philadelphiaan. Ennen aluksen uppoamista sen miehistö ja puolet matkustajista ehti pelastautua kahteen veneeseen. Vuorokauden kuluttua toinen näistä, vuotava ja ylikuormitettu, alkoi osoittaa uppoamisen merkkejä. Miehistön jäsenet heittivät silloin neljätoista miesmatkustajaa yli laidan saadakseen veneen pysymään pinnalla. Kaksi naismatkustajaa seurasi oma-aloitteisesti veljeään kuolemaan. Loput pelastettiin muutamaa tuntia myöhemmin.

Maihin päästyään useimmat miehistön jäsenet katosivat kuka minnekin, mutta Holmes-niminen merimies otettiin kiinni, asetettiin syytteeseen taposta ja myös tuomittiin siitä. Oikeudenkäynnissä kävi ilmi, että merimiehet olivat toimineet tarkasti määrittelemänsä periaatteen mukaan: ”Miestä ja vaimoa ei eroteta toisistaan eikä naisia heitetä yli laidan.” Jutun tuomari kuitenkin piti menettelytapaa vääränä ja esitti, että tällaisessa tilanteessa arpa olisi ainoa oikeudenmukainen ja inhimillinen ratkaisu. Vastaavanlaisessa englantilaisessa oikeustapauksessa tuomari toisaalta otti kielteisen kannan arvanheittoon: hän piti ajatusta uhkapelistä omalla hengellä groteskina ja ihmiselämän arvoa alentavana. 

Lue lisää