Category Archives: Viestintä

Trumpin twiplomatia ruokkii ennakkoluuloja

Vuoden 2001 New Yorkin terrori-iskujen jälkeen amerikkalaiset alkoivat puhua pehmeästä vallasta (soft power), jota tarvitaan ulkopolitiikassa kovan ja sotaisan voiman tilalle. Tuolloin usein lausuttu kysymys ”miksi he vihaavat meitä” on siirtynyt kiinalaisten huulille. 

Presidentti Trump on syyttänyt Kiinaa COVID-19 viruksesta tavalla, joka kylvää ennakkoluulojen siemeniä hallitsemattomiin rihmastoihin eri puolilla maailmaa. Presidentin harkitsematon syyttely on eskaloitunut tavallisten amerikkalaisiin asenteisiin. Nicholas Cull, tunnettu julkisuusdiplomatian professori, on nähnyt kampuksellaan rasismin nostavan päätään Trumpin viestinnän takia. 

Pandemian selättäminen vaatisi kansainvälistä tutkimusyhteistyötä, yhteistä agendaa, mutta ”China virus” -syytökset ovat tehneet COVID-19:sta myös propaganda-aseen Trumpille. 

Maailman vaikutusvaltaisimpiin kuuluva diplomaatti möläyttelee ulkopoliittisesti vaarallisia viestejä Twitter-tilillään tavoitteenaan kääntää katse oman maansa ongelmista toisaalle. Trump miettii täysin itsekkäästi tulevia vaaleja. Kiinalaiset viranomaiset ovat pitäneet naamansa peruslukemilla. Kiinan mielestä ei ole aika mustamaalata vaan keskittää voimat rokotuksen mahdollisimman nopealle kehitystyölle, jotta virus saadaan taltutettua ja globaali talous elpymään. Tämä on kiinalaisjohdon pääviesti, mutta puheiden sävy Kiinassakin on muuttunut puolustuksesta hyökkäävään suuntaan. Koventunut linja vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Ulkomaalaisia kohti on syljeksitty kaduilla Kiinan kaupungeissa.

Lue lisää

COVID-19 -pandemian etiikka ja politiikka

Etiikka.fi -sivustolla käyty vilkas keskustelu COVID-19 -pandemian eettisistä ja poliittisista ulottuvuuksista jatkuu artikkeliosastolla. Kaksi viikkoa sitten julkaistussa raportissaan Matti Häyry käsitteli maalis-huhtikuun pandemiatapahtumat akateemisen filosofin silmin: Kuukausi bioetiikkaa Suomessa. Tänään hän jatkaa hallituksen tiedotuspolitiikan ja sen taustojen selvittämistä artikkelilla Kriisijohtajuus voisi olla etiikkaviestintää.

Molempia artikkeleja voi kommentoida tähän kirjoitukseen.

Tutkijoiden puheenvuorot eri tieteenalojen näkökulmasta ovat tervetulleita sivustolle. Toimituksen yhteystiedot ovat tällä sivulla.

Uusi normaali: vakiintuuko moukarivalta?

Presidentti Mauno Koivisto totesi aikoinaan, ettei hänellä ole niin pientä vasaraa, etteikö sen isku tuntuisi moukarin iskulta. Poliittisella viestinnällä on performatiivinen ulottuvuus: päättäjien sanat ovat tekoja.

Teoiksi sanat muuttuvat varsinkin poikkeusoloissa, kuten nykyisessä koronakriisissä. Viimeisten kuukausien aikana hallituksen viestinnässä raja suositusten ja lainvoimaisten kieltojen ja määräysten välillä on päässyt hämärtymään. 

Yli 70-vuotiaat hakevat hallituksen tiedotustilaisuuksista tietoa siitä, saavatko he ”luvan” poistua karanteenista, vaikka sellaiseen heitä ei ole määrätty. Kansalaiset odottavat hallitukselta selkeitä sääntöjä, onko palveluiden käyttäminen, matkustaminen tai sukulaisten tapaaminen nyt sallittua, vaikka mitään näistä ei ole kielletty.

Median hetki hetkeltä -raportointi tiedostustilaisuuksista entisestään vahvistaa tulkintakehystä, jossa hallitus nousee välillä neuvotteluhuoneistaan kansan eteen kertomaan uusista määräyksistä ja pakoista.

Lue lisää

Koronakriisi ja kriittisen julkisen keskustelun vahvuudet

Koronakriisin on ennustettu tuovan takaisin valtiokeskeisen yhteiskuntamallin. Sen myös pelätään vahvistavan diktatorisia, oikeistopopulistisia tai muita autoritaarisia yhteiskuntamalleja. Argumentit perustuvat sekaannukseen: niissä vahva valtio ja toimintakykyinen valtio samastetaan. Valtion kyky vastata virukseen joustavasti ja strategisesti on eri asia kuin sen autoritaarisuus tai monoliittisuus. 

Demokraattisilla valtioilla on kriisissä kahtalaisia etuja. Ensinnäkin suuri osa koronatoimista, kuten kansalaisten vapaaehtoinen eristäytyminen, edellyttää kansalaisten tukea. Tässä demokratioilla on etulyöntiasema. Toiseksi valtion on verkostoyhteiskunnassa voitava nojata epidemian keskipisteenä olevien kaupunkien sekä ylikansallisten tuotanto- ja valtioverkostojen sekä kansainvälisen tiedeyhteisön tukeen. Tämä tekee monoliittisen kansallisvaltion tehottomaksi nykyajan kriisien torjunnassa. Esimerkiksi Saksan vastaus epidemiaan on ollut vahva maan hajautetun liittovaltiorakenteen ansiosta.

Autoritaaristen ”vahvojen” valtioiden toimet näyttävät sitä vastoin kömpelöltä uhoamiselta. Kiina lähetti poliisin uhkailemaan viruksesta varoittanutta lääkäriä ja on muun muassa sensuroinut virusta koskevaa tiedonkulkua internetissä. Se myös näyttää pitäneen epäluotettavia tilastoja. Venäjällä taas hallinto halvaantui, kun johtaja vetäytyi julkisuudesta.

Lue lisää

Erimieliset asiantuntijat – ketä pitäisi kuunnella ja miksi?

Asiantuntijat ovat monesti eri mieltä toistensa kanssa. Useinkaan heidän erimielisyytensä ei maallikon kannalta ole kovinkaan merkityksellistä tai kiinnostavaa. Nyt asiat ovat toisin. Covid-19 on nostanut pintaan useita asiantuntijoita, joiden näkemyksistä suuri yleisö on hyvinkin kiinnostunut. Samalla yleisö on joutunut tilanteeseen, jossa asiantuntijoiden luotettavuutta on kyettävä arvioimaan, ja sitä myös arvioidaan monilla foorumeilla.

Asiantuntijana voidaan pitää ihmistä tai tahoa, joka on muihin, etenkin maallikoihin, nähden paremmassa episteemisessä asemassa. Asiantuntijalla on tietoa, informaatiota ja osaamista, joita muilla ei ole. Ennen kaikkea asiantuntijalla on käytettävissään tarkasteltavasta asiasta sellaista evidenssiä, jota muut eivät syystä tai toisesta voi käyttää. Muut ovat näin heikommassa episteemisessä asemassa kuin asiantuntijat. He ovat maallikoita tarkastellun asian suhteen.

Evidenssiä on kaikki sellainen materiaali, jonka asiantuntija (tai kuka tahansa muu) haluaa esittää yleisölle tosiasiana. Karkeasti ottaen evidenssiä, johon asiantuntijat perustavat näkemyksensä, on kahdenlaista: alkuperäistä (ei-psykologista) evidenssiä ja psykologista evidenssiä.

Lue lisää

Priorisointiin ei ole hyvä joutua – mutta pitäisikö siitä puhua?

Miten valitaan tehohoidon saajat, ellei hoitoa voida taata kaikille? Aloitan pelastusvene-etiikasta, koska joku sen kuitenkin tähän keskusteluun tuo. Mutta mennään aidolla tapauksella, ei keksityllä.

Vuonna 1841 amerikkalaislaiva William Brown törmäsi jäävuoreen Newfoundlandin lähellä matkallaan Liverpoolista Philadelphiaan. Ennen aluksen uppoamista sen miehistö ja puolet matkustajista ehti pelastautua kahteen veneeseen. Vuorokauden kuluttua toinen näistä, vuotava ja ylikuormitettu, alkoi osoittaa uppoamisen merkkejä. Miehistön jäsenet heittivät silloin neljätoista miesmatkustajaa yli laidan saadakseen veneen pysymään pinnalla. Kaksi naismatkustajaa seurasi oma-aloitteisesti veljeään kuolemaan. Loput pelastettiin muutamaa tuntia myöhemmin.

Maihin päästyään useimmat miehistön jäsenet katosivat kuka minnekin, mutta Holmes-niminen merimies otettiin kiinni, asetettiin syytteeseen taposta ja myös tuomittiin siitä. Oikeudenkäynnissä kävi ilmi, että merimiehet olivat toimineet tarkasti määrittelemänsä periaatteen mukaan: ”Miestä ja vaimoa ei eroteta toisistaan eikä naisia heitetä yli laidan.” Jutun tuomari kuitenkin piti menettelytapaa vääränä ja esitti, että tällaisessa tilanteessa arpa olisi ainoa oikeudenmukainen ja inhimillinen ratkaisu. Vastaavanlaisessa englantilaisessa oikeustapauksessa tuomari toisaalta otti kielteisen kannan arvanheittoon: hän piti ajatusta uhkapelistä omalla hengellä groteskina ja ihmiselämän arvoa alentavana. 

Lue lisää

Perusoikeudet ja riittävät perusteet

Viimeaikaisista tapahtumista keskustelevat Arto Laitinen ja Henrik Rydenfelt.

Henrik: Luotan viranomaisten ja valtiojohdon arvioon, että perusoikeuksien rajoituksille on nykyisessä tilanteessa hyvät ja painavat perusteet. Niistä ei kuitenkaan ole kerrottu meille tarpeeksi, että voisimme arvioida näin laajamittaisia ja merkittäviä päätöksiä.

Arto: Asia on painava. Taustalla on periaatteellinen kysymys, että millä proseduurilla perusoikeuksia rajoittava poikkeustila pitäisi voida julistaa, ja toinen kysymys millaiset sisällölliset perusteet ovat periaatteessa riittävän painavia mihinkin rajoitukseen – myös tilanteessa, jossa tiedettäisiin kaikki relevantti. Lisäksi on kysymys siitä, mitä tulisi tehdä, kun ei tiedetä kaikkea relevanttia, vaan parhaatkin arviot ovat hyvin epävarmoja skenaarioita. Näistä kolmesta taustakysymyksestä olisi hyvä käydä kiihkotonta keskustelua, ne ovat monimutkaisia. Siitä en luullakseni ole kuitenkaan samaa mieltä, että viranomaiset ja valtionjohto eivät olisi kertoneet tarpeeksi painavia perusteita tähänastisille toimenpiteilleen, tai sitten en ihan saa kiinni millaisia lisäperusteluita tässä tilanteessa kaipaisit.

Lue lisää

Poikkeustilassa faktoille on huutava tarve

Pandemia  on käynnistänyt poikkeuksellisia toimia ympäri maapallon. Tehokkaasti leviävä ja suhteellisen vaarallinen virustauti covid-19 tappaa ihmisiä ja pakottaa monet koteihinsa eristykseen. Tilanne uhkaa paitsi kansanterveyttä, myös taloutta. 

Myös journalistit ovat kovilla. Taudin uutisointi uuvuttaa. Freelance -työtä tarjotaan vähemmän ja huoli omasta taloudesta huutaa korvissa. Lasten hoitaminen ja kotikouluttaminen työn ohella haastaa jokaisen, myös journalistin.

Korona-epidemiaa seurannut sekava informaatiotila, infodemia,  sisältää juoruja, disinformaatiota, salaliittoteorioita. Tilanne on otollinen hybridioperaatioille: informaatiosekaannusta voidaan käyttää todellisten tarkoitusperien hämärtämiseen, toimien ja päätösten piilottamiseen sekä väärän ja väärennetyn informaation viljelyyn poliittisessa tarkoituksessa.

Suomessa viranomaiset ovat luotettavia, meillä on vahva viestinnän eettinen selkäranka ja voimakas demokratia. Mutta meilläkin asiaa on seurattava. Valmiustilalain valmistelua on kritisoitu, ja aiheesta on käyty lehdistössä keskustelua. Tämä on hienoa. Julkinen, huolellinen, panikoimaton keskustelu poikkeustilanteesta ja -tilasta on juuri nyt tarpeen.

Lue lisää