Category Archives: Politiikka

Ydinaseet ja meliorismi

Ei kommentteja

Vuoden 2024 Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen japanilaiselle Nihon Hidankyo -järjestölle oli hieno uutinen. Palkittu organisaatio työskentelee ydinaseettoman maailman puolesta vaalien Hiroshimaan ja Nagasakiin elokuussa 1945 pudotettujen atomipommien uhrien muistoa. Kärjistyvien kriisien maailmassa tarvitsemme Nihon Hidankyon kaltaisia ydintuhon totaalisuudesta muistuttavia järjen ääniä. Jos ydinaseita käytettäisiin uudelleen, edes yhden kerran, koko elämänmuotomme olisi vaarassa romahtaa. Niiden käyttäminen ei olisi vain syvästi väärin vaan unthinkable.

On kuitenkin myös (suhteellisesti tarkasteltuna) myönteinen uutinen, että Suomi osallistuu ensimmäistä kertaa Naton jäsenenä ydinaseharjoituksiin, jotka alkavat vain muutama päivä rauhanpalkintopäätöksen jälkeen. Joku voisi nähdä tässä ristiriidan, mutta yritän lyhyesti perustella, miksi pidän niin Nihon Hidankyon palkitsemista kuin ydinaseharjoituksiin osallistumistakin tärkeänä. Lyhytkin pohdinta aiheesta osoittanee sodan ja rauhan etiikan mutkikkuuden. Pidän välttämättömänä tarkastella tällaisia elämän ja kuoleman kysymyksiä.myös filosofisesti, ei vain poliittisesti.

Lue lisää →

Onko turvapaikanhakijoiden ottaminen eettinen velvollisuus?

Ei kommentteja

Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi mahdollistaa turvapaikanhaun lyhytaikaisen keskeyttämisen ja tulijoiden käännyttämisen Suomen rajalla tilanteessa, jossa Venäjä järjestäisi rajalle lyhyessä ajassa paljon siirtolaisia. Mediassa esitystä on kutsuttu käännytyslaiksi: sen ollessa käytössä turvapaikkaa hakevat tai hakemaan pyrkivät voitaisiin palauttaa Venäjälle.

Suomen perustuslain mukaan Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu (9 §). Vastaava palautuskielto on määritelty muun muassa Geneven pakolaissopimuksessa, kansainvälisessä kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

Jo tämän valossa on yllätyksetöntä, että lakiesitys on herättänyt voimakasta kritiikkiä. Oikeusoppineiden näkökulmasta palautuskielto on sekä perustuslaissa määriteltyjen perusoikeuksien kovinta ydintä että Suomea velvoittavista sopimuksista johtuva ehdoton perus- tai ihmisoikeus, johon lainsäätäjän ei tule edes poikkeuslailla puuttua, kuten se nyt on tekemässä.

Lue lisää →

Onko Suomen seuraava presidentti anarkisti?

2 kommenttia

Suomen presidentinvaaleissa 2024 ei ole ehdolla anarkisteja. Tiedotusvälineiden mukaan kuitenkin on. Muun muassa Ylen 8.1. julkistamalla arvokartalla kolme kandidaateista näyttäisi täyttävän vaatimukset. Se johtuu siitä, että toistuvista korjausyrityksistä ja median omistakin havainnoista huolimatta kartta piirretään väärin.

Journalistit ovat vakuuttuneet siitä, että poliittinen kenttä jakautuu taloudellisesti vasempaan (sosialismi) ja oikeaan (markkinaliberalismi) sekä arvopohjaisesti konservatiiviseen (kansalliskonservatiivit) ja liberaaliin (liberaalivihreät). Talousideologiat jakautuvat jokseenkin oikein, arvopohjat eivät, eivät ainakaan, jos vanhempaan viisauteen voi luottaa.

Suomessa on jostain syystä unohtunut ajatus siitä, että ihmiset voivat uskoa ensisijaisesti joko yksilöön tai johonkin yksilön ylittävään. Oppinimet näille ovat individualismi ja kollektivismi. Jälkimmäisen olemassaoloa pyritään häivyttämään epämääräisellä yleiskäsitteellä yhteisöllisyys, johon kaikki voivat samaistua.

Lue lisää →

Rasismi ja poliittisen keskustelun mahdollisuuden ehdot

8 kommenttia

Ennen kuin arvioin filosofisesti Suomen hallituksen toimintakykyä, totean taustaksi, etten ole laatinut puheenvuoroani haikaillakseni vasemmistolaisen talouspolitiikan perään vaan pidän (toki vailla alan syvällistä asiantuntemusta) hyvin perusteltuna julkisen talouden korjausliikettä, joka kääntää liian jyrkän velkaantumiskehityksen vastuullisempaan suuntaan. Kevään 2023 vaalien jälkeen olisin monien muiden tavoin toivonut sinipunahallitusta, joka sopeuttaisi taloutta nykyhallituksen rajuja leikkaussuunnitelmia maltillisemmin.

Tämä on kuitenkin käsillä olevassa poliittisessa tilanteessa sivuseikka. Kesäkuussa nimitetyn hallituksen toimintakykyä halvaannuttaa rasismi, joka on aivan eri tason asia kuin talouspoliittiset erimielisyydet.

Erilaisia näkemyksiä edustavat poliittiset toimijat voivat järkevästi keskustella – ja tiukastikin kiistellä – esimerkiksi siitä, mitä yhteiskunnallisia arvoja pitäisi priorisoida ja millaisin toimin hyvinvointivaltion rahoituspohjaa tulisi vahvistaa. Tällaisen keskustelun mahdollisuuden välttämätön ennakkoehto on kuitenkin inhimillisen yhteiselämämme yleinen kunnioittaminen, kaikkien toisten ihmisten näkeminen potentiaalisina keskustelukumppaneina jakamassa yhteistä maailmaa. Kesän hallituskriisissä on kyse tämäntapaisten ehtojen vaarantumisesta.

Lue lisää →

Demokraattisesti valittujen hallitusten on kyettävä vaikuttamaan keskuspankkeihin

Ei kommentteja

Suomen Pankin johtokunta on lähettänyt pääministeri Petteri Orpolle kirjeen, jossa huomautetaan hallitusohjelman kirjausten mahdollisesta lainvastaisuudesta. Kyseessä on hallitusohjelman osio 9.1. Sen kirjauksilla tuore hallitus pyrkii vaikuttamaan EU:n toimiin, jotka sen mukaan “heikentävät jäsenvaltioiden kannustimia julkistalouksiensa tervehdyttämiseen ja kasvattavat rahoitus- ja makrovakausriskejä Euroopassa”.

Suomen Pankissa huolta herätti hallitusohjelman luonnehdinta, jonka mukaan tätä tavoitetta pyritään edistämään rajoittamalla valtiolle Suomen Pankin ja Euroopan keskuspankin (EKP) kautta syntyvää rahoitusriskiä. Tämä nähtiin Suomen Pankissa kyseenalaistavan Euroopan keskuspankikjärjestelmän itsenäisyyttä, joka on suojattu EU:n perussopimuksissa erinäisiltä vaikutusyrityksiltä:

Lue lisää →

Ydinpelotteen etiikasta

3 kommenttia

Perusarvojemme puolustaminen edellyttää valmiutta ongelmallisiin toimiin: aseiden valmistamiseen, asevaraisen turvallisuusjärjestelmän ylläpitoon ja jopa ihmisten surmaamiseen. On käytävä eettistä keskustelua turvallisuuspoliittisista ratkaisuista, ja Suomen Nato-jäsenyysprosessi tarjoaa tähän konkreettisen kontekstin. Jäsenyyden vastustajat ovat pieni vähemmistö, jonka ääriajattelu tuskin ansaitsisi laajaa huomiota, ellei olisi kyse kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta, erityisesti ydinaseista.

Professori Thomas Wallgren, suuresti arvostamani filosofikollega, esittää suoraviivaisen argumentin: ydinaseiden käyttäminen on aina väärin, koska ne voivat tuhota ihmiskunnan, joten puolustuksen rakentaminen ydinaseuhan varaan on väärin. Siksi Suomen – kuten minkä tahansa maan – on väärin liittyä Natoon.

Ydinaseet ovat ihmiskunnan kauhistuttavin keksintö, ja on surullista, että turvallisuutemme on niiden pelotteesta riippuvaista. Yhtä selvää on, että voimme jatkaa vapaata kriittistä keskustelua tästä(kin) teemasta vain vapaiden demokratioiden maailmanjärjestyksessä, jonka ”kovan turvallisuuden” kulmakivi on ydinpelote. Ilman Natoa sinnittelisimme Venäjän alistamassa Euroopassa, ja sellaiselle mielivallalle Nato-jäsenyyden vastustajat olisivat valmiit vapautemme uhraamaan.

Lue lisää →

Natoon liittyminen olisi väärin

4 kommenttia

Sallikaa minun aloittaa argumentilla:

On aina parempi, että osa meistä tuhoutuu kuin että me kaikki tuhoudumme. Tästä syystä oman turvallisuuden rakentaminen ydinaseiden varaan on väärin. NATOn jäsenet kuitenkin tekevät juuri niin. Siksi Suomen liittyminen NATOon olisi väärin.

Olen huomannut, että moni kokee vaikeaksi ottaa argumenttini vakavasti. Arvelen monien pitävän epäuskottavana, että näin banaalilla argumentilla olisi ratkaiseva merkitys asiassa, jolla on hirmuisen suuria käytännön seurauksia – varsinkin, kun johtopäätös saattaa vaikuttaa yllättävältä suomalaista julkista keskustelua viimeisen vuoden ajan seuranneille.

Lue lisää →

Itsepetoksen seuraava vaihe

1 kommentti

Läpi läntisen maailman on Ukrainan sodan aikana lyönyt moraalisen itsekritiikin aiheellinen aalto. Kuinka saatoimme, Suomessakin, olla niin naiiveja, että uskoimme Venäjän demokratisoituvan energiakaupan riippuvuussiteiden myötä? Emmekö tajunneet, että kaikki merkit viittasivat päinvastaiseen? Emmekö tosiaan nähneet edes Krimin valtauksen jälkeen, mihin Putinin valta oli viemässä? Miten asioista perillä olevat johtavat poliitikot, jopa suuriksi valtiomiehiksi ja -naisiksi ylistetyt, saattoivat joutua tällaisen kollektiivisen itsepetoksen valtaan?

Ihmisen turmiollinen taipumus optimismiin johtaa helposti katteettomiin kuvitelmiin siitä, että asiat olisivat menossa parempaan suuntaan, vaikka suunta olisi huono. Itsekritiikki onkin aina ja nyt erityisesti paikallaan.

Lue lisää →