Category Archives: Journalismi

Tietovuodon etiikka

Saksalaiselle sanomalehdelle vuodetut 11,5 miljoonaa panamalaisen lakitoimisto Mossack Fonsecan sähköpostia raottavat verhoa tiukan pankki- ja liikesalaisuuden Panamaan.

Tutkivien journalistien ryhmittymän The International Consortium of Investigative Journalists ICIJ:n selvityksissä on paljastunut, että Mossack Fonsecan palveluita ovat käyttäneet suurpankit, merkkihenkilöt ja jopa valtionpäämiehet.

Julkinen keskustelu on keskittynyt pöytälaatikkoyritysten mahdollistamaan veronkiertoon ja varojen piilotteluun. Harva on pohtinut tietojen vuotamisen ja niiden julkaisemisen eettisiä ongelmia. Lue lisää

Mistä tunnistat epämedian?

Jokaisessa mediassa tehdään virheitä, jätetään kertomatta merkityksellisiä asioita ja aika ajoin annetaan tapahtumista yksipuolinen kuva. Journalistikaan ei ole täysin neutraali tai vapaa intresseistä (ks. Lehtinen 2014).

Mikä sitten erottaa nettiin viime aikoina ilmestyneet epämediat luotettavasta mediasta? Erittelen seuraavassa kolme tekijää. 

Pyrkimys totuuteen – vai aivan muuhun?

Jo Platonin esittämän tiedon määritelmän mukaan tieto on oikeutettu ja tosi uskomus. Tieto on aina totta: se pitää paikkansa. Tieto ei ole tietoa onnekkaan sattuman vuoksi, vaan sille on esitettävissä oikeutus, perustelu.

Totuus mielletään yleensä esitetyn väitteen ja asiantilojen vastaavuudeksi: totta on kertoa asiat niin kuin ne ovat, kuten Aristoteles jo väitti. Mutta miten tiedämme, mikä on totta?

Ei ole olemassa ”totuusskooppia”, laitetta, joka kertoisi asioiden todellisen laidan nappia painamalla. Lue lisää

Some toimii sittenkin

Vuoden 2016 alussa laman poteroihin kaivautuneilla suomalaisilla on Nuorten Leijonien MM-kullan lisäksi toinenkin syy iloon.

Sosiaalinen media ei olekaan rikki.

Viime vuonna some täyttyi niin äärimmilleen vihapuheesta, että sitä roiskui myös netin ulkopuolelle uhkailuina, herjauksina ja jopa väkivallantekoina. Myös yrityksille ja yhteisöille some alkoi näyttäytyä vesikauhuisena rakkina, jonka raivo voi ryöpsähtää pienimmästäkin virheestä. Hetken vaikutti, että somesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Viimeisimmät ilmiöt kuitenkin osoittavat, että sosiaalisessa mediassa on mahdollista edistää yhteiskunnallista keskustelua sekä jakaa tietoa ja kokemuksia vastuullisesti. Lue lisää

Suomalainen sankari

Lama-ajan lapsuuden alkuhämärässä suomalainen sankari oli ansioitunut tieteessä, taiteessa tai valtiomiehenä, joskus urheiljana. Hän oli kirjoittanut, maalannut tai juossut kolkkamme Euroopassa maailmankartalle. Hänen ansiotaan oli pienen kansakunnan erinomainen neuvolajärjestelmä, itsenäinen valtiollinen asema tai kulttuurinen identiteetti.

Sankari oli suuri sisältöjen tuottaja – poikkeuksetta mies, jonka kurttuisat kulmat koristivat koulukirjoja, markkaseteleitä ja postimerkkejä. Väinö Linna sentään näytti hymyilevän lempeästi.

Laman karkoitti Nokia, jonka menestyksen myötä muuttuivat myös ihanteet. Sankariksi nousi kuin huomaamatta Juro osaaja. Hän oli ongelmanratkaisija, insinööri ja tekniikan ihmelapsi – ja saamastaan huomiosta hieman hämmentynyt. Lue lisää

Turvapaikanhakijaa epäillään – ministeriö salasi

Valtiovarainministeri Alexander Stubb sai Tampereella päälleen mukillisen nestettä “valehtelija”-huutoa toistaneelta mieheltä.

Teon seuraukset eivät olleet vakavia.  Ministeri ei vahingoittunut. Neste osoittautui coca-colaksi.

Vakavampaa teossa oli loukkaus henkilön koskemattomuudelle. Vielä vakavampaa oli poliittisesti motivoitunut hyökkääminen demokraattisesti valittua päätöksentekijää kohtaan.

Tätäkin vakavampaa lienee silti kehitys, josta “kokis-isku” on oire. Onko huutelussa ja uhkailussa koko suomalaisen poliittisen keskustelukulttuurin tulevaisuus? Lue lisää

Näkyä ei saa, eikä kuulua

Tuomas Linna, Huoli, Poliittisen valokuvan festivaali, Suomen valokuvataiteen museo, 2015
Tuomas Linna, Huoli, Poliittisen valokuvan festivaali, Suomen valokuvataiteen museo, 2015 (Kuva: Laura Rämö)

Valokuvaaja Tuomas Linnan teos Huoli on dokumentti lastensuojelulaitoksista. Linna on kuvannut laitoshoitoon sijoitetuilta lapsilta haltuun otettuja esineitä, laitosten arkisia näkymiä sekä lasten tekemiä piirroksia ja kirjoituksia.

Kuvillaan Linna tarttuu aiheeseen, joka tuntuu kokonaan unohtuneen.

Yhteiskunnallinen keskustelu on keskittynyt maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden valtakunnallisesta uudistuksesta uutisoidaan, mutta median mielestä sen keskiössä näyttää olevan sairaaloiden määrä ja sijainti lähinnä synnyttäjien ja ikäihmisten tarpeita ajatellen, ei sosiaalipalveluiden kokonaisuus syntymän ja vanhuuden välillä.

Perheiden ja lasten pahoinvointi sekä yhteiskunnan perheille järjestämän tuen sisältö ovat nousseet julkisuuden asialistalle vain hetkittäin ja lyhytaikaisesti – siitäkin huolimatta, että kyse on tulevaisuudestamme. Lue lisää

Ostatko terroristin maailmankuvan?

Pariisin terrori-iskujen jälkeen media toistelee, että terrori-iskujen tarkoitus on kylvää pelkoa.

Mutta mitä terroristi hyötyy siitä, että pelkäämme?

Pelolla on merkitystä vain, kun se muuttuu sanoiksi ja teoiksi: rasistiseksi puheeksi, syrjinnäksi, väkivallaksi.

Silloin terroristit ovat saavuttaneet tavoitteensa: heidän maailmankuvansa on piirtynyt mieliimme. Siinä kuvassa maailmaan jakautuu kahteen leiriin: meihin ja heihin, hyvään ja pahaan. Jokainen kuuluu jompaankumpaan leireistä: ne, jotka eivät ole meidän puolellamme, ovat meitä vastaan.

Pariisin terrori-iskut ovat mainos maailmankatsomukselle – mainos, jonka hinta on tuoreimpien tietojen mukaan 128 ihmishenkeä. Lue lisää

Totta tai ei, näin me sen koimme

Kun Enkeli-Elisan tarina alkoi vähitellen paljastua huijaukseksi, kiusatun muistolle omistetun Facebook-tukiryhmän ylläpitäjä Kim kuittasi huhut näin:

“Elisan tapaus on tosi, mutta vaikkei olisikaan niin nuoret tekevät itsemurhia koulukiusaamisen takia joka tapauksessa.” (HS Kuukausiliite 20.3.2013)

Kirjailija Minttu Vettenterän fabuloima tragedia ja sen hahmot – Elisa ja hänen surun murtamat vanhempansa – ovat siis jollain syvemmällä, emotionaalisella tasolla totta. Rahankeruukampanja ja kirjamyynti olisivat kaiketi voineet jatkua. Elisaa ei ollutkaan, silti kaikkien maailman kiusattujen puolesta tuntuu pahalta.

Tilastoista ei saa tarinaa, jos kertomusmuodon edellyttämä kokeva yksilö puuttuu (ks. Caracciolo 2013). Sellaisen voi siis kai tekaista? Lue lisää