Ilmaston hyvä ja paha

Tutkimuksen tausta

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen (climate change mitigation and adaptation) on valtava muutos koko yhteiskunnassa. Sekä ilmastonmuutos että sen torjunta muovaavat voimakkaasti tapojamme toimia – taloudellista toimeliaisuutta, kuluttamista, ravintoa, liikennettä ja kulttuurin eri muotoja. Ilmastonmuutoksen torjunnan tarpeellisuuden ymmärrys on laajalti jaettu. Sekä poliittiset päättäjät että aktivistit ja kansalaiskeskustelijat puhuvat voimakkaasti tavoitteen puolesta, ja hallitukset ja kansainväliset toimijat julistavat päästöjen vähentämistä koskevia tavoitteita.

Mutta millaista hyvää ilmastonmuutoksen torjunnalla oikeastaan tavoitellaan – ja mitä pahaa sillä pyritään välttämään?

Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n vuoden 2014 arviointiraportin mukaan ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on kyse yhteisestä hyvästä (public good). Ilmasto on yhteinen asia. Ajatus yhteisestä hyvästä peittää kuitenkin helposti alleen eri toimijoiden tavoitteiden moninaisuuden. Ilmastonmuutoksen torjunta on jaettu tavoite, mutta sen tarkempi sisältö jää usein epämääräiseksi tai sitä ei osata sanoittaa. Keinoista ja tavoitteista voi vallita merkittäviä erimielisyyksiä, kun päästään ilmastonmuutoksen hillinnän yksityiskohtiin ja taustasyihin.

Tutkimushankkeen lähtökohta on, että ilmastonmuutosta ja ympäristötuhoja koskeva keskustelu on voimakkaasti muovannut sosiaalista mielikuvitustamme. Ilmastonmuutosta koskevat uhkakuvat ja tavoitteet ovat alkaneet määrittää käsityksiämme mahdollisista tulevaisuuksista.

Rikkaissa länsimaissa kasvavan yltäkylläisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden utopiat on korvannut visio maailmasta, jossa (edes) ”nykymeno” jatkuisi. Hyvä tulevaisuus, jopa utopia ilmastokriisin ajassa tarkoittaa nykyisen säilyttämistä sekä yksilöiden että mahdollisesti laajemmin yhteiskunnan ja planeetan elinkelpoisuuden tasolla. Säilyttämisen tavoite voi olla ongelmallisessa ja ristiriitaisessa suhteessa sen edellyttämiin keinoihin: ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii voimakasta muutosta yhteiskunnan rakenteisiin ja käytäntöihimme. Nykyistä on mahdotonta säilyttää sitä muuttamatta.

Vastaavasti jaetuksi dystopiaksi on totalitarismin nousun ja ydintuhon kaltaisen katastrofien sijaan tai rinnalle noussut visio elinkelvottomasta planeetasta ja demokraattisten yhteiskuntien romahduksesta. Median ja kansalaiskeskustelun esittämiä uhkakuvia on syytetty ilmastoahdistuksen ruokkimisesta.

Tutkimuskysymykset ja teoreettinen tausta

Hankkeen päätutkimuskysymykset ovat:

  • Millaista hyvää ilmastonmuutoksen torjunnalla tavoitellaan – ja mitä pahaa pyritään välttämään? 
  • Miten suomalaisten toimijoiden ilmastonmuutokseen liittyvät visiot, utopiat ja dystopiat suhteutuvat toisiinsa?
  • Miten teknologian rooli ilmastonmuutoksessa käsitetään eri toimijoiden visioissa, utopioissa ja dystopioissa?

Lähestymme tutkimuskysymyksiä sosiaalisten imaginaarien (social imaginaries) käsitteen avulla. Imaginaarit perustuvat jaettuihin merkityksiin, normeihin ja käytäntöihin: siihen, mitä yhteisesti pidämme mahdollisena ja suotavana. Imaginaareilla viitataan myös eri ryhmien ja toimijoiden jakamiin visioihin siitä, millainen tulevaisuus on ja millainen sen tulisi olla. Imaginaarit koskevat paitsi odotettua kehitystä, myös tulevaisuutta koskevia ihanteita: ne kuvastavat käsityksiämme siitä, millaisia tulevaisuuksia kykenemme tässä hetkessä pitämään tavoittelemisen arvoisena.

Hankkeessa jäsennämme ja tarkastelemme tutkittujen imaginaarien sekä utopioiden ja dystopioiden kuvastamaa tulevaisuutta ja pyrkimyksiä etiikan teorioiden näkökulmasta. Erilaiset hyvät tulevaisuudet ovat asiaintiloja, joita tavoitellaan.

Eettisestä näkökulmasta ilmastoon liittyvää toimintaa perustellaan helposti seurausetiikan (kuten utilitarismin) tapaan: meidän on vähennettävä lihansyöntiä tai lentomatkustamista, koska hyvä tulevaisuus jää muuten saavuttamatta. Näkökulma ei kuitenkaan ole kattava. Keinot, joilla hyvää tulevaisuutta tavoitellaan, tapahtuvat tai otetaan käyttöön nykyhetkessä, jossa on otettava huomioon sosiaalinen oikeudenmukaisuus, vastuiden jakautuminen, yksilöiden ja yhteisöjen velvollisuuksien rajat ja päätöksenteon oikeutus. Kohdistuvatko keinojen lähinnä kaikkein köyhimpiin tai niihin, joiden vaikutusmahdollisuudet päätöksentekoon ovat rajatuimmat?

Pahimmillaan tilanne muistuttaa eettistä dilemmaa: hyvä tulevaisuus voi edellyttää nykyhetkeltä ainakin joidenkin näkökulmasta epäoikeudenmukaista toimintaa ja vastuunjakoa. Edelleen rajattujen ilmastoon liittyvien olosuhteiden tavoitteleminen – esimerkiksi päästöjen vähentäminen tai ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen tavoitetasolle – ei vielä kerro tulevaisuudestamme. Jos päästötavoitteet saavutetaan, elämmekö oikeudenmukaisessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa?

Hankkeessa kiinnitämme erityistä huomiota etiikan ja teknologian yhteyteen. Lähdemme ajatuksesta, että ilmastokriisin kohdalla erilaiset eettiset käsitykset hyvästä ja pahasta tulevaisuudesta erottuvat teknologiaa koskevissa näkemyksissä. Ilmastokriisi on lähtökohtaisesti teknologisen sivilisaation kriisi, jonka synnyttää nykyisenkaltaisen teollisuuden mahdollistanut fossiilisten polttoaineiden käyttö. Visiot, utopiat ja dystopiat ovat luonteeltaan ja sisällöltään vahvasti teknologisia: teknologia toimii tulevaisuudenkuvissamme joko pelastajana, pahan työkaluna tai jonakin siltä väliltä.

Teknologiat eivät kuitenkaan ole yhteiskunnallisesti neutraaleja: niiden mukana kulkee väistämättä arvovalintoja. Vaikka teknologiavalintoihin liittyvä harkinta on harvoin tietoista, teknologiaan liittyvät rakennelmat edustavat tietynlaisia sosioekonomisia tavoitteita ja käsityksiä hyvästä ja pahasta. Millaisena teknologian rooli nähdään eri tulevaisuudenkuvissa, ja mitä teknologisen ensemblen valinta kertoo hyvää ja pahaa tulevaisuutta koskevista käsityksistä?

Hankkeen rahoittaja: