Blogien kirjoittamattomat säännöt

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Emmi Tissari

2015

Kuinka toteuttaa ja valvoa etiikkaa kentällä, joka on ensinnäkin niin laaja, ja toisekseen liikkeissään niin nopea ja alituiseen muuttuva, kuin verkko. Kaikki sisällöntuotannosta vastaanottajien reagointiin tapahtuu verkossa nopeasti. Perinteisesti mediakentällä on luotettu lainsäädännön lisäksi alan sisäiseen itsesäätelyyn, mutta kuinka blogikenttä säätelee itse itseään?

Bloggaajaa, edes ammatikseen blogiaan ylläpitävää, ei mielletä journalistiksi. Bloggaajaa eivät siis sido journalistin ohjeet tai muut ammattikäytännöt, alan sisäinen etiikka tai yleisesti omaksutut toimintatavat. Vaikka eri maiden ja erilaisissa oloissa työskentelevien toimittajien noudattamissa periaatteissa on eroja, on journalisteja nähty kuitenkin myös yhdistävän yllättävänkin yhtenäiset näkemykset alan ammattietiikasta.

Mikä yhdistää bloggaajien toimintaa, minkälaiset periaatteet heitä sitovat? Onko olemassa jonkinlainen kirjoittamaton sääntökokoelma, joka ohjaa esimerkiksi suomalaisten muotibloggaajien toimintaa – tunnustavatko bloggaajat yhteistä väriä?

Haastattelututkimus

Selvitin suomalaista blogietiikkaa ja bloggaajien toimintaperiaatteita haastattelututkimuksen keinoin. Lähestyin kymmentä Suomen suosituimpiin lukeutuvan muotiblogin kirjoittajaa.

Kysyin, minkälaisia periaatteita bloggaajat noudattavat omassa toiminnassaan, kuinka he lähestyvät toimintansa seurauksia ja sitä, minkälaisia yhteneväisyyksiä näistä käytännöistä mahdollisesti löytyy. Erityisen kiinnostunut olin siitä, olisiko aineiston perusteella mahdollista luoda hahmotelma siitä koodistosta, joka säätelee bloggaamista sisältäpäin.

Analysoin seuraavaksi haastattelujen tuloksia vastauksista esiin nousseiden koodien avulla.

Periaatteet

Pyrin kartoittamaan periaatteita, joiden sisällä bloggaajat toimivat. Vastauksista nousi esiin kuusi hyvin selkeää koodia, jotka myös toistuivat läpi haastattelun muissa pohdinnoissa.

  • Aitous ja rehellisuus
    • Rehellisyys muita ja itseä kohtaan
    • Omat arvot ja periaatteet
    • Oman itsen edustaminen, omien sanojen takana seisominen
    • Oma persoona näkyville, pinnan alle pääseminen
    • Avoimuus ja läpinäkyvyys
  • Itseilmaisu
    • Luovuus
    • Oman itsen toteuttaminen
    • Minätyö
  • Lukijoiden palvelu
    • Asiakaspalveluperiaate
    • Miellyttäminen
    • Tyytyväisenä pitäminen
    • Inspirointi, muiden innostaminen
    • Opettaminen, uuden tiedon tai osaamisen välittäminen
  • Vuorovaikutuksen luominen
    • Dialogin synnyttäminen
    • Mielipiteiden herättäminen
    • Yhteisöllisyys
  • Hyvän mielen tuottaminen
    • Positiiviseen keskittyminen
    • Pyrkimys siihen, että blogista poistutaan hyvällä mielellä
    • Ei arvostella muita, ei puhuta pahaa
    • Hyvän mielen tuottaminen myös itselle
  • Yksityisyyden suojeleminen
    • Ei kerrota ja paljasteta kaikkea
    • Pyrkimys suojella omaa ja läheisten yksityisyyttä

Erityisen tärkeään rooliin nousi koodeista ensimmäinen, aitous ja rehellisyys, joka mainittiin eri tavoin usein. Tällaisiksi merkitsin muun muassa seuraavan tyyppiset kommentit.

”En voisi koskaan esittää blogissani sellaista ihmistä, joka en oikeassa elämässä ole. … En myöskään voisi koskaan valehdella lukijoilleni.” (H2)

”Minulle on alusta lähtien ollut erityisen tärkeää, olla blogissa mahdollisimman ’minä’.” (H7)

”Tietynlainen aitous – en osaa enkä halua olla muuta kuin mitä olen.” (H4)

Yhtä tärkeänä kuin lukijoille rehellisenä pysymistä, pidettiin kokemusta siitä, että ollaan rehellisiä omaa itseä kohtaan. Blogi edustaa bloggaajaa itseään – ”omasta jutusta” ja ”omannäköisestä” puhuttiin paljon. Osana tätä ovat bloggaajan oma persoona, arvomaailma ja mieltymykset.

”Tärkein niistä [periaatteista] lienee oman arvomaailmansa kunnioittaminen ja siitä kiinni pitäminen.” (H4)

”Minulle tärkeintä on säilyttää blogissani oma persoonani ja pitää homma aitona.” (H2)

Rehellisyyteen ja aitouteen liitettiin vastauksissa myös vahvasti ajatus avoimuudesta.

”Mietin, olenko kääntänyt takkini jonkun asian suhteen ja tuon sen reilusti esille epäselvyyksien välttämiseksi.” (H9)

Kirjoitetaan blogissa sitten mistä tahansa – omasta elämästä, testatuista tuotteista tai yhteistyökampanjoista – on avoimuus ja kerronnan läpinäkyvyys tärkeässä roolissa. Pyrkimys rehellisyyteen nousi esiin lähes jokaisessa vastauksessa.

Itsen edustettavuuden lisäksi esiin nousi ajatuksia itseilmaisusta ja oman luovuuden toteuttamisesta. Monella bloggaajalla mahdollisuus itseilmaisuun on ollut merkittävä syy blogin perustamiseen.

”Itseilmaisu oli ja on yhä tärkein motivaattorini.” (H4)

Kolmas listatuista koodeista eroaa perustavanlaatuisesti ensimmäisistä, bloggaajan itseen liittyvistä periaatteista. Mitä suuremmasta ja suositummasta blogista on kyse, mitä enemmän näytön toisella puolella on silmäpareja ja aktiivisesti kommentoivia lukijoita, sitä enemmän yleisöä aletaan myös miettiä.

Usein tämä näkyy eräänlaisen asiakaspalvelumentaliteetin omaksumisena. Lukijoita halutaan miellyttää ja tuottaa heille sellaisia sisältöjä, joita he odottavatkin.

”Yritän pitää lukijani tyytyväisinä.” (H3)

Toisaalta myös inspiraation tuottaminen oli monelle haastateltavista hyvin tärkeää. Tämän voisi erotella omaksi koodikseen, mutta kyse on tässäkin juuri asiakaspalvelusta.

”Minulle on tärkeintä ihmisten inspirointi.” (H8)

Vaikka yhteisöllisyys ja vuorovaikutuksen synnyttäminen eivät välttämättä istu periaatteiden alle, nousivat ne vahvasti esiin pohdiskellessa sitä, mikä itselle on erityisen tärkeää omassa bloggaamisessa. Toive samanhenkisen keskusteluseuran löytämisestä on sysännyt kohti oman blogin kirjoittamista. Periaatteen tasolla se voidaan nähdä vahvana pyrkimyksenä ja jopa tietynlaisena velvollisuutena, mitä menestyksekkään blogin pyörittämiseen tulee.

Vastauksissa esiintyi myös useasti ajatus hyvän mielen ja positiivisen ilmapiirin luomisesta. Bloggaamisen on tunnuttava omasta itsestä hyvältä, mutta samoin hyvää oloa haluttiin tuottaa lukijoille.

”Toivon, että blogini on sellainen paikka, johon tullaan inspiroitumaan, oppimaan jotain uutta, keskustelemaan/ottamaan kantaa, mutta josta kuitenkin lähdetään aina hyvillä mielin pois.” (H8)

”Tärkeintä omassa bloggaamisessa on siis ehdottomasti hyvä fiilis ja sitä pyrin myös jakamaan blogissa. … Pyrin kuitenkin siihen, että blogini on pääsääntöisesti hyvän mielen ja fiiliksen paikka.” (H9)

Hyvin vahvasti esille noussut periaate liittyy kuitenkin bloggaajan itsensä harjoittamaan itsesensuuriin, oman yksityisyytensä suojeluun. Moni pitkään blogannut muotiblogosfäärin konkari on kiristänyt näkemyksiään sen suhteen, kuinka avoimesti omasta elämästään kertoo.

”Vaikka en blogissa valehtele, en kuitenkaan voi siellä aivan kaikkea paljastaa.” (H7)

”Nyt hieman aikuisempana olen alkanut myös sensuroimaan elämääni enemmän. Muistan blogini alkuaikoina kirjoitelleeni siitä että meille tuli suuri sähkölasku jonka maksujärjestelyitä pohdin blogissa. Nykyään ei todellakaan tulisi mieleenkää.” (H10)

Toimintatavat

Mustavalkoisesti bloggaajien toimintatavoista voidaan erottaa selkeästi kaksi toisistaan poikkeavaa: Harrastelijamainen ja ammattimainen:

  • Harrastelijamainen
    • Ei oteta paineita
    • Rentoa
    • Muut asiat elämässä menevät tärkeysjärjestyksessä blogin ohi
    • Vapaata, ei aseteta itselle sääntöjä
    • Tunnepohjaista, mennään ”fiiliksen” mukaan
    • Kirjoitetaan vain silloin, kun on hyvä ja inspiroitunut olo
    • Spontaania
  • Ammattimainen
    • Tuloksellista
    • Suunnitelmallista
    • Säännöllistä
    • Reaaliaikaista ja nopeaa
    • Tilastoiden seuraaminen
    • Mielipiteitä ja mielenkiintoa herättävien aihealueiden valinta postauksiin
    • Varaudutaan ennakkoon
    • Ajoitetaan omaa elämää blogin mukaan
    • Käytetään flow-tilat hyväksi

Näiden kategorioiden sisälläkin on kuitenkin paljon vaihtelua siinä, kuinka oma suhtautuminen tekemiseen vaikuttaa itse lopputulokseen. Yleistäen voidaan kuitenkin todeta, että bloggaamiseen harrastuksena suhtautuvat kuvasivat omaa tekemistään hyvin rennoksi ja säännöistä vapaaksi.

”Jätän mieluummin kirjoittamatta, kuin bloggaan ”koska on pakko”. (H9)

Ammattimaisesti bloggaavat sen sijaan analysoivat omaa tekemistään hyvinkin paljon. Heidän bloggaamistaan voidaan kutsua hyvin suunnitelmalliseksi ja tulokselliseksi.

”Pyrin päivittämään blogia säännöllisesti ja tiettyinä kellonaikoina, kun on eniten liikennettä verkossa. … Seuraan tilastoja ja kävijämääriä, ne vaikuttavat esim päivitystahtiin ja jonkin verran myös aiheisiin.” (H2)

”Kirjoitan tyypillisesti pari postausta päivässä. … Pyrin kuitenkin pysymään suht reaaliajassa.” (H8)

Huomionarvoista kuitenkin on, että kaikki tähän haastatteluun vastanneista bloggaajista tienaavat blogillaan rahaa. Osa koki siitäkin huolimatta itsensä hyvin selkeästi pelkästään harrastelijoiksi.

Muut toimintatavat liittyivät tekemisen motivaatioon, joka useassa tapauksessa oli hyvin tunnepohjaista. ”Fiiliksen mukaan” oli sanapari, joka mainittiin useasti. Samoin puhe flow-tilasta ja sen odottamisesti esiintyi useammassa vastauksessa. Kuvia kertyy usein odottamaan tietokoneen kuvakansioihin, mutta ne julkaistaan vasta sitten, kun olotila on oikea. Myös lukijoiden koetaan huomaavan ”pakkopulla-postaukset”.

”Saan flow-tilassa tehtyä monta postausta puoliksi, joita jatkan sitten viikolla ja julkaisen sitä mukaa kun ne tulevat valmiiksi.(H5)

”Toimin inspiraationpuuskien mukaan.” (H6)

Mitä on oikeaoppinen bloggaaminen?

Kysyttäessä bloggaamista ohjailevista säännöistä, vastaajat olivat varsin yksimielisiä: Sääntöjä ei heidän mukaansa ole.

Vaikkei yleisiä sääntöjä tunnistetu – tai tunnustettu – mainitsi usea bloggaajista luoneensa itse itselleen eräänlaisia ohjenuoria ja linjauksia, joista ei juuri anna itsensä lipsua.

”Nojaa, en oikeastaan [koe, että olisi sääntöjä], mutta onhan tässä varmaan aikamoisia rutiineja kehitetty.” (H5)

”Ilmeisten lain ja blogiportaalin asettamien rajotteiden lisäksi, en ehkä juurikaan sääntöjä, mutta kuitenkin sellaisia omia ohjeviivoja…” (H7)

”…minulla on omia sääntöjä, joita olen laatinut itselleni vuosien aikana.” (H9)

Yhtä homogeenisiä olivat vastaukset, kun nostin esille vastakohtaparin ”oikea” tai ”väärä” blogaaminen. Jokainen vastaajista totesi, ettei mitään oikeaa bloggaamista ole olemassakaan. Moni myös korosti tässä yhteydessä blogien rikkauden ja viehätyksen liittyvänkin juuri siihen, että erilaisia ja erityylisiä blogeja löytyy niin laaja kirjo. Blogien yksilöllisyyttä korostettiin ja osalle vastaajista vaikutti tuntuvan jopa epämiellyttävältä ajatukselta lähestyä blogeja luokitellen ja arvioiden.

”Siinä se bloggaamisen viehätys onkin, kun oma blogi voi olla minkälainen tahansa ja sinne saa kirjoittaa miten/mistä haluaa.” (H1)

”Blogi on yksilöllinen. Minun mielestäni jokainen tehköön sitä tavallaan.” (H8)

Näiden kahden haastattelukysymyksen vastausaineistojen pohjalta nousi esiin kuitenkin oikeaoppisen bloggaamisen koodeja. Kyse on lähinnä siitä, minkälainen ylipäätään on hyvä blogi.

  • Monipuolisuus
    • Sisältö vaihtelevaa
    • Tasapainoista
    • Monipuolista
  • Kiinnostavuus
    • Palveluperiaate
    • Pyritään tuottamaan sisältöä, joka kiinnostaa yleisöä
  • Lain noudattaminen
    • Otetaan huomioon piilomainontalaki
    • Tekijänoikeuksien kunnioittaminen
  • Hyvän maun kunnioittaminen
    • Toimitaan hyvän maun rajoissa
    • Maalaisjärjen kuunteleminen
  • Säännöllinen postaustahti
  • Yksityisyyden suojelu
    • Sensuroidaan liian yksityiset sisällöt
    • Rajataan se, mitä omasta elämästä kerrotaan
    • Suojellaan läheisten ja muiden ihmisten intimiteettiä
    • Vältetään loukkaamasta ketään
  • Aitous
    • Tärkeää, että blogi kirjoittajansa näköinen
    • Yksilöllisyys ja heterogeenisyys tärkeää
    • Rehellisyys
  • Omat periaatteet
    • Erityisesti mainonnassa tärkeää, pystyttävä seisomaan mainostettavan takana
    • Ei pyydellä anteeksi
    • Tavoitteista riippuvaa, omien tavoitteiden kunnioittaminen
    • Tehdään niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä
    • Tärkeää, että noudattaa omia periaatteitaan ja ne näkyvät blogissa

Yksi selkeistä, bloggaajien itse itselleen – tai portaalin bloggaajilleen – luomista säännöistä liittyi blogin päivitystiheyteen. Aktiivisesti päivittyvää blogia ei pidetä ainoastaan ammattimaisena, vaan myös laadukkaana ja mielenkiintoisena. Moni vastaajista pyrkikin päivittämään blogiaan mahdollisimman usein.

”Oma pikku sääntöni on, että postaus päivässä!” (H1)

Yksi nopean päivitystahdin haasteista liittyy kuitenkin sisällölliseen laatuun. Suosituimmat blogit päivittyvät jopa useamman kerran päivässä, ja usein osa postauksista onkin eräänlaisia ”täytepostauksia”, joissa jutunjuurta saatetaan hakea milloin mistäkin. Lukijat eivät normaalisti reagoi tällaiseen kovinkaan positiivisesti. Tällöin voidaan miettiä, milloin kovin tiheä päivitystahti kääntyy itseään vastaan ja alkaakin näkyä lukijakatona.

Toisaalta yksi ”oikean” bloggaamisen kriteereistä liittyikin juuri sisällön monipuolisuuteen. Vaikkei muita sääntöjä omalla tekemisellä juuri olisikaan, niin useassa tapauksessa juuri tämä mainittiin silti itselle tärkeäksi ja tavoittelemisen arvoiseksi.

”Että ei olisi neljää asupostausta peräkkäin, vaan myös juttua kosmetiikasta, kauneudesta, sisustamisesta, ruuasta, omasta elämästä ja arjen pikku jutuista.” (H1)

”…että koettaa vähän jakaa sisältöä mielekkäästi niin, että asukuvia tippuu säännöllisesti ja että muussakin sisällössä on tasapaino.” (H5)

”…että en postaa peräkkäin esim. kahta asukuvapostausta, kosmetiikkapostausta tai yhteistyöpostausta.” (H9)

Ei ole yllättävää, että aitous nousee jälleen tässä yhteydessä voimakkaasti esille. Tärkeänä kriteerinä pidettiin sitä, että blogi on vahvasti juuri kirjoittajansa näköinen. Yhtä tärkeää oli myös se, että blogin tekeminen tuntuu tekijästä itsestään hyvältä. Se vastaajien mielestä välittyy nimittäin myös lukijoille.

”…itse karsastan sellaista bloggausta, jossa kirjoittaja ei vaikuta aidolta, tai hankkii huomiota muiden jatkuvalla arvostelemisella.” (H7)

”Teen niin kuin hyvältä tuntuu – eli se niistä ’omista säännöistä’.” (H5)

Varsinaisille säännöille siis ollaan valmiita osoittamaan roskakoppaa, mikäli vain bloggaajan omat periaatteet ovat linjassa blogin sisällön kanssa.

Osa vastaajista näki vaikutusta olevan myös sillä, mitkä ylipäätään ovat bloggaajan itsensä tavoitteet oman tekemisensä suhteen. Mikäli pyritään ammattimaiseen bloggaamiseen, ovat niin sanotut laadun kriteerit erilaisia, kuin silloin jos bloggaaminen on puhtaasti pelkkää harrastustoimintaa.

”Jos blogista haluaa itselleen työn, niin säännöllisyys sekä sitoutuneisuus on tärkeitä. Jos kirjoittaa anonyyminä tai harrastusmielessä itselleen, niin kaikki tavat ovat sallittuja.” (H2)

Vaikka vastaajien tuntui olevan hankalaa antaa suoraa kuvausta oikeanlaisesta bloggaamisesta, pystyi moni kategorisoimaan selkeästi, minkälainen on vääränlainen blogi ja tapa blogata.

”…jos joku bloggaisi ainoastaan mainoksia ja bloggaisi täysin rahan takia, se tuntuisi oudolta enkä ainakaan ymmärtäisi, miksi joku haluaisi lukea sellaista blogia.” (H3)

”Itselleni ”väärä” tai vieras tapa blogata on aloittaa blogi pelkästään ilmaisen tavaran/tilaisuuksien/suosion takia.” (H9)

”Välillä huomaa tekevänsä jotain asioita blogin takia eikä blogia niiden asioiden takia ja silloin tajuaa että ollaan vähän väärillä raiteilla.” (H5)

Bloggaajien ammatilliset identiteetit

Pyrin kartoittamaan haastattelukysymyksillä hieman myös vastaajien ammatillista blogi-identiteettiä, sillä koen sen liittyvän vahvasti niihin tapoihin ja käytäntöihin, joilla blogia tehdään. Erottelin jo aiemmin toisistaan selkeästi ammatillisen ja harrastelijamaisen tavan blogata, ja tässä yhteydessä oli luonnollista käyttää samoja koodeja, sillä ne nousivat jälleen vahvasti esiin aineistosta.

  • Harrastelijabloggaaja
    • Blogi harrastuksena
    • Ammatillinen identiteetti ja kunnianhimo toisaalla
  • Ammattibloggaaja
    • Blogi ammattina
    • Blogialan ammattilainen
    • Uusi ammattiryhmä, uusi ammattitaito
    • Verkkoviestinnän ja sosiaalisen median ammatti-identiteettejä
  • Media-alan ammattilainen tai journalisti
    • Ura toimittajana
    • Ammatti-identiteetti kirjoittajana
    • Blogi erillisenä harrastuksena

Bloggaamisen harrastuksekseen maininneille haastateltaville oli kuitenkin yhteistä se, että vaikka tekeminen miellettiin harrastustoiminnaksi, sai se osakseen myös hyvin työltä tuntuvia merkityksiä ja kuvauksia.

”Olen aina pitänyt tätä harrastuksenani, paitsi joskus kun huomaan miten paljon siihen menee aikaa ja asiat kasaantuvat.. silloin aina muistaa että kyllä tämä mun ammattini on.” (H1)

Mikäli haastateltavan ammatillinen identiteetti oli toisaalta, miellettiin bloggaaminen vain harrastukseksi, vaikka siitä kertyikin lisätuloja pankkitilille.

Suurin yhdistävä tekijä vastauksissa liittyi kuitenkin ammattibloggaajan-identiteettiin. Koettiin, että perinteisten media-ammattilaisten roolien rinnalle on nyt syntynyt ammattibloggaajan rooli. Ja tätä valtaosa blogia työkseen tekevistä vastaajista tuntui myös edustavan.

”Koen itseni media-alan ja somen ammattilaiseksi (ei niinkään ammattikirjoittajaksi), ammattinimikkeeni on bloggaaja.” (H2)

”En koe itseäni journalistiksi, mutta jollain tasolla media-alan tai sosiaalisen median ammattilaiseksi.” (H5)

Silloin, kun haastateltavalla sattui olemaan päällekkäisiä työtehtäviä tai ammatteja median parissa, oma itse koettiin hieman eri tavalla, kuin muissa tapauksissa. Tällöin itsellä ei välttämättä myöskään mielletty olevan varsinaista bloggaajan identiteettiä ollenkaan.

”Ajattelen olevani kirjoittaja. Se yhdistää kaikkia roolejani. Mikään osa minusta ei lakkaisi olemasta, jos lopettaisin blogini. Blogini on seuraus, ei syy mihinkään.” (H4)

Seurausten pohdintaa

Koin tärkeänä hahmottaa myös sitä, kuinka bloggaajat miettivät oman toimintansa seurauksia. Minkälaisia ovat ne tilanteet, joissa omaa toimintaa pohditaan sen vaikutusten läpi?

  • Pelko reaktioista
    • Vältetään kovin mielipiteellisiä tekstejä
    • Pelätään väärinymmärretyksi tulemista
    • Hiotaan kulmia
  • Yksityisyyden suojelu
    • Valitaan tarkkaan, mitä omasta elämästä ja lähimmäisistä kerrotaan ja näytetään
  • Maineen ylläpitäminen
    • Ammatillinen näkökulma
    • Mietitään, mitä yhteistyökumppanit ja työnantajat ajattelevat
  • Rooli esikuvana
    • Tiedostetaan omat vaikutusmahdollisuudet
    • Vastuu julkaisemisesta
    • Suositteluja harkitaan
  • Sisäänrakennetut periaatteet
    • Alitajuista ja automaattisesta
    • Seurausten miettiminen selkärangasta
    • Kumpuaa itselle asetetuista periaatteista ja säännöistä

Vaikuttaa siltä, että ajatukset oman toiminnan seurauksista toimivat eräänlaisina oman bloggaamisen rajoittajina ja ohjaajina. Moni vastaajista koki, ettei juurikaan mieti toimintansa seurauksia, mutta ymmärsi kuitenkin selkeästi sellaisia olevan. Aineistosta nousi esiin aivan erityisesti tietynlaisia tilanteita, jolloin oman tekemisen vaikutuksia mietittiin hieman syvällisemmin.

Varsin inhimillisiä ja ymmärrettäviä tällaisia olivat erilaiset pelot ja toisaalta halu suojella omaa yksityisyyttä. Lukijoiden reaktiot blogien kommenttilaatikoissa voivat olla joskus hyvinkin aggressiivisia ja negatiivisia. Moni suosittua blogia pyörittävä bloggaaja on varmasti joutunut erilaisten verbaalisten hyökkäysten kohteeksi verkossa – niin myös tähän haastatteluun vastanneet.

Bloggaajan elämän, persoonallisuuden, ulkonäön ja ihmissuhteiden ruotiminen ei myöskään jää pelkästään blogin digitaalisten seinien sisällä, vaan bloggaajista keskustellaan myös erilaisilla verkon keskustelupalstoilla. Yleisön reaktioita siis todella pelätään ja mietitään.

”Tuleehan seurauksia mietittyä lähes jokaista blogipostausta tehdessä, mutta lähinnä sen kannalta että minkälaista kommenttia saan lukijoiltani. Tai noh, lähinnä kauhulla odotan niitä negatiivisia kommentteja.” (H10)

”…kun kirjoittaa mielipideasioita, pitää postauksen tulla ulos juuri oikeanlaisena, ettei sitä tulkita väärin.” (H1)

”Mietin toimintani seurauksia esimerkiksi kun valitsen mitä kirjoitan elämästäni, työstäni, ihmissuhteistani ja läheisistäni blogissa. … Olen rajannut blogin ulkopuolelle esimerkiksi kaiken läheisteni elämään liittyvän.” (H4)

Toisaalta seurauksia mietittiin myös ammatillisesta näkökulmasta. Ennen julkaise-napin painallusta mietitään tarkkaan, miltä blogin sisältö näyttää esimerkiksi työnantajan tai yhteistyökumppaneiden silmissä.

”Nykyään mietin eniten nykyistä päätyöantajaani ja mitä mieltä esim businessasiakkaamme olisivat nähdessään jonkun julkaisemani jutun.” (H2)

”Joissain aihealueissa bloggaamiseni on selkeästi tavoitteellisempaa … ja siksi teen sellaista sisältöä blogiini suht. harkitusti.” (H5)

”…etten halua olla epäkorrekti tai sekoilla jotenkin muuten siltä varalta että joku mahdollinen tuleva työnantaja/yhteistyökumppani sattuu lukemaan blogia.” (H10)

Tämä voidaan nähdä hyvin selkeänä pyrkimyksenä maineenhallintaan, sekä jo saavutetun statuksen suojeluun ja ylläpitämiseen.

Viimeinen useammassa haastattelussa mainittu tilanne, jossa seurauksia mietitään, liittyy bloggaajan asemaan esikuvana tai roolimallina. Omaa vaikutusvaltaa ja mielipidevaikuttajan roolia pohdiskellaan aineiston mukaan erityisesti silloin, kun ollaan suosittelemassa jotain tai kun solmitaan erilaisia yhteistyösopimuksia.

”Varsinkin silloin, kun suosittelen jotain … ja sen ympärille nousee kohinaa. Silloin sen aina ymmärtää, että toimii jonkinasteisena mielipidevaikuttajana.” (H6)

”Tiedostan nykyisin hyvin vahvasti, että minun sanoillani saattaa olla vaikutus jonkun toisenhenkilön käyttäytymiseen.” (H7)

”…minulla on vaikutusmahdollisuus, jonka haluan käyttää mahdollisimman viisaasti.”  (H4)

Toisaalta osa näihin tilanteisiin liittyvästä vastuusta sysätään myös helposti ja kovin mielelläänkin vastaanottajan harteille. Monen haastateltavan vastauksista kävi ilmi, että toiveet ja odotuksetkin lukijan mediakriittisyyden suhteen ovat suhteellisen korkealla. Omaa roolia esikuvana ei kovin mielellään aina haluta edes tunnustaa.

”En ajattele, että bloggaajan rooliin kuuluisi vastuu kenenkään esikuvana tai roolimallina toimimisesta.” (H4)

Nähtiin vastuun olevan sitten kenellä tahansa, niin laajasti ymmärretään se, että tulkinnalla on suuri rooli merkityksenannon suhteen.

”Jokainen toki tulkitsee tekstejä ja kuvia omalla tavallaan … Toivon että lukijani ymmärtävät blogini sanoman.” (H8)

”Välillä tosin havahdun, kuinka kierosti ja virheellisesti joku lukija saattaa blogiani tai sanomisiani tulkita.” (H9)

Yleisemmin kuitenkin koettiin, että valtaosa seurauksiin ja vaikutuksiin liittyvästä harkinnasta tulee kuin suoraan selkäytimestä, ne kumpuavat hyvin vahvasti niistä henkilökohtaisista periaatteista ja itselle luoduista ohjenuorista, jotka ohjaavat omaa bloggaamista.

Itselle tärkeiden periaatteiden ja mielekkäiden toimintatapojen toteutumista siis ikään kuin muovaavat ne odotukset ja mielikuvat, joita bloggaajilla on toimintansa seurauksista.

Onko yhteisille säännöille tarvetta?

Haastateltavat kokivat hyvin vahvasti ja kollektiivisesti, että kaikille yhteisestä sääntökokoelmasta olisi hyötyä oman toiminnan kannalta. Erityisen hyödylliseksi tämä nähtiin uusien ja nuorten bloggaajien näkökulmasta, joille ei ole ehtinyt vielä kehittyä ymmärrystä niistä toimintaperiaatteista, joita blogikentällä yleisesti noudatetaan.

”Aivan ehdottomasti [tarvitaan]. Lisäksi koen, että pitkään bloganneet ovat omalta osaltaan tietyllä tavalla vastuussa ja voivat omalla esimerkillään vahvasti vaikuttaa seuraavan blogiaallon toimintaan esim. juuri mainostamisen suhteen.” (H9

”Kyllä mielestäni tulisi olla [yhteiset säännöt], lähinnä uusia ja aloittelevia bloggaajia varten. Tuntuu, että tunnetuimmat bloggaajat ovat jo hyvin perillä asioista.” (H10)

Pääasiallinen kokemus tarpeesta tuntui liittyvän toiveisiin blogikentän yhdenmukaistamsieen ja selkeyttämiseen. Säännöt olisivat kaikille samat ja olisi helppoa hahmottaa, milloin niitä rikkoo. Toisaalta koettiin myös, että julkinen eettinen ohjeistus, joka sitoisi koko kenttää, avaisi toimintaa paremmin myös lukijoille ja vapauttaisi heidät turhasta huolenpidosta.

”…sellainen yhdenmukaistaisi blogikenttää ja selventäisi myös lukijoille sääntöjä.” (H3)

Minkälaiset bloggaajien yhteiset ohjeet sitten olisivat?

Monet blogiportaalit sitouttavat bloggaajansa jonkinlaisiin itsehahmoteltuihin sääntöihin ja ohjeisiin. Esimerkiksi Suomen suurin blogiportaali, Indiedays, on allekirjoituttanut kaikilla bloggaajillaan heitä sitovan eettisen ohjeistuksen, joka pitää sisällään muun muassa sananvapauteen, sisältöjen totuudenmukaisuuteen, tekijänoikeuksiin, muiden yksityisyyden kunnioittamiseen, mainonnan läpinäkyvyyteen ja piilomainontalain kunnioittamiseen liittyviä ohjeistuksia.

Nostaisin aineiston pohjalta eettisen ohjeistuksen kantaviksi peruspilareiksi ja ajatuksiksi pyrkimykset läpinäkyvyyteen ja rehellisyyteen, yhteneväisiin ja selkeisiin mainossisältöjen merkintätapoihin, vuorovaikutuksellisen ja avoimen ympäristön luomiseen, hyvän tavan mukaiseen käyttäytymiseen ja muiden loukkaamisen välttämiseen, sekä yksityisyyden suojeluun.

Kun on kyse näin luovasta toimintaympäristöstä, on hyvin haastavaa luoda sille kovin rajaavaa tai tiukkaa ohjeistusta. Eikä sellaista varsinaisesti tunnuta kaivattavankaan.

”Ei kummiskaan tarvis hirveästi keksimällä keksiä rajoitteita tai sääntöjä, mutta perusohjeistus auttais varmasti monia, etenkin uusia bloggaajia. Ja mitä tulee viime vuosien kohuihin näistä säännöistä, niin tuntuu että säännöt meni kovemmiksi mitä toimittajien, hohhoh. Siinä nyt ei olis mitään järkeä.” (H5)

Jonkinlaisen yleisen ja yhteiset eettisen ohjeistuksen sisällä toimiminen toisi kuitenkin bloggaajilla juuri sitä toivottua ja peräänkuulutettua yhdenmukaisuutta ja selkeyttä – se helpottaisi omaa päätöksentekoa ongelmatilanteissa ja loisi tiettyä turvaa. Siihen nojaten olisi myös helpompaa puolustautua tilanteissa, jolloin bloggaajaan kohdistuu lukijoiden toimesta aiheetonta kritiikkiä tai epäilyjä. Samoin sen avulla olisi helpompaa todeta, kun yksittäinen bloggaaja toimii tavalla tai toisella ”väärin”.

Samalla julkinen ohjeistus avaisi lukijoille hieman niitä toimintatapoja, joiden sisällä blogeja kirjoitetaan. Sen voisi siis nähdä samalla lisäävän bloggaajan luotettavuutta lukijoiden silmissä – luotettavuutta, jota omasta mielestäni tulisi juuri nyt keskittyä vaalimaan ja suojelemaan.

Emmi Tissari on viestinnän opiskelija Helsingin yliopistosta. Hän on ylläpitänyt No Fashion Victims-blogiaan vuodesta 2008 ja blogannut ammatikseen vuodesta 2010.

Liite: Haastattelututkimuksen tiedot

Toteutin haastattelun kirjallisesti, sähköpostin välityksellä. Haastattelurunko koostui yhdeksästä erillisestä kysymyksestä, joihin pyysin haastateltavia vastaamaan vapaasti pohdiskellen. Jokaiselta haastateltavalta kysyttiin täysin samat kysymykset, joista jokaiseen sain myös vastauksen lukuun ottamatta yhtä haastateltavaa (H1), joka jätti vastaamatta yhteen kysymykistä (kysymys 5.)

Haastateltavien ylläpitämät blogit edustavat maan tunnetuimpia, mutta ovat samalla kuitenkin kaikki hieman sekä tyylillisesti, että kokoluokaltaan toisistaan poikkeavia. Tarkoituksenani on, että valittu joukko edustaa mahdollisimman hyvin sitä massaa, josta Suomen 50 suosituinta muotiblogia koostuu. Kaikki haastateltavat edustavan pitkän linjan bloggaajia (blogit aloitettu aikavälillä 2007-2009), jolloin voidaan myös olettaa, että haastateltavalla itsellään on varsin selkeä ymmärrys blogikentän sisäisistä rakenteista sekä omista toimintatavoistaan.

Haastateltavien bloggaajien henkilöllisyydet, sekä blogien nimet jätän tässä yhteydessä julkaisematta.

Haastattelussa käyttämäni kysymysrunko oli seuraava.

  1. Minkälaiset periaatteet ohjaavat bloggaamistasi?
  2. Kuinka kuvailisit bloggaamistasi toimintatavoiltaan?
  3. Koetko noudattavasi joitain tiettyjä sääntöjä blogatessasi?
  4. Koetko, että on olemassa jonkinlainen ”oikea” tai ”väärä” tapa blogata?
  5. Tunnetko verkkokirjoittamista koskevan lainsäädännön? Arvioi kuinka se toteutuu omassa blogissasi ja laajemmin suomalaisessa blogikentällä.
  6. Minkälainen on blogiin liittyvä ammatillinen identiteettisi?
  7. Mikäli koet itsesi ammattikirjoittajaksi, ovatko journalistin ohjeet sinulle tutut?
  8. Tulisiko bloggaamisella olla mielestäsi jonkinlainen oma eettinen sääntökokoelmansa ja/tai ohjeistuksensa?
  9. Kuinka paljon mietit toimintasi seurauksia blogatessasi?

Lähestyn tässä haastattelun avulla keräämääni aineistoa laadullisen sisällönanalyysin ja induktiivisen havainnoinnin periaatteita mukaillen. Koska kyseessä on essee, on analyysini tyyli kuitenkin melko vapaa. En myöskään rajannut itselleni tässä yhteydessä yhtä selkeää tutkimuskysymystä, vaan lähdin ryhmittelemään aineistoa seuraavien kysymysten kautta ja teemojen ympärille.

  1. Minkälaiset periaatteet ohjaavat bloggaajan toimintaa?
  2. Minkälaisia toimintatapoja suosituimmilla bloggaajilla on?
  3. Mitä on oikeaoppinen bloggaaminen?
  4. Minkälaisia ammatillisia identiteettejä bloggaajilla on?
  5. Kuinka seuraukset vaikuttavat bloggaajan toimintaan?
  6. Onko yhteisille eettisille säännöille tarvetta?
Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone