Some toimii sittenkin

Vuoden 2016 alussa laman poteroihin kaivautuneilla suomalaisilla on Nuorten Leijonien MM-kullan lisäksi toinenkin syy iloon.

Sosiaalinen media ei olekaan rikki.

Viime vuonna some täyttyi niin äärimmilleen vihapuheesta, että sitä roiskui myös netin ulkopuolelle uhkailuina, herjauksina ja jopa väkivallantekoina. Myös yrityksille ja yhteisöille some alkoi näyttäytyä vesikauhuisena rakkina, jonka raivo voi ryöpsähtää pienimmästäkin virheestä. Hetken vaikutti, että somesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Viimeisimmät ilmiöt kuitenkin osoittavat, että sosiaalisessa mediassa on mahdollista edistää yhteiskunnallista keskustelua sekä jakaa tietoa ja kokemuksia vastuullisesti.

Ilmiö, ei yksilö

Keskeinen haaste sosiaalisen median etiikassa on toisten käyttäjien yksityisyyttä koskevat loukkaukset. Suomessa esimerkiksi seksuaalirikoksista epäiltyjen tai tuomittujen nimiä sekä tietoja on julkaistu sosiaalisen median ryhmissä.

Tarkoitus voi olla hyvä. Ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että netin häpeärangaistus ehkäisisi tai vähentäisi rikollisuutta. Pahimmassa tapauksessa nimien julkaisu lisää uhrien kärsimystä.

Aivan toisin toimii valtaisaan suosioon noussut #lääppijät-keskustelu, joka on tarjonnut seksuaalista ahdistelua tai väkivaltaa kokeneille käyttäjille mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan.

Lääppijää ei nimetä, ainoastaan konteksti kuvataan. Kertoja on uhri itse.

Lääppijät-keskustelu on esimerkki siitä, miten vaikea ongelma on mahdollista nostaa kansakunnan keskustelun keskiöön ja saada aivan jokainen miettimään omaa toimintaansa – syyttämättä tai syyllistämättä ketään.

Some kylvää, mutta myös korjaa

Mitä seuraa siitä, että sosiaalinen media on noussut Suomessa monissa ikäluokissa jo merkittävimmäksi uutisten ja ajankohtaisen tiedon lähteeksi (Reuters Digital News Report 2015)?

Optimistit ovat esittäneet, että sosiaalisen median käyttäjien tarkastelussa median virheet korjataan ja luotettavat lähteet erottuvat joukosta. Pessimistien mukaan sosiaalinen media siirtää tiedonhankinnan luotettavista medioista sinne, mistä on saatavilla omiin mielipiteisiin sopivimmat tai tunteisiin vetoavimmat näkemykset.

Kumpi on oikeassa, vai onko kumpikaan? Pitkälle meneviä johtopäätöksiä oikeuttavaa tutkimusta aiheesta ei vielä ole.

Pessimistien ennustamalla tavalla Suomeenkin on syntynyt epämedioita, jotka toimivat yksinkertaisella respetillä. Ne ottavat sosiaalisesta mediasta tunteita herättävän tai yleisönsä näkemyksiä tukevan tarinan ja julkaisevat sen täytenä totena. Julkaisu herättää näin reaktioita sekä niissä, joiden mielipiteitä se tukee, että niissä, jotka ärtyvät kommentoimaan virheellisiä väitteitä.

Sekä epämedian sisältö että suosio perustuu täysin sosiaaliseen mediaan. 

Viime viikkojen mielenkiintoisimpia sosiaalisen median hankkeita on ollut poliittisten opiskelijajärjestöjen kampanja epämedia MV-lehteä vastaan. Kampanjan tarkoitus on informoida mainostajia ja yhteistyökumppaneita MV-lehden sisällöstä. Monet mainostajat ovat vetäytyneet. Tämä osoittaa, kuinka voimakkaasti some voi kääntyä luomaansa hirvitystä vastaan.

Some sekä luo että tuhoaa MV-lehden kaltaiset epämediat: ne vaativat toimiakseen kohua, joka tuo näkyvyyttä, kävijöitä ja lopulta mainostuloja. Epämedialle ei ole merkitystä, avaavatko ja jakavatko sen sisältöjä samanmieliset vai valehtelun ällistämät käyttäjät.

Siksi epämedian nitistämiseen ei aina tarvita kampanjaa.  Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, etteivät epämediat saa huomiota.

Nainen vaietkoon netissä?

Vuoden 2016 ensimmäiset suuret some-puheenaiheet ovat liittyneet rintaruokintaan sekä seksuaaliseen ahdisteluun ja väkivaltaan. Kyse on paljolti naisiin kohdistuvista asenteista ja toiminnasta yhteiskunnassamme.

Sosiaalisessa mediassa näistä asenteista kertoo huorittelu ja toivomukset raiskatuksi tulemisesta – törkypalaute, jota esimerkiksi MV-lehden epämediaa vastaan suunnattua kampanjaa vetänyt nainen sai ottaa vastaan.

Mistä tämä miehinen törky pursuaa nuorten naisten sähköposteihin ja puhelimiin?

Vihreiden Emma Kari tulkitsi vastaavan törkypalautteen yritykseksi vaientaa naispoliitikko (HS.fi 20.12.2015). Kyse lienee monimutkaisesta ajatusmallista, jossa sukupuolikin on keskeinen tekijä.

Epämedioiden suosijan mielessä media, päättäjät ja jopa tilastot vaikenevat merkittävistä yhteiskunnallisista kysymyksistä ja uhkakuvista. Kun “virallinen” totuus ei tue omaa käsitystä, perustelut haetaan yksilöllisistä kokemuksista, joita epämedia työkseen toistaa.

Facebook-keskustelua Loppu MV-lehdelle -kampanjan sivulla
Facebook-keskustelua Loppu MV-lehdelle -kampanjan sivulla.

Törkypalautteen kirjoittaja ehkä ajattelee, että vastapuoli ei usko, ennen kuin kokee asian omalla kohdallaan.  Ja kun nuoret naiset eivät suostu taipumaan suojeltavan uhrin asemaan, palaute muuttuu uhkailuksi ja toiveiksi väkivallasta – juuri siksi, miltä kirjoittaja väittää suojelevansa muita ja yhteiskuntaamme.

Viimeistään silloin on selvää, että törkypalautteen antaja on kiinnostunut vain ja ainoastaan yhdestä asiasta: oman kallisarvoisen mielipiteensä puolustamisesta. Kun törkyä tursuava tajuaisi tämän itsekin, olisi sosiaalinen media vuonna 2016 varteenotettava paikka yhteiskunnan tärkeiden aiheiden käsittelyyn.

41 kommenttia

  1. Nimetön

    MV ei kaadu oletettuun mainostajakatoon, josta ei edes ole olemassa mitään faktaa. Näin ollen tämäkin blogikirjoitus jää vain osaksi propagandakampanjaa.

  2. Joni Pelkonen

    Taas puhutaan että vain MV valehtelee. Kuitenkaan niitä varsinaisia valeita ei ole löytynyt varmaan tuhansista julkaisuista edes kourallista. Eli saman verran kuin mistä tahansa mediasta.
    MV:tä on myös syytetty siitä että he plagioivat juttuja muista medioista eli pitäisikö nyt todeta että muutkin mediat valehtelevat, koska eihän plagioitu juttu voi muuttua valeeksi VASTA silloin kun MV sen julkaisee???

  3. Esa Hoikka

    Kyllä nyt proffa ottanut väärät lääkkeet. Olen pitänyt professoreita keskivertoa älykkäämpinä mutta tämä osoittaa vain keskivertaisuutta. 🙁

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *