Keskusteluilmapiiri on Suomessa kärjistynyt nopeasti. Keskustelu on muhinut verkossa jo pidempään ja viime aikoina se on levinnyt yleisempään julkisuuteen. Verkossa keskustelu on ylikuumentunut niin, että keskustelualueita joudutaan sulkemaan.

Syitä ylikuumentumiseen on monia: talouskriisin aiheuttama huoli, poikkeuksellinen pakolaismäärä sekä Suomen poliittinen ilmaston muuttuminen. Olisi tärkeää suunnata keskustelu hedelmällisemmälle pohjalle. Nyt on tilausta vuoropuhelulle eli dialogille.

Dialogi ei ole mitä tahansa keskustelua. Dialogia on usein kuvattu yhdessä ajatteluksi. Tavoitteena on löytää yhdessä syvempi ymmärrys jostain ilmiöstä sekä uusia ajatusmalleja ilmiöön liittyen. Dialogi eroaa väittelystä, jossa on voittaja ja häviäjä. Dialogin onnistuessa kaikki ovat voittajia.  

Dialogin onnistumiseksi olisi huolehdittava ainakin neljästä asiasta. Ensinnäkin on pyrittävä totuuteen, vaikka se on tietysti suhteellinen asia. Totuus riippuu asiasta, tilanteesta ja ihmisistä. Joissain asioissa totuus on selkeä, mutta toisissa hyvinkin kiistanlainen. Esimerkiksi hyvästä yhteiskunnasta lienee monta totuutta.

Dialogin kannalta totuuteen pyrkiminen tarkoittaa sitä, että väitteet pyritään perustelemaan mahdollisimman hyvin. Hyvät perustelut lisäävät tiedon luotettavuutta. Valheita tai huhuja ei saisi levittää. Tämänhetkisessä mediajulkisuudessa ja varsinkin verkkokeskusteluissa on paljon vääriä tietoja ja suoria valheita, joita ei perustella millään tavalla. Lisäksi näitä vääriä tietoja tahallisesti levitetään, mikä ei lainkaan kuulu dialogiin.   

Toiseksi dialogissa on hyväksyttävä ihmisten erilaisuus ja tasa-arvoisuus. Kaikkien ihmisten mielipiteet ovat lähtökohtaisesti yhtä arvokkaita. Mielipiteen esittäjän asema, koulutus, sukupuoli, ikä, kansallisuus tai jokin ryhmäjäsenyys ei saa vaikuttaa mielipiteen arviointiin. Kaikkia mielipiteitä ei tosin tarvitse hyväksyä. Esimerkiksi viimeaikaisessa verkkokeskustelussa esillä olleet ihmisarvon kyseenalaistaminen tai väkivaltaan yllyttäminen eivät ole hyväksyttäviä.

Kolmas dialogin piirre on kriittisyys, jota on nykyisin ilmassa turhankin kanssa. Kriittisyys kuitenkin kohdistuu väärään asiaan. Ihmisten ja persoonan kritisointi ei kuulu dialogiin – ellei henkilö ole tietoisesti valehdellut. Kriittisyyden tulisi kohdistua perusteluihin. Dialogissa tavoitellaan totuutta, jota lähestytään parhaiden perusteluiden kautta.   

Neljäs dialogin piirre liittyy osallistujiin, heidän joustavuuteensa ja taitoihinsa. Dialogi edellyttää henkistä joustavuutta. Liian usein jäämme omien ajatusrakenteidemme vangiksi. Meillä tulisi olla joustavuutta ja kykyä ottaa vastaan uusia näkökulmia ja tarvittaessa muuttaa näkemyksiämme.

Muutoksen esteenä voivat olla ennakkoluulot ja stereotypiat. Liitämme ihmisryhmiin yleistäviä ominaisuuksia, joita ajan myötä alamme pitämään totuutena. Stereotypiat ovat kuitenkin usein virheellisiä, eivätkä ne koske kaikkia ryhmän jäseniä. Esimerkiksi kaikki suomalaiset eivät ole hiljaisia, vaikka sellainen stereotypia meihin herkästi liitetään.

Joustavuuden lisäksi dialogissa tarvitaan taitoja. Tärkeimpänä taitona mainitaan usein kuunteleminen, mikä tarkoittaa toisen viestiin keskittymistä ja paneutumista. Varsinkin verkossa kuuntelemisen taito näyttää unohtuvan. Kuuntelemisen lisäksi oma sanoma pitää osata perustella. Tämä liittyy edellä esiteltyyn totuudellisuuden pyrkimykseen. Ei riitä, että esittää mielipiteen, se pitäisi osata osoittaa perusteluiden kautta myös päteväksi.  

Täydellistä dialogia lienee mahdotonta saavuttaa, mutta sitä kohti tulisi pyrkiä. Tämä vaatii jokaiselta vastuunottoa omasta viestintätyylistään. Toisten haukkuminen ja vihan lietsominen tukahduttavat dialogin. Kuunteleminen, viesteihin ja perusteluihin paneutuminen, myönteinen suhtautuminen keskusteluun ja erilaisiin näkemyksiin edistävät dialogia. Tämä ei tarkoita, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä. Sen sijaan asialliseen keskusteluun ja dialogiin pitäisi kaikkien pystyä.

Suomi on pieni ja yhtenäinen maa. Tällaisessa maassa pitäisi pystyä keskusteluun ja dialogiin. Erimielisyyttä ja kiistoja tulee toki aina olemaan, mutta niistäkin pitäisi pystyä käymään dialogia. Tällä hetkellä meillä suomalaisilla on keskusteluilmapiirin suhteen peiliin katsomisen paikka.  

Janne Matikainen toimii yliopistotutkijana Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Teksti on alun perin ilmestynyt hänen blogissaan 7.9.2015.