Miehet synnyttävät jo

Pride-viikko on jälleen virittänyt aiheellisen keskustelun, joka koskee lakia transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta. Maaliskuuhun 2017 asti ”translain” ensimmäinen pykälä kuului näin:

Henkilö vahvistetaan kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietolaissa (507/1993) tarkoitettuun väestötietojärjestelmään merkitty, jos hän:

1) esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa sekä siitä, että hänet on steriloitu tai että hän muusta syystä on lisääntymiskyvytön;

2) on täysi-ikäinen;

3) ei ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa; ja

4) on Suomen kansalainen tai hänellä on asuinpaikka Suomessa.

Kohdan kolme vaatimus naimattomuudesta poistettiin translaista tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen yhteydessä. Nyt keskustelua käydään kohdista yksi ja kaksi.

Suomen kansalainen ei voi vaihtaa juridista sukupuolta pelkällä ilmoituksella. Tämä tarkoittaa, että viranomaisten kanssa asioidessa ja monissa muissa yhteyksissä yksilöä kohdellaan kuin hän edustaisi sukupuolta, johon hän ei koe kuuluvansa. Ongelmia koituu monissa tilanteissa – esimerkiksi silloin, kun yksilön ulkoinen olemus ei vastaa juridista sukupuolta koskevia odotuksia.

Vaihtaakseen sukupuolta valtion ja viranomaisten silmissä Suomen kansalaisen on hankittava itselleen sterilisaatio ja esitettävä lääketieteellinen selvitys kokemuksistaan kuulumisesta tiettyyn sukupuoleen.

Lain vaatimukset eivät kestä eettistä tarkastelua. Ne loukkaavat yksilöiden perustavia oikeuksia ja aiheuttavat pahaa sekä yksilöille että koko yhteiskunnalle.

Lääketieteellisen selvityksen edellyttäminen tarkoittaa, ettei yksilö pääse itse määräämään identiteettinsä ja toimintansa kannalta niinkin keskeisestä asiasta kuin sukupuolesta ja sitä koskevista odotuksista.

On toki niitäkin, joiden mukaan ihmisellä ei lähtökohtaisesti ole oikeutta määrittää omaa sukupuoltaan vaan sukupuoli on biologinen fakta. Tämän näkemyksen kaikessa hienosyisyydessään muotoilee valtioneuvoston alaisen tasa-arvoasian neuvottelukunnan miesjaoston puheenjohtaja Jarmo Keto (ps):

“Sukupuoli selviää housuihin katsomalla”

Tässä näkemyksessä unohtuu kaksi olennaista asiaa. Ensinnäkin, ei ole olemassa mitään sukupuolen määrittävää, yksiselitteistä biologista ”faktaa”. Sukupuolen lääketieteellinen määrittely tarkoittaa sitä, että valta päättää sukupuolesta on ensin kätilöllä ja sitten hoitavalla lääkärillä, ei ihmisellä itsellään.

Toiseksi sukupuoli on paljon muutakin kuin sen varsin vaihtelevat ulkoiset tunnusmerkit. Housuihin katsomalla selviää vain pesuohje.

Erityisen raa’asti yksilön oikeuksiin määrätä itsestään ja kehostaan puuttuu vaatimus sterilisaatiosta. On selvää, ettei sterilisaatio missään tapauksessa voi olla oman identiteetin mukaisen elämän edellytys.

Lain vaatimuksista aiheutuu myös haittaa koko yhteiskunnalle. Sukupuolen määrittämiseen tähtäävät, joskus yli vuoden kestävät lääketieteelliset tutkimukset sekä sterilisaatiot hukkaavat yhteisiä resursseja, eikä niistä sellaisenaan ole mitään hyötyä. Laki on väärin kaikkien kannalta.

Ruotsissa aiemman translain perusteella sterilisoiduille on jo alettu maksaa korvauksia.

Yhden numeron tähden

Pakkosterilisaation kannattajat ilmeisesti ajattelevat, että nykyisen translain vaatimuksista luopuminen tuottaa jonkinlaisen yhteiskunnallisen kaaoksen.

Näin asian muotoili kansanedustaja Sari Tanus (kd) translain muuttamista koskevan lakiesityksen lähetekeskustelussa 13.10.2016:

”Jatkossakin on huolehdittava, että hän, joka kantaa raskautta, kantaa lasta kehossansa ja joka synnyttää, on nainen.”

Mutta miehet synnyttävät jo.

Sterilisaatiovaatimuksesta luopuminen tarkoittaa ainoastaan sitä, että synnyttäjällä voisi olla myös miehen henkilötunnus tai että lapsen voisi siittää henkilö, jonka henkilötunnuksen toiseksi viimeinen merkki on parillinen numero.

Muiden näkökulmasta numero henkilötunnuksen lopussa ja merkintä passissa tai ajokortissa on aivan täydellisen yhdentekevää. Sitä se ei ole yksilölle, jota kohdellaan väärän sukupuolen edustajana.

Ylipäätään olisi tarpeen lopettaa sukupuolen tivaaminen siellä, missä se ei ole tarpeen. On vaikea kuvitella, mitä hyötyä on siitä, että kirjastokorttia hakiessa tai tyytyväisyyskyselyyn vastatessa sukupuoli on pakko valita.

Sama koskee myös viranomaisten tietojärjestelmiä. Norjassa henkilöturvatunnusjärjestelmää ollaan jo muuttamassa niin, ettei tunnus ole sidottu sukupuoleen. Koska passissa ja henkilökortissa merkintä sukupuolesta säilynee kuitenkin pitkään, lakimuutos on saatava aikaan.

Jokainen eduskuntapuolue on ollut hallitusvastuussa reilun kahden vuoden aikana. Helsinki Priden ohjelmassa ollut kansanedustajien paneelikeskustelu osoittaa, että tarvetta syyttelyyn ei ole vaan muutoksen tarpeesta ollaan paljolti samaa mieltä. Edes osittainen lakimuutos olisi saatava yhteistyöllä aikaan heti.

20 kommenttia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.