Koronakriisi ja talouspolitiikan uusi todellisuus

Koronapandemian aiheuttama taloudellinen kriisi etenee niin nopeasti, että viikon takaisesta tuntuu olevan ikuisuus. Viruksen taloudellisten iskujen vaimentamiseksi tehdyt massiiviset elvytysmanööverit saattavat jo muutaman päivän kuluttua näyttää auttamattoman vaisuilta. 

Vaikka akuuttien kriisitoimien tarpeellisuudesta vallitsee useissa maissa jonkinlainen yksimielisyys, jo kriisin aikana ja viimeistään sen jälkeen käydään poliittinen kamppailu yhteiskuntapolitiikan suunnasta 

Monet talouspoliittiset oppikirjat on revitty hajalle jo koronakriisin alkumetreillä. Eurokriisin syvimpinä vuosina Eurooppa piti kynsin ja hampain kiinni talouskurin ja sääntöperusteisen talouspolitiikan doktriinista. Se on hylätty nopeasti, kun edessä on unionin tulevaisuutta uhkaava terveydellis-taloudellinen hätä.

Tanskassa valtio on luvannut kattaa jopa 75 prosenttia palkoista, jotta yritykset eivät irtisanoisi ihmisiä koronalamassa. EU:n suurimman kansantalouden Saksan koronatukipaketti on 1200 miljardin arvoinen. Britanniassa suunnitellaan rautateiden ja bussien kansallistamista, jotta perustavanlaatuiset kulkuyhteydet toimisivat myös kriisioloissa. Italiassa Alitalia-lentoyhtiö on kansallistettu uudelleen

Myös Yhdysvalloissa mietitään, pitäisikö kotitalouksille maksaa perustulon kaltaista tulonsiirtoa koronan talouskurimuksen lievittämiseksi.

Pandemian kiihtyminen voi edellyttää myös taloudellisten resurssien käytön keskusjohtoista suunnittelua, jotta yhteiskuntien kriittisimmät toiminnot, kuten esimerkiksi elintarviketuotanto ja sairaanhoito, voidaan turvata.

Kriisi paradigmanmuutoksena

Politiikan tutkimuksessa syvät kriisit liitetään yhteiskunnallisiin paradigmanmuutoksiin, jotka muuttavat arkiajatteluamme ja politiikan tavoitteita. 

Suuri lama 1930-luvulla sekä toinen maailmansota raivasivat tilaa hyvinvointivaltioajattelulle. 1970-luvulla inflaatio ja työttömyys tulkittiin paisuvan julkisen sektorin kriisiksi, johon piti vastata valtiotoimintoja trimmaamalla. Eurokriisiksi laajentunutta vuoden 2008 finanssikriisiä ehdittiin jo pitää uusliberaalin järjestyksen kriisinä, kunnes vuonna 2010 talouskuri vakiintui ensisijaiseksi kriisilääkkeeksi ja julkisen velan pelko valtasi mielet eritoten Euroopassa.

Uusia politiikan mahdollisuuksia kriisi on joka tapauksessa avannut häkellyttävän nopeasti. Totunnaisuudet pöllähtävät savuna ilmaan.

Kriisi voi toimia muistutuksena siitä, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnän edellyttämille julkisille investoinneille ei todellisuudessa ole rahallisia rajoitteita. 

Kriisi voi myös pakottaa miettimään globaaleista ja herkistä tuotantoketjuista riippuvaisen, virtaviivaiseksi markkinatoimijaksi jumpatun liberaalin valtion heikkouksia. Etelä-Korean ja Singaporen kaltaisten maiden tehokkuus koronaepidemian hoidossa jouduttanee lännessäkin keskustelua hallinnon kriisikyvykkyydestä ja julkisen sektorin resursoinnista.

Ehkä paljon parjattu aluepolitiikkakaan ei näytä niin hupsulta, kun globaalit tuotantoketjut ovat koetteilla.

Kriisi voi toisaalta tuottaa entistä voimakkaampaa pyrkimystä nopeaan talouskuriin. Vaatiiko valtiovarainministeriö jo vuoden kuluessa rajuja menoleikkauksia kestävyysvajeen ja kriisin paisuttaman julkisen velkaantumisen selättämiseksi? Onko koronan aiheuttama talouskriisi vain yksi lisäsyy lisätä suomalaisten työmarkkinoiden joustavuutta?

Tällä hetkellä valtio jyrää taloudessa. Mikäli kriisi pitkittyy, voiko tiukasti säännellyn, valtiojohtoisen koronakapitalismin vaihtoehdoksi nousta liberaalimpi oppi, joka lupaa vapauksia mutta sälyttää samalla virusriskiä entistä vahvemmin yksilön harteille? 

Polttavan ajankohtaiselta tuntuu Michel Foucault’n esittämä huomio siitä, että liberaalien yhteiskuntien hallinta on tasapainoilua markkinatoimijoiden vapauksien maksimoinnin ja yhteisten riskien minimoinnin välillä.

Liikkeen politiikka

Liikkuminen on koronapolitiikan keskiössä niin kauan kuin rokotetta ei ole. Ruotsissa osa elinkeinoelämästä on jo nyt kritisoinut taloussulkuja ja vaatinut kontrollin hölläämistä. Yhdysvalloissa Trump pohtii jo Amerikan avaamista.

Liberaalit yhteiskunnat ovat suurten murrosten edessä, jos liikkumista ja yritteliäisyyttä rajoittavat toimenpiteet venyvät kuukausien ja ehkä jopa vuosien mittaiseksi.

Kun ylikansallista terveysviranomaista tai -politiikkaa ei ole, ovat kansallisvaltiot kriisin ensisijaisia toimijoita. Epidemia koettelee eri maita eri tahtiin, jolloin tietyt kansallisuudet piirtyvät helposti mieliimme erityisinä riskiryhminä.

Euroopassa maahanmuuttovastaisten liikkeiden nousu madalsi rajojen sulkemisen kynnystä jo ennen koronakriisiä, ja on helppo ennustaa, että rajoista keskustellaan vastaisuudessa paitsi talous- myös terveyspoliittisena kysymyksenä.

Kenties datateollisuus ja älylaiteteknologia valjastetaan lännessäkin riskiyksilöiden entistä tiukempaan kontrolliin. Ehkä huippuosaajat pian liihottavat pitkin maailmaa erityisten koronapikatestien läpi.

Korona raivaa tilaa uusille ideoille, mutta niin ikään selvää on, että pelkät ideat eivät riitä, kun väännetään politiikan suunnasta. Kriisin määrittelykamppailuissa erilaiset materiaaliset ja ideologiset intressit törmäävät. Toisilla on enemmän rahaa ja paremmat yhteydet vallan kammareihin. Paljon riippuu siitäkin, miten talouspolitiikan keskeiset instituutiot, kuten esimerkiksi keskuspankit ja valtiovarainministeriöt, tulkitsevat kriisiä ja sen pitkäaikaisia vaikutuksia.

Kriisi avaa mahdollisuuden miettiä talouspolitiikkaa, joka tarjoaa välineitä niin pandemioiden kaltaisten kriisien kuin ilmastonmuutoksenkin hillintään. Se edellyttää kuitenkin ajattelutyötä.

Koronakriisi avautuu eteemme jatkuvasti päivittyvien uutis- ja somesyötteiden kautta, mikä liimaa monet ruutujen ääreen ja lisää virusahdistusta. Irrottautuminen digitaalisesta sfääristä voi paitsi helpottaa ahdistusta, myös mahdollistaa koronan jälkeisen ajan ajattelun.

VTT Timo Harjuniemi tutkii journalismia ja viestintää Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Timo on myös Etiikka.fi:n toimittaja.

32 kommenttia

Vastaa käyttäjälle Tiina Jantunen (@JantunenTM) Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.