Some ei ole tiedon väärti, päättelin ja väitin Helsingin Sanomien artikkelissani (HS 8.2.2010).
Johtopäätökseni perustui ranskalaistoimittajilta kopioituun kokeiluun. Siinä pyrin kahden vuorokauden ajan hahmottamaan maailman tapahtumia yksinomaan “yhteisöpalvelujen” kautta saamani informaation perusteella.
Seurauksena oli varsinainen kiirastorstai ja pitkäperjantai.
Facebookissa minulla oli 213 “ystävää” ja Twitterissä seurasin lähinnä valtamedioiden otsikoita. Nämä olivat kokeilun ajan ainoat tietolähteeni. Todellisuudessa ei tuntunut olevan mitään mieltä. Kukaan ei selittänyt tai taustoittanut lyhyitä väitelauseita ja mielipiteitä, joita tietokoneen ruudulle ilmestyi.
Tunnustin Hesarin jutussani, että ajanvietteen lisäksi somella voi olla tärkeä journalistinen rooli esimerkiksi kriisialueilla tai autoritaarisissa valtioissa, kun perinteiset tiedotusvälineet eivät voi toimia ainakaan vapaasti. Mutta vain silloin:
“Journalismin kannalta sosiaalinen media näyttääkin pelastuslautalta, jota tarvitaan silloin kun perinteisen tiedonvälityksen loistoristeilijä ei pysy pinnalla. Titaniciakin pidettiin uppoamattomana.”
Kaipasin perinteisen laatulehdistön ja tv-journalismin perustellusti valikoituja aiheita, tarkistettua tietoa, syventävää taustoitusta ja ymmärrystä edistävää analyysiä.
“Journalismin kannalta sosiaalinen media on vähän niin kuin antaisi sairaalan siivoojan, oman alansa ammattilaisen, suorittaa kirurgisen operaation, koska se näyttää demokraattiselta ja on halpaa.”
Päätin juttuni mielestäni dramaattisesti tekemällä “virtuaalisen itsemurhan”: poistamalla tilini Facebookista, Twitteristä ja LinkedInistä.
Neljäntenä vuotena
Pääsiäisenä palasin sosiaaliseen mediaan neljän vuoden poissaolon jälkeen. Herätin “murhaamani” itseni kuolleista. Liityin Twitteriin ja LinkedIniin. Facebook oli säilyttänyt tietoni valmiiksi; onhan kyseessä suuryritys, jonka tuote perustuu käyttäjiin.
En tiedä, onko sosiaalinen media tällä välin kehittynyt. Mutta ainakin minä olen oppinut räätälöimään sen itselleni sopivaksi. käyttämään sitä tiedollisesti luotettavasti ja merkityksellisesti.
Uuteen tablet-laitteeseeni tulee nyt sosiaalisen median kautta uutisia, linkkejä maailman parhaisiin lehtiartikkeleihin ja seuraamieni yksilöiden vinkkejä uuden kiinnostavan tiedon äärelle.
Ja jos vaikkapa arvostamieni Guardianin, Le Monden tai New York Timesin journalismissa on virheitä tai harhaanjohtavia painotuksia, joku Twitterissä huomauttaa siitä saman tien. Parhaassa tapauksessa aiheesta aletaan keskustella ja etsiä perusteellisempaa tietoa.
Vika ei ole välineessä, jos sitä käyttää väärään tarkoitukseen.