Yksilöinti ja sen ongelmat

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Journalisteilla on tärkeä tehtävä tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia ja epäeettistä toimintaa. Tässä voidaan kuitenkin syyllistyä ylilyönteihin yksilöimällä kritiikki liiaksi yhteen toimijaan.

Väärää toimintaa ei voi kuitata toteamalla, että samoin toimivat muutkin. Kritiikissä journalistin tulisi kuitenkin noudattaa tasapuolisuutta. Lisäksi on mietittävä viestistä aiheutuvia seurauksia.

MOT ja Reima

Bangladeshin vaatetehtaissa työolot ovat huonoja ja palkka korkeintaan välttävä. Suuret määrät Suomessa ja muualla länsimaissa myytävistä vaatteista ovat peräisin näistä kyseenalaisista tehtaista. Aihe on erittäin tärkeä.

Ylen MOT-ohjelman aihetta koskeva reportaasi 14.4.2014 yksilöityi suomalaisyritys Reimaan. Erittäin runsaasti huomiota sai jo ennen ohjelmaa nettijuttu MOT: Reiman vauvanpaidasta kaksi senttiä ompelijalle.

Screenshot 2014-04-16 at 21.07.02

Tunteikkaasta nettijutusta saa varsin yksipuolisen kuvan. Siinä ammattiyhdistysaktiivi Kalpona Akterin suuhun laitetaan väite “Reima ei oikeasti piittaa bangladeshilaisista tehdastyöntekijöiden työoloista tai turvallisuudesta”.

Naisompelija, joka on tehnyt tämän Reima-paidan voi koska tahansa kuolla tehtaaseen ja jättää omat lapsensa orvoiksi, hän sanoo pieni Reima-paita kädessään.

Jutun varsinaisessa haastattelussa Akterin syyte ei kohdistu Reimaan vaan kaikkiin niihin yrityksiin, jotka eivät ole mukana kansainvälisessä Accord-sopimuksessa työntekijöiden turvallisuuden parantamiseksi.

Maailmanlaajuisesti Accord-sopimuksessa on jutun mukaan 160 yritystä, Suomesta ainoastaan Stockmann. Valtava enemmistö Bangladeshissa vaatteita tuottavista yrityksistä ei kuulu tähän joukkoon.

Reiman operatiivisen johtajan pitkästä haastattelusta oli valittu vastaukseksi ainoastaan asiayhteydestään irralliseksi jäänyt ja arveluttava virke ”Bangladesh on ollut meille sellainen kokeilu”.

Yleisölle ei avattu sitäkään, että otsikossa mainitut ”kaksi senttiä” on arvio ompelijan omasta työvaiheestaan saamasta palkkiosta. Ompelija voi tehdä työvaiheen satoihin vaatteisiin päivässä. Palkan suuruuden arvioinnissa ”kaksi senttiä” on sellaisenaan täysin merkityksetön tieto.

Vaikka itse tv-raportissa esiteltiin muitakin teemoja, siinäkin kymmenistä suomalaisyrityksistä ja niiden tuotteista keskeisin oli Reima ja sen myymä vauvanvaate.

Miksi yksilöinti on ongelma?

Media toteuttaa tehtäväänsä, kun se tuo esiin yritystoimintaan liittyviä eettisiä ongelmia. Niiden tunnistaminen on yleisölle erityisen merkityksellistä.

Yhden yrityksen nostaminen murskaavan ja tunnepitoisen kritiikin kohteeksi on silti kohtuutonta, kun samat ongelmat koskevat kaikkia alan toimijoita. Seurakset yritykselle voivat olla kohtuuttomia silloinkin, kun sen toimissa olisikin selvästi sijaa kritiikille.

Bangladeshilaisten tehdastyöläisten olot ansaitsevat julkisuutta. Voi silti kysyä, mitä työläiset hyötyvät siitä, että Reima menettää maineensa ja markkinansa.

On toisaalta mahdollista, että muut pelästyvät Reiman kohtaloa ja muuttavat toimintatapojaan. Tällöin julkisuudesta olisi välillistä hyötyä myös työläisille.

Yksilöitymisellä on merkitystä myös raportoinnin jatkon kannalta. Ylen toimittaja ja kuvaaja tekivät tehdasvierailunsa Reiman luvalla ja saivat haastattelun. Reima toimi tässä toisin kuin kilpailijansa. Tuskin mikään yritys haluaa enää avata tuotantoketjuaan, jos palkkiona on yksilöityminen kritiikin kohteeksi.

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

4 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.