Trendikäs vaaliavoimuus

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Esitän havainnon: eurovaalien alla suomalaiset kertovat äänestyspäätöksistään avoimemmin kuin koskaan aikaisemmin – sosiaalisessa mediassa.

Vaalisalaisuus on Suomessa ollut lähes pyhä. Puolisot eivät välttämättä ole kertoneet toisilleen, ketä äänestivät. Äänestyspäätöksistä ei ole kerrottu tai kysytty.

Ainoastaan henkilövaaleista keskeisimmässä, presidentinvaaleissa, yhteiskunnan vaikuttajat ovat aika ajoin ottaneet kantaa tietyn ehdokkaan puolesta – silloinkin yleensä hillitysti.

Eurovaaleissa on henkilövaalin tuntua, koska ehdokkaat ovat valtakunnallisia. Muutos aiempaan näyttää silti ilmeiseltä. Facebook ja Twitter ovat pullollaan viestejä siitä, ketä kukakin äänesti ja miksi.

Kyse voi olla demokratian kannalta merkittävästä muutoksesta. Mutta onko se sitä – ja mihin suuntaan?

Avoimuuden puolesta

Vaalisalaisuuden raottamisesta on käyty jonkin verran keskustelua. Selkeitä argumentteja avoimuuden puolesta on esitetty melko vähän.

Helposti mieleen tulee, että puhe sosiaalisessa mediassa voisi johtaa vaaliaktiivisuuden lisääntymiseen. Tämä olisi toivottua etenkin eurovaaleissa.

Avointa äänestystä ovat puolustaneet poliittiset filosofit Geoffrey Brennan ja Philip Pettit (1990). Heidän argumenttinsa mukaan avoimempi äänestäminen korostaisi yhteisen hyvän suosimista.

Kun ihmiset perustelevat ratkaisunsa toisilleen, oman edun tavoittelu vähenisi. Äänestäminen muuttuisi ikään kuin vastuullisemmaksi.

Vastuullisuus ei ole pelkästään yhteisen edun pitämistä mielessä.

Eurovaalien varjovaaleina oppilaitoksissa järjestetyssä nuorisovaaleissa poliittisella kentällä tuntematon Itsenäisyyspuolue sai runsaasti ääniä. Spekulaatiota syistä syntyi heti. Menestys kirjattiin ehdokkaan äänestysnumeron 69 syyksi. Itsenäisyyspuolueen ehdokkaiden haastatteluvideot ovat Ylen vaalisivujen katsotuimpia – syystä tai toisesta.

Ehkä ”nuoriso” ei ollut aivan tosissaan. Samaa on taidettu nähdä myös aikuisten oikeissa vaaleissa. Voisiko avoimuus toimia vastavoimana vaalien karnevalisoinnille?

Salaisuuden puolesta

Vaalisalaisuuden perinteinen puolustus on se, että sen ansiosta äänestyskäyttäytyminen ei salaisissa vaaleissa voi kostautua esimerkiksi työpaikalla tai sosiaalisissa suhteissa. Äänestyspäätöksen tiedustelua on pidetty kyseenalaisena samasta syystä.

Vaalisalaisuuden on ajateltu mahdollistavan äänestämisen oman yhteistä hyvää koskevan kannan mukaan, ei omakohtaisen rangaistuksen pelossa tai palkinnon toivossa. Argumentti on lähes päinvastainen juuri esitetylle vastuullisuusnäkökannalle.

Avoimuuden etuja voi tästä näkökulmasta pitää vaakakupissa paljon keveämpänä.

Voi kysyä, onko itse valitullakaan vaaliavoimuudella tuntuvaa vaikutusta äänestyskäytökseen. Sosiaalisessa mediassa se ei tunnu johtavan enempään keskusteluun.  Äänestysaktiivisuus ei ole nousussa. 

Entä vastuullisuus? Brennanin ja Pettitin ajatus oli, että avoin äänestys avaisi tehdyn päätöksen keskustelulle ja perusteluille. Mutta perusteluksi käy yhtä hyvin auktoriteetti, porukassa vallitseva mielipide tai vitsi – jos missään niin sosiaalisessa mediassa.

Vai uskooko joku, että 69 sai paljon ääniä juuri siksi, että nuorisovaali oli salainen?

Poliittisilta filosofeilta tuppaa unohtumaan, ettei demokratiassa kukaan voi sanella, millainen hyvä perustelu on. Avoimuus ei tarkoita, että päätökset olisivat sen paremmin perusteltuja jollakin valitulla hyvien perustelujen mittarilla.

Jatko on avoin

Äänestyspäätöksen julkaiseminen on ehkä vain yksi elementti siinä itsensä ja kokemustensa julkisessa esittelyssä, joka hitaasti valtaa kaikki elämän osa-alueet. Vaikutukset demokratiaan ja vaaleihin jäävät vielä vähäisiksi.

Sosiaalisen median synnyttämät ilmiöt kuitenkin muuttavat muotoaan ja vaikutuksiaan nopeasti. Viimeisiä merkkejä vaaliavoimuudesta ei vielä ole twiitattu.

Lähde ja aiheesta muualla

Brennan, Geoffrey & Pettit, Philip (1990). ”Unveiling the Vote”. British Journal of Political Science 20:3.

Mikko Puttonen: ”Vaalisalaisuus on aikansa elänyt”. Tiede 4/2011.

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.