Tasapuolisuus – hyvä renki, huono isäntä

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Suomenkin kokoiseen maahan mahtuu monenlaisia ääniä ja arvoja, jotka tärkeistä asioista keskusteltaessa ajautuvat usein törmäyskurssille.

Journalismilta vaaditaan tasapuolisuutta erilaisten näkemysten välillä. Tasapuolisuus ei kuitenkaan voi olla journalismin tiedollinen päämäärä, jos perimmäinen tavoite on tiedonhankinnan objektiivisuus ja totuudenmukaisuus.

Voihan Venäjä!

Selkeä esimerkki tasapuolisuuden ongelmallisuudesta ovat viime vuosina olleet Ylen A2-illat. Monen muistissa lienee yhä ”keskustelijoita” jakaneet väittelyt homoseksuaalien oikeuksista ja kannabiksen lääkekäytöstä.

Kutsuvieraat on Ylen tv-studiossa istutettu kahta vastakkaista käsitystä edustaviin studionpuoliin. Tällä ilmeisesti haetaan sekä kärkevien väitteiden tuomaa näkyvyyttä että vastakkaisten näkemysten ”tasapuolista” esittämistä.

Tuorein esimerkki A2-illoista oli turvallisuuspolitiittinen Venäjä-ilta (15.4.), jonka vieraiden valinnan Yle ulkoisti Yle-veroa maksavalle yleisölle. ”Tasapuolisuus” näkyi jälleen siinä, että studion molemmilla puolilla oli sama määrä ihmisiä. Näkemykset olivat silti kaukana tasapuolisuudesta, eikä ”totuutta” voinut tarkastella toistettujen iskulauseiden perusteella. Muut tiedotusvälineet tarttuivatkin tähän.

Antero Mukka (HS 16.4.2014) piti Ylen Venäjä-iltaa ”ahdistavana sirkuksena”. Tasapuolisuuden tavoittelu loi keinotekoisen vastakkainasettelun, koska se on tasapuolisuuden taustaoletus:

Mitä kauemmas idän ja lännen mediatodellisuudet erkanevat, sitä vähemmän on edellytyksiä yhteiselle maailmankuvalle, arvomaailmalle ja kumppanuudelle. Riidänkylväjät eivät ole sillanrakentajia. […] Ylen Venäjä-ilta oli vetäjiensä käsistä karannut sirkus, jossa kovin ääni oli niillä klovneilla, joiden värimaailma koostuu mustasta ja valkoisesta. Ja kun huutaa tarpeeksi kovaa, et tarvitse välittää väitteiden todenperäisyydestä tai argumentaatioketjun kestävyydestä.

Uusi Suomi -sivusto (16.4.2014) kiinnitti numeraalista huomiota ”tasapuolisuuteen” otsikossaan: ”Putinistit dominoivat Ylen iltamassa: 0,3 promillella 21 %:n edustus”.  Myös Yle Radio 1:n Julkinen sana – ohjelmassa (16.4.2014) vääristynyt itä−länsi-vastakkainasettelu nostettiin esiin. Jarmo Koposen mukaan viisi putinistidemagogia 19 keskustelijan joukossa ei edustanut todellisuutta.

Venäjällä putinisteja on enemmän, suomenvenäläisten keskuudessa vähemmän. Keskustelussa ei ollut määrällistä suhteellisuudentajua. Tärkeintä ei ollut lähestyä totuutta vaikkapa presidentti Putinin aikomuksista, vaan asettaa ”tasapuolisuus” journalistisesti ohjatun keskustelun tavoitteeksi, itseisarvoksi.

Keino, ei päämäärä

Tasapuolisuus on journalismille hyvä renki, mutta huono isäntä.

Journalismin ja muun ajankohtaistiedotuksen keinona tasapuolisuus on kannatettava. Moniäänisessä maailmassa on eettisesti kestävää ja tiedollisesti tarpeellista kuunnella kärkeviäkin ääniä ennen johtopäätösten vetämistä.

Tasapuolisuutta ei kuitenkaan voi asettaa perimmäiseksi tiedolliseksi tavoitteeksi. Muuten perustellut tosiasiaväittämät musertuvat ääriainesten huutojen jalkoihin.

 

Lisää aiheesta

Aki Petteri Lehtinen: Journalismin uusi objektiivisuus

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Yksi kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.