Tag Archives: tutkimus

Ääripäiden kumoaminen ja tolkun harha

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Kun kirjailija Jyri Paretskoi julkaisi Iisalmen sanomissa ”Tolkun ihmiset”, tuli sanaparista lähes välittömästi meemi. Sen leviämistä edisti myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö virallisella Facebook-sivullaan:

Screen Shot 2017-04-06 at 22.34.07

Paretskoin kritiikin ytimessä oli väite, jonka mukaan maahanmuuttokysymykset jakavat kansamme kahtia. ”Se on vale. Ääripäiden välissä on valtava enemmistö, tolkun ihmiset.”

Memetiikan mukaan kulttuuriset yksiköt kopioituvat. Toisin kuin geenien, meemien menestys ei riipu niiden hyödyllisyydestä edes pitkällä aikavälillä. Meemit, jotka kopioivat itseään tehokkaimmin, menestyvät parhaiten.

Tolkun ihmisistä ja kahdesta ääripäästä on tullut meemejä, joiden merkitys oli alun perinkin hämärä. Niitä on viime aikoina valjastettu ideologisiin tarkoituksiin hallituksen tilaamia selvityksiä myöten. Mikä käsitteissä on vialla? Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Sivistys on eliitin projekti

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Populismin ja totuudenjälkeisen ajan painajaisessa on toistuvasti kannettu huolta siitä, että ”eliitti” on etääntynyt ”kansasta”, joka ei enää luota ”asiantuntijoihin” eikä jaa näiden tarjoamia käsityksiä hyvästä elämästä ja yhteiskunnasta.

Puhutaan asiantuntijuuden kriisistä. On yleinen kokemus, että maailman syvällistä tutkimista ja tuntemista arvostetaan vähemmän kuin ennen. Ei ole syytä haikailla menneeseen – asiat ovat monin tavoin verrattomasti paremmin kuin koskaan aikaisemmin – mutta yleisessä asennoitumisessa sivistyksen merkitykseen lienee tapahtunut jonkinlainen kulttuurinen muutos.

Asiantuntijuuden ja asiantuntemuksen vähättelyyn vastaaminen on vaativa mutta sitäkin tärkeämpi yhteiskunnallinen tehtävä. Poliitikot, jotka pilkkaavat tieteenharjoittamiselle omistautunutta sivistyneistöä, kuten nykyhallituksen johtavatkin ministerit ovat tehneet, aiheuttavat vahinkoa tehdessään ikään kuin etukäteen tyhjäksi yritykset puolustaa kriittistä ajattelua ja sivistystä. Tämä vahinko ei rajoitu sivistyneistöön tai eliittiin vaan koskee koko kansakuntaa. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Sakeat valheet: kuinka tosiasiat tärvellään kaikilta

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Voiko mihinkään enää luottaa? Tämä kysymys on varmasti monen mielessä näinä linssiinviilaamisen hulluina päivinä. Vaihtoehtotodellisuuksista on tarjontaa niin paljon, että väkisinkin ihmetyttää: kuka ostaa?

Esimerkiksi Valion julkaistessa omat “vaihtoehtoiset faktansa” moni varmasti surkutteli. On hyvin tiedossa, miten sosiaalinen media tekee tällaisesta selvää jälkeä alta aikayksikön. Miten meijeriyritys nyt näin toimii? Toivottavasti vahingossa.

Vastaavaa röyhkeyttä saimme todistaa hetkeä aiemmin, kun lobbausjärjestö Bioenergia ry kampanjoi näkyvästi sepittelemällä höpöjä turpeen energiakäytöstä. Ilmeisesti tarkoitus oli “herättää keskustelua”. Mikäli mainostoimiston johtajan marttyyrimainen someavautuminen lasketaan keskusteluksi, hienosti meni.

Ulkomaiden politiikasta ei tarvitse edes aloittaa. Säästäkäämme itsemme siltä väsyttävältä savotalta.

Julkea, avoin jallittaminen. Kaikki näkevät sen ja tietävät kyllä, että se on sitä itseään. Kenelle se oikein menee läpi? Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Asiantuntija ja vaihtoehtoiset faktat

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Elämmekö “totuudenjälkeisessä ajassa”? Ehkä emme sentään. Tuskin kukaan väittää, että haluaa uskoa epätotuuksia tai ei piittaa tiedosta.

Entisajan ja nykyisyyden välinen ero on pikemminkin siinä, mistä jokapäiväisen informaatiomme saamme. Tarjolla olevista tiedon ja epätiedon kanavista on runsaudenpula, ja perinteiset viestinnän portinvartijat kuolevat sukupuuttoon.

Keskustelukulttuuriamme luonnehtii pikemminkin “vaihtoehtoisten faktojen” käsite, jonka lanseerasi Yhdysvaltain presidentin neuvonantaja Kellyanne Conway selitellessään Valkoisen talon epätosia väitteitäKuka tahansa voi muovailla aivan uusia “tosiasioita” omien taloudellisten, poliittisten tai muiden intressien mukaan. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Digitaalinen demokratia ja kritiikin kidnappaajat

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Demokraattinen yhteiskunta on ongelmissa. Kansalaiset eivät kykene tuntemaan poliittisen päätöksenteon monimutkaisia aiheita ja tekemään niitä koskevia valistuneita ratkaisuja. Kansan mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet määrittelee journalistinen media, joka palvelee omia taloudellisia intressejään ja jopa levittää suoranaista propagandaa.

Näin esitti yhdysvaltalainen journalisti Walter Lippmann teoksissaan Public Opinion (1922) ja The Phantom Public  (1925) – ja käynnisti nykyaikaisen mediatutkimuksen.

Lippmann ehdotti demokratian ongelmaan myös ratkaisua: median ja päätöksenteon välille on luotava selvä hajurako. Poliittisten päättäjien on syytä kuunnella pelkästään asiantuntijoita, kun taas journalistien tehtävä on selittää asiantuntijoiden näkemykset kansalle yleisen mielipiteen (public opinion) aikaansaamiseksi.

Media siis takaa sen, että kansa voi hyväksyä asiantuntijatiedon varassa tehdyt päätökset.

Lippmannin elitistisen demokratian visio sai nopeasti vaikutusvaltaisen kriitikon. Filosofi, psykologi ja kasvatustieteilijä John Dewey vastasi Lippmannille useilla kirjoituksilla, lopulta poliittisen filosofian klassikolla The Public and Its Problems (1927).

Dewey oli yhtä mieltä Lippmannin kanssa demokraattisen päätöksenteon ongelmista, mutta hänen ehdotuksensa niiden ratkaisemiseksi oli toisenlainen.

Sen ytimessä on viestintä (communication). Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Miten tutkimus vaikuttaa?

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Mitä jos seuraava suuri suomalainen innovaatio syntyy arkeologisen tutkimuksen sivutuotteena? Tai jos teatterikorkeakoulussa hiotut taidot vievät Kalifornian start-up-maailmaan töihin?

Timo Harakka kertoi taannoisessa eduskuntapuheessaan, että hänen ystävälleen oli käynyt juuri niin. Steve Jobskin opiskeli kalligrafiaa. Viime aikoina olen kuullut tämän argumentin monta kertaa: emme osaa ennustaa, mistä kaikesta on tulevaisuudessa hyötyä, joten koulutusalojen ja tieteenalojen kirjoa on syytä vaalia.

Argumentti on huono, vaikka siinä on perää. Me emme tosiaan osaa ennustaa tulevaisuuden tarpeita. Mutta emme osaa ennustaa sitäkään, millaista hyötyä jostain alasta tulevaisuudessa koituu. Se voi olla jotain aivan muuta kuin taloudellista hyötyä. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Investointi tulevaisuuteen

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Koulutus on investointi tulevaisuuteen, sanotaan. Mutta kuka investoinnista ensisijassa hyötyy?

Se tiedetään, että korkeakaan koulutus ei nykyisin takaa yksittäiselle ihmiselle työtä tai parempaa palkkaa. Väestötasolla koulutus kuitenkin tuottaa vaurautta, vakaita oloja ja hedelmällisen maaperän investoinneille ja innovaatioille.

Yhteiskunnan näkökulmasta koulutus on jo tästä syystä varmatuottoinen sijoitus. Korkeasti koulutettu hyväpalkkainen väestö selviää suurestakin (valtion)velasta verrattain helposti ja löytää uusia ratkaisuja ikääntyvän väestön ihmisarvoisen kohtelun turvaamiseksi.

Muut koulutuksen hyödyt koko yhteiskunnalle jäävät usein vähemmälle huomiolle. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone