Tag Archives: media

Tietovuodon etiikka

10 kommenttia

Saksalaiselle sanomalehdelle vuodetut 11,5 miljoonaa panamalaisen lakitoimisto Mossack Fonsecan sähköpostia raottavat verhoa tiukan pankki- ja liikesalaisuuden Panamaan.

Tutkivien journalistien ryhmittymän The International Consortium of Investigative Journalists ICIJ:n selvityksissä on paljastunut, että Mossack Fonsecan palveluita ovat käyttäneet suurpankit, merkkihenkilöt ja jopa valtionpäämiehet.

Julkinen keskustelu on keskittynyt pöytälaatikkoyritysten mahdollistamaan veronkiertoon ja varojen piilotteluun. Harva on pohtinut tietojen vuotamisen ja niiden julkaisemisen eettisiä ongelmia. Lue lisää →

Turvapaikanhakijaa epäillään – ministeriö salasi

4 kommenttia

Valtiovarainministeri Alexander Stubb sai Tampereella päälleen mukillisen nestettä “valehtelija”-huutoa toistaneelta mieheltä.

Teon seuraukset eivät olleet vakavia.  Ministeri ei vahingoittunut. Neste osoittautui coca-colaksi.

Vakavampaa teossa oli loukkaus henkilön koskemattomuudelle. Vielä vakavampaa oli poliittisesti motivoitunut hyökkääminen demokraattisesti valittua päätöksentekijää kohtaan.

Tätäkin vakavampaa lienee silti kehitys, josta “kokis-isku” on oire. Onko huutelussa ja uhkailussa koko suomalaisen poliittisen keskustelukulttuurin tulevaisuus? Lue lisää →

Näkyä ei saa, eikä kuulua

20 kommenttia
Tuomas Linna, Huoli, Poliittisen valokuvan festivaali, Suomen valokuvataiteen museo, 2015
Tuomas Linna, Huoli, Poliittisen valokuvan festivaali, Suomen valokuvataiteen museo, 2015 (Kuva: Laura Rämö)

Valokuvaaja Tuomas Linnan teos Huoli on dokumentti lastensuojelulaitoksista. Linna on kuvannut laitoshoitoon sijoitetuilta lapsilta haltuun otettuja esineitä, laitosten arkisia näkymiä sekä lasten tekemiä piirroksia ja kirjoituksia.

Kuvillaan Linna tarttuu aiheeseen, joka tuntuu kokonaan unohtuneen.

Yhteiskunnallinen keskustelu on keskittynyt maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden valtakunnallisesta uudistuksesta uutisoidaan, mutta median mielestä sen keskiössä näyttää olevan sairaaloiden määrä ja sijainti lähinnä synnyttäjien ja ikäihmisten tarpeita ajatellen, ei sosiaalipalveluiden kokonaisuus syntymän ja vanhuuden välillä.

Perheiden ja lasten pahoinvointi sekä yhteiskunnan perheille järjestämän tuen sisältö ovat nousseet julkisuuden asialistalle vain hetkittäin ja lyhytaikaisesti – siitäkin huolimatta, että kyse on tulevaisuudestamme. Lue lisää →

Ostatko terroristin maailmankuvan?

16 kommenttia

Pariisin terrori-iskujen jälkeen media toistelee, että terrori-iskujen tarkoitus on kylvää pelkoa.

Mutta mitä terroristi hyötyy siitä, että pelkäämme?

Pelolla on merkitystä vain, kun se muuttuu sanoiksi ja teoiksi: rasistiseksi puheeksi, syrjinnäksi, väkivallaksi.

Silloin terroristit ovat saavuttaneet tavoitteensa: heidän maailmankuvansa on piirtynyt mieliimme. Siinä kuvassa maailmaan jakautuu kahteen leiriin: meihin ja heihin, hyvään ja pahaan. Jokainen kuuluu jompaankumpaan leireistä: ne, jotka eivät ole meidän puolellamme, ovat meitä vastaan.

Pariisin terrori-iskut ovat mainos maailmankatsomukselle – mainos, jonka hinta on tuoreimpien tietojen mukaan 128 ihmishenkeä. Lue lisää →

Totta tai ei, näin me sen koimme

7 kommenttia

Kun Enkeli-Elisan tarina alkoi vähitellen paljastua huijaukseksi, kiusatun muistolle omistetun Facebook-tukiryhmän ylläpitäjä Kim kuittasi huhut näin:

“Elisan tapaus on tosi, mutta vaikkei olisikaan niin nuoret tekevät itsemurhia koulukiusaamisen takia joka tapauksessa.” (HS Kuukausiliite 20.3.2013)

Kirjailija Minttu Vettenterän fabuloima tragedia ja sen hahmot – Elisa ja hänen surun murtamat vanhempansa – ovat siis jollain syvemmällä, emotionaalisella tasolla totta. Rahankeruukampanja ja kirjamyynti olisivat kaiketi voineet jatkua. Elisaa ei ollutkaan, silti kaikkien maailman kiusattujen puolesta tuntuu pahalta.

Tilastoista ei saa tarinaa, jos kertomusmuodon edellyttämä kokeva yksilö puuttuu (ks. Caracciolo 2013). Sellaisen voi siis kai tekaista? Lue lisää →

Nyt tarvitaan dialogia

3 kommenttia

Keskusteluilmapiiri on Suomessa kärjistynyt nopeasti. Keskustelu on muhinut verkossa jo pidempään ja viime aikoina se on levinnyt yleisempään julkisuuteen. Verkossa keskustelu on ylikuumentunut niin, että keskustelualueita joudutaan sulkemaan.

Syitä ylikuumentumiseen on monia: talouskriisin aiheuttama huoli, poikkeuksellinen pakolaismäärä sekä Suomen poliittinen ilmaston muuttuminen. Olisi tärkeää suunnata keskustelu hedelmällisemmälle pohjalle. Nyt on tilausta vuoropuhelulle eli dialogille.

Dialogi ei ole mitä tahansa keskustelua. Dialogia on usein kuvattu yhdessä ajatteluksi. Tavoitteena on löytää yhdessä syvempi ymmärrys jostain ilmiöstä sekä uusia ajatusmalleja ilmiöön liittyen. Dialogi eroaa väittelystä, jossa on voittaja ja häviäjä. Dialogin onnistuessa kaikki ovat voittajia.  

Dialogin onnistumiseksi olisi huolehdittava ainakin neljästä asiasta. Ensinnäkin on pyrittävä totuuteen, vaikka se on tietysti suhteellinen asia. Totuus riippuu asiasta, tilanteesta ja ihmisistä. Joissain asioissa totuus on selkeä, mutta toisissa hyvinkin kiistanlainen. Esimerkiksi hyvästä yhteiskunnasta lienee monta totuutta. Lue lisää →

Kovat ajat koettelevat vuoropuhelun etiikkaa

2 kommenttia

Taloudellisen niukkuuden aikana myös keskustelukulttuuri vaikuttaa köyhtyneen. Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa vaihtoehtojen puntaroinnin ovat korvanneet johtajien ja asiantuntijoiden synkät monologit, joilla perustellaan jo tehtyjen päätösten välttämättömyyttä. Yhteistoimintaneuvotteluilla tarkoitetaan ensisijaisesti lomautuksia ja irtisanomisia.

Rakentavia ehdotuksia ja ideoita ei uskalleta esittää lannistumisen ilmapiirissä. Turhautuminen purkautuu nettikeskustelujen aggressiiviseen huuteluun. Varsinaisesta aiheesta eksytään vain kauemmas väittelemällä siitä, kenen syytä keskustelun heikko taso on.

Työmarkkinaosapuolten kesken ei päästä edes sopimukseen siitä, mistä keskustellaan, kun ensimmäiset uhkaukset on jo esitetty. Maahanmuuttokeskustelu juuttuu väittelyyn rasismin ja maahanmuuttokriittisyyden käsitteistä.

Syyttelyn sijasta rakentavat ehdotukset ovat tarpeen. Ehdotamme, että parempi keskustelukulttuuri on aitoa vuoropuhelua. Aidon vuoropuhelun ensimmäinen edellytys on jaettu ongelma. Ilman sitä keskustelu on pelkkää omien kantojen huutelua. Aidon vuoropuhelun tarkoitus ei ole keskustelun “voittaminen”. Jos sen tuloksena syntyy onnistunut ratkaisu, jokainen selviää voittajana. Lue lisää →

Silmät auki sanoille

8 kommenttia

Ylen A-illassa 10.2.2015 käsiteltiin kehitysvammaisten ihmisten asemaa. Yleisöltä kysyttiin, onko kehitysvammaisella “oikeus elää ja rakastaa niin kuin itse haluaa?”

Kysymys sisältää oletuksen, että näitä oikeuksia ei kenties tietyllä ihmisryhmällä olisi.

Sanoja ja puhetapoja on helppo omaksua sokeasti. Journalistinen kielenkäyttö on mitallisesti rajallista ja suosii iskeviä ilmauksia, jollaisia poliitikot ja erilaiset eturyhmät keksivät ja käyttävät saadakseen äänensä kuuluviin mediassa.

Miljoonien finanssitoimijoiden ennakoimatonta käytöstä kutsutaan ”markkinavoimiksi”, massairtisanomisia ”yhteistoimintaneuvotteluiksi” ja taloudellista tappiota ”negatiiviseksi tuottavuuskehitykseksi” – myös journalismissa. Lue lisää →