Category Archives: Some

Vastaamo ja yleisön vastuu

8 kommenttia

Vastaamo Oy:n tietokantoihin kohdistuneen tietomurron seurauksena kiristäjän käsiin on päätynyt yli 40 000 psykoterapian asiakkaan henkilötietoja sekä tietoja näiden kanssa käydyistä keskusteluista. Tietomurron uhrien määrä on tätäkin suurempi: lähes jokainen kertoo psykoterapiassa tunnistettavasti myös muista, kuten läheisistään, perheenjäsenistään tai kollegoistaan.

Tapaus on synnyttyt Twitterissä #Enjaa ja #Enlue -liikkeen, jossa ihmiset lupaavat jättää paljastuneet tai paljastuvat tiedot kokonaan lukematta. Yleisön vastuuseen keskittyvä liike tarjoaa uudenlaisen näkemyksen informaation yksityisyydestä tietomurtojen ja -vuotojen ajassa. Tarkemmin sanottuna siinä yhdistyy sekä uutta että vanhaa.

Lue lisää →

Verkostoyhteiskunnan elitismi ja populismi

8 kommenttia

Yhteiskunta muuttui valtiokeskeisestä teollisuusyhteiskunnasta globaaliksi verkostoyhteiskunnaksi 1900-luvun lopussa. Teollisuus oli tärkein taloudenala 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Nyt palvelu- ja tietotyö ovat tärkeimpiä elinkeinoja. Taloudellinen toiminta on järjestäytynyt verkostoiksi. Suuryritykset ovat hajautuneet tytäryhtiöiksi ja toimipisteiksi eri puolille maailmaa. Asiantuntijat tekevät projektikohtaista yhteistyötä uuden tiedon tuottamiseksi ja palvelutyöntekijät tekevät työtä ihmisten ja organisaatioiden välisissä suhteissa.

Maailmankauppa kulkee satamien, tehtaiden ja markkinoiden välillä. Myös teollisuus on järjestynyt uudelleen alihankintasuhteiden verkoksi. Yhteiskunta on kaupungistunut vahvasti, koska kaupungit ovat palveluiden ja uuden tiedon tuottamisen solmukohtia. Tuotannon verkostot ovat nykyisin maanosan laajuisia. Lisäksi pankkien ja finanssimarkkinoiden asema on vahvistunut. Finansialisaatio merkitsee sitä, että eri taloudellisen toiminnan muodot on muutettu arvopapereiksi, jolloin taloudelliset päätökset keskittyvät pääomamarkkinoille.

Lue lisää →

Koronavirus, globaali yhteiskunta ja politiikan jakolinjat

8 kommenttia

Koronavirusepidemia on haastanut nykyisen globalisaatiomallin. Globaalit instituutiot ovat osoittautuneet liian heikoiksi pysäyttämään pandemiaa. Kansallisvaltiot ovat reagoineet ryhtymällä paniikinomaisesti rajoittamaan globaalien verkostojen toimintaa.

Yhteiskunta nykytilassaan rakentuu rajat ylittävien verkostojen varaan. Tämä on muuttanut yhteiskunnan ja julkisen vallan suhdetta. Kansallisvaltiot ovat riippuvia sekä valtioiden, kansainvälisen talouden, kulttuurin ja politiikan verkostoista että näiden verkostojen solmukohtina toimivista suurkaupungeista ja niiden asukkaista.

Lue lisää →

Poikkeustilassa faktoille on huutava tarve

36 kommenttia

Pandemia  on käynnistänyt poikkeuksellisia toimia ympäri maapallon. Tehokkaasti leviävä ja suhteellisen vaarallinen virustauti covid-19 tappaa ihmisiä ja pakottaa monet koteihinsa eristykseen. Tilanne uhkaa paitsi kansanterveyttä, myös taloutta. 

Myös journalistit ovat kovilla. Taudin uutisointi uuvuttaa. Freelance -työtä tarjotaan vähemmän ja huoli omasta taloudesta huutaa korvissa. Lasten hoitaminen ja kotikouluttaminen työn ohella haastaa jokaisen, myös journalistin.

Korona-epidemiaa seurannut sekava informaatiotila, infodemia,  sisältää juoruja, disinformaatiota, salaliittoteorioita. Tilanne on otollinen hybridioperaatioille: informaatiosekaannusta voidaan käyttää todellisten tarkoitusperien hämärtämiseen, toimien ja päätösten piilottamiseen sekä väärän ja väärennetyn informaation viljelyyn poliittisessa tarkoituksessa.

Suomessa viranomaiset ovat luotettavia, meillä on vahva viestinnän eettinen selkäranka ja voimakas demokratia. Mutta meilläkin asiaa on seurattava. Valmiustilalain valmistelua on kritisoitu, ja aiheesta on käyty lehdistössä keskustelua. Tämä on hienoa. Julkinen, huolellinen, panikoimaton keskustelu poikkeustilanteesta ja -tilasta on juuri nyt tarpeen.

Lue lisää →

Miksi vasemmistopopulismi epäonnistui?

9 kommenttia

Monet populistiliikkeet ovat haastaneet valtaapitävät vasemmalta, mutta ne eivät ole pystyneet saamaan aikaan pysyviä muutoksia. Oikeistopopulismin suosio näyttää voimakkaammalta. Mistä tämä johtuu?

Aikaisemmin vasemmistopuolueet tukeutuivat työväenliikkeeseen siinä missä oikeisto kirkkoon ja liike-elämän järjestöihin. Vanhan teollisuusyhteiskunnan hajottua puolueet ja valtaapitävät ovat irtautuneet kansalaisyhteiskunnasta. Ne tukeutuvat pikemminkin valtiobyrokratian, median ja liike-elämän verkostoihin.

Puolueissa on pieni poliittisista broilereista ja mediakonsulteista koostuva ydinryhmä, joka tavoittelee vaalimenestystä mediamainonnalla liike-elämän tarjoaman vaalirahan turvin. Ei ehkä ole ihme, että 1990-luvulla kaikki puolueet asettuivatkin uusliberaalin politiikan taakse.

Vasemmistopopulismi on eri asia kuin nykyiset vasemmistopuolueet. Teoksessaan For A Left Populism (2018) Chantal Mouffe määrittelee vasemmistopopulismin toiminnaksi, jossa eri yhteiskunnallisia kamppailuja yhdistetään retoriikan keinoin yhteisiä vihollisia osoittaen. Vasemmistopopulismi on yritys haastaa eliittikartelleihin nojaava konsensuspolitiikka.

Pystyykö vasemmistopopulismi tuomaan politiikan ja kansalaiset takaisin politiikkaan? Ei: populismin logiikka ajaa ne toistamaan puolueiden mediakeskeisen toimintatavan sekä keskuksesta ja ”säteistä” koostuvan organisaatiomallin.

Lue lisää →

Oikeistopopulismi- demokratian sudenkuoppa

19 kommenttia

Perussuomalaisten eduskuntavaalien alla esittelemä kampanjavideo ”V niin kuin ketutus” esittää pääväitteensä heti alussa: ”Maan demokraattisesti valitut johtajat päättivät pettää kansalle antamansa lupaukset. He olivat huomanneet, että asemaansa väärinkäyttämällä heistä (…) voisi tulla tavattoman rikkaita.” Korruptoituneen eliitin vastustaja on kansa: ”kansalaisten mitta” oli täynnä ja raivo herättää vihahirviön. Lopulta ”kansan ärtymystä ei voi päästä pakoon”, kun hirviö käy pieksemässä valtaapitävät ja ajaa heidät maasta.

Jan-Werner Müller (2017) määrittelee populismin perustuvan moralistiseen politiikkakäsitykseen: puhdas ja yhtenäinen kansa on korruptoitunutta eliittiä vastaan. Herravihan mukaan ”kansan” ja ”eliitin” edut ovat keskenään vastakkaisia. Lisäksi populismiin kuuluu antipluralismi eli moniarvoisuuden vastaisuus: on vain yksi yhtenäinen kansa.

Videossa ”todellisen kansan” etujen loukkaukset koostuvat yhteiskunnallisesta avoimuudesta ja ennen kaikkea ihmisoikeuksiin nojaavasta turvapaikkapolitiikasta. Valtaapitävät julistavat ”Refugees welcome!” sädekehä päässään. Kansan aseman huononeminen ilmaistaan rasistisella kuvastolla: mustat miehet puukottavat ihmisiä metrossa ja ajavat takaa valkoisia naisia raiskattavaksi. Eliitti unohtaa ”kulttuurin, perinteet ja arvot”; symbolina videolla näkyy Euroopan lippu. 

Lue lisää →

Silakkaliike ja suomalainen heimonationalismi

11 kommenttia

Silakkaliike nousi vuodenvaihteessa isoksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi ja mediailmiöksi. Silakat määrittelee itsensä äärioikeiston, faktakielteisyyden ja rasismin vastaiseksi kansanliikkeeksi. Liike sai lyhyessä ajassa kokoon yli 25 000 some-keskustelijaa ja suunnittelee suurmielenosoitusta Senaatintorille 1.2. Liike on herättänyt paljon kannanottoja puolesta ja vastaan mediassa ja somessa.

Liikkeen taustana on italialainen Sardiinit-liike. Italiassa vallitsi pitkään kahtiajako oikeistoon ja vasemmistoon, mutta pääpuolueet ovat hajonneet ja puoluekenttä on pirstaloitunut kuten monissa muissa länsimaissa. Tämä heijastaa yhteiskunnallisten jakolinjojen murrosta: oikeisto-vasemmisto -jaon lisäksi toinen keskeinen jakolinja on nykyisin autoritarismin ja liberalismin välillä.  Matteo Salvini on nostanut autoritaarisen Lega-puolueen Italian suurimmaksi ja pyrkii Italian vahvaksi mieheksi. Sardiinit taas on liberaaleihin arvoihin nojaava spontaani vastaliike Salvinin nousulle. Liike tukeutuu kaupunkien nuoreen ja koulutettuun keskiluokkaan. Se on herättänyt mielenkiintoa eri puolilla maailmaa, ja Silakat voidaan nähdä sen suomalaisena vastineena.

Lue lisää →

Päästäänkö tolkusta koskaan?

28 kommenttia

‘Tolkun ihmisestä’ ei pääse eroon helposti. Ei, vaikka käsitteen lanseerannut kirjailija Jyri Paretskoi ja Tolkun julistuksen puuhamies muusikko ja kouluttaja, sittemmin myös perussuomalainen eduskunta-avustaja, Erkki Seppänen, julkaisivat syksyllä 2018 vuoropuhelun “Tolkun muistolle” ja ehdottivat eteenpäin siirtymistä.

Tolkun ihminen näyttää nousevan kuolleista kuoppaamisensa jälkeen samalla tarmolla kuin Michael Myers Halloween-elokuvissa. Viimeisin vilkas kiistelykierros käytiin, kun Silakkaryhmän puuhamies, Johannes Koski, luonnehti Twitterissä (4.1.2020) “tolkun ihmistä” vääryyden ja väkivallankin edessä välinpitämättömäksi.

Iisalmen Sanomissa julkaistu Paretskoin alkuperäinen kolumni “Tolkun ihmiset” herätti sekin välittömästä kiivaaksi äityneen keskustelun, jossa uuden käsitteen merkitysulottuvuuksia pohdittiin välillä lonkalta heitellen, mutta myös asiaan huolellisesti paneutuen.

Keskustelu on polveillut moneen suuntaan. Yksi sen juonne on hämmästely: kuinka kukaan voi kritisoida tolkkua , joka sanakirjankin mukaan tarkoittaa muun muassa järkeä, ymmärrystä ja harkintakykyä? Pyrin vastaamaan tähän kysymykseen.

Lue lisää →