Category Archives: Journalismi

Onko Suomen seuraava presidentti anarkisti?

Suomen presidentinvaaleissa 2024 ei ole ehdolla anarkisteja. Tiedotusvälineiden mukaan kuitenkin on. Muun muassa Ylen 8.1. julkistamalla arvokartalla kolme kandidaateista näyttäisi täyttävän vaatimukset. Se johtuu siitä, että toistuvista korjausyrityksistä ja median omistakin havainnoista huolimatta kartta piirretään väärin.

Journalistit ovat vakuuttuneet siitä, että poliittinen kenttä jakautuu taloudellisesti vasempaan (sosialismi) ja oikeaan (markkinaliberalismi) sekä arvopohjaisesti konservatiiviseen (kansalliskonservatiivit) ja liberaaliin (liberaalivihreät). Talousideologiat jakautuvat jokseenkin oikein, arvopohjat eivät, eivät ainakaan, jos vanhempaan viisauteen voi luottaa.

Suomessa on jostain syystä unohtunut ajatus siitä, että ihmiset voivat uskoa ensisijaisesti joko yksilöön tai johonkin yksilön ylittävään. Oppinimet näille ovat individualismi ja kollektivismi. Jälkimmäisen olemassaoloa pyritään häivyttämään epämääräisellä yleiskäsitteellä yhteisöllisyys, johon kaikki voivat samaistua.

Lue lisää

Rasismi ja poliittisen keskustelun mahdollisuuden ehdot

Ennen kuin arvioin filosofisesti Suomen hallituksen toimintakykyä, totean taustaksi, etten ole laatinut puheenvuoroani haikaillakseni vasemmistolaisen talouspolitiikan perään vaan pidän (toki vailla alan syvällistä asiantuntemusta) hyvin perusteltuna julkisen talouden korjausliikettä, joka kääntää liian jyrkän velkaantumiskehityksen vastuullisempaan suuntaan. Kevään 2023 vaalien jälkeen olisin monien muiden tavoin toivonut sinipunahallitusta, joka sopeuttaisi taloutta nykyhallituksen rajuja leikkaussuunnitelmia maltillisemmin.

Tämä on kuitenkin käsillä olevassa poliittisessa tilanteessa sivuseikka. Kesäkuussa nimitetyn hallituksen toimintakykyä halvaannuttaa rasismi, joka on aivan eri tason asia kuin talouspoliittiset erimielisyydet.

Erilaisia näkemyksiä edustavat poliittiset toimijat voivat järkevästi keskustella – ja tiukastikin kiistellä – esimerkiksi siitä, mitä yhteiskunnallisia arvoja pitäisi priorisoida ja millaisin toimin hyvinvointivaltion rahoituspohjaa tulisi vahvistaa. Tällaisen keskustelun mahdollisuuden välttämätön ennakkoehto on kuitenkin inhimillisen yhteiselämämme yleinen kunnioittaminen, kaikkien toisten ihmisten näkeminen potentiaalisina keskustelukumppaneina jakamassa yhteistä maailmaa. Kesän hallituskriisissä on kyse tämäntapaisten ehtojen vaarantumisesta.

Lue lisää

Poliittisen päättäjän oikeus vapaa-ajan viettoon haluamallaan tavalla – lupa, vapaus vai vaade?

Suomen pääministerin vapaa-ajan vietto on ollut huomion kohteena jonkin aikaa. Sen sisältöä on moitittu, mutta on myös sanottu, että hänellä on siihen sisältöön katsomatta oikeus.

Mitä se tarkoittaa?

Oikeuden käsitettä on analysoitu monin tavoin. Yksi tapa on erottaa toisistaan lupa, vapaus ja vaade. Vaateet voidaan vielä jakaa kahteen alaluokkaan. Malli on lähtöisin oikeus- ja yhteiskuntafilosofiasta, ja sen varhainen muotoilija oli Wesley Newcomb Hohfeld.

Hohfeldin lähestymistavassa oli olennaista oikeuksien yhdistäminen velvollisuuksiin ja niiden puutteeseen. Yhden oikeuteen liittyy tyypillisesti velvoitteita toisille.

Lue lisää

Kaikkien kriisiviestintää

Lähes päivälleen kaksi vuotta on käyty vilkasta keskustelua viranomaisviestinnän merkityksestä kriiseissä. Sosiaalisen median vuoksi olemme kuitenkin kaikki kriisiviestijöitä. Vastuuta tiedon välittämisestä ja disinformaation välttämisestä on vähän jokaisella. Muutama ajatus:

Nopeasti kehittyvien sotatapahtumien ja turvallisuuspolitiikan käänteiden vuoksi meillä on voimakastakin halua olla ensimmäisten joukossa tuomassa esiin tärkeä uutinen. Samalla riski olla väärässä kasvaa huomattavasti. On mietittävä, meneekö nopeus luotettavuuden edelle.

Toinen houkutus on jakaa sisältöä, joka tarjoaa toivoa, vaikuttaa mullistavalta tai vastaa omia näkemyksiä. Esimerkiksi viime viikonvaihteessa kaikkialle levisi oheinen Twitter-sisältö käyttäjältä, jolla on vain joitakin satoja seuraajia – vaikka väitteille ei ollut tarjolla mitään lähdettä.

Lue lisää

Tulevaisuuden historian käännekohta

Suuria uutisia tulee nyt sitä tahtia, että melkein jää huomaamatta, kuinka kulunut viikko on perustavin muutos maailmassa sitten Neuvostoliiton kaatumisen. Mitä ajastamme luetaan historiankirjoista? Arvelisin, että ainakin seuraavaa:

1) Hetken bensan hintaa pohdittuaan länsi käsitti, että sen on mahdollista olla historian oikealla puolella. Ukrainalaiset taistelevat myös Euroopan ja demokratian puolesta: niitä nakerretaan pala palalta. Ja toisin kuin kyynisimmillä hetkillämme kuvittelimme, uskomme niihin yhä.

2) Kansalaisyhteiskunnan voimakas ääni – juuri paljon parjatussa sosiaalisessa mediassa – sai lännen poliittiset päättäjät ja yritysjohtajat vetämään johtopäätöksen, ettei harmaita alueita enää ole. Oli tehtävä valinta.

3) Tämä ei koske myös Suomea vaan ennen kaikkea Suomea. Emme enää voi liikkua välissä, harmaalla alueella, esiintyä sovittelijana ja puhua epämääräisiä. Uusi tilanne vaatii selkeän hahmotuksen roolistamme. Sitä edellyttää myös sisäinen yhtenäisyys. Me emme tätä vastakkainasettelua valinneet. Mutta halusimme tai emme, sen aika on nyt.

Lue lisää

Syrjintä terveydenhuollossa lisää rokotekieltäytymisiä

Rokotekieltäytymisiä lähestytään usein julkisessa keskustelussa yksilön vastuun näkökulmasta. Rokotteista kieltäytyvät kuuluvat kuitenkin monessa mielessä kaikkein haavoittuvaisimpiin ihmisryhmiin. Eetikon tehtävä on katsoa yhteiskunnallispoliittista kysymystä muistakin kuin yksilön vastuun näkökulmista: Kuka on vastuussa, kun kokonaiset ihmisryhmät kieltäytyvät uskomasta terveysviranomaisten suosituksia?

Rokotekieltäytyjillä on usein kokemuksia syrjinnästä terveydenhuollossa. Aiemmat kokemukset terveydenhuollossa selittävät merkittävässä määrin luottamusta rokotteisiin (Poltorak et al. 2005). Ohittamisen kokemukset terveydenhuollossa aiheuttavat kärsimystä potilaille ja heikentävät systemaattisesti luottamusta lääketieteen instituutiota kohtaan (Helps 2019). Lääkäri, joka kohtelee äitejä epäkunnioittavasti, vahvistaa entisestään rokotteita koskevia epäilyksiään (Navin 2013).

Lue lisää

Impivaara ja eurooppalainen demokratia

Toukokuussa käytiin kuumeista keskustelua EU:n elvytyspaketista. Erityisesti oikeisto epäilee muuttavan EU:n perusluonnetta ja asiaan liittyvät perustuslailliset kiistat ovat saaneet epäilyttäviä piirteitä. Mistä kiistat oikein johtuvat?

EU perustettiin 1950-luvulla toisen maailmansodan jälkimainingeissa takaamaan rauhaa Eurooppaan. Euroopan integraatio eteni hallitusten välisillä sopimuksilla, kun kansalliset eliitit pyrkivät ”pelastamaan kansallisvaltion” luomalla ja kontrolloimalla koko Euroopan kokoisia markkinoita.

Integraation perusajatukseksi muodostui funktionalismi: yhteinen päätöksenteko jollain politiikan osa-alueella (kuten taloudessa) muodostaa väistämättä tarpeen integroida siihen liittyviä politiikan alueita (kuten tullipolitiikan). Lisäksi EU:n toimielimet ovat vahvistuneet ajan myötä, kun hallitusten kokous eli neuvosto on siirtynyt enemmistöpäätöksiin ja EU-parlamentti valitaan nykyisin suoraan vaaleilla.

Lue lisää

Hallitus menee poikkeusoloihin media edellä

Valmistellessaan valmiuslain käyttöönottoa hallitus nosti pöydälle lain pykälän 106. Se antaa mahdollisuuden keskittää koronaviestintä pääministerin johtaman valtioneuvoston kanslian alaisuuteen. Pykälän käyttöönoton syyksi voi arvioida viime aikojen horjahtelevaa koronaviestintää ennen kaikkea hallituksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) välillä.

Taustalle hahmottuu kuitenkin paljon isompi kuvio. Pitkälle medioituneessa yhteiskunnassa kyse ei ole pelkästään viestinnän johdonmukaisuudesta. Media on tunkeutunut jopa maan hallituksen toimintaan tavalla, joka vaikuttaa ratkaisevasti sen toimintakykyyn.

Poliittiset kiistat, skandaalit, epäonnistumiset ja ylimalkaan julkisuuden paine pakottavat hallituksen reagoimaan. Ministerit joutuvat koko ajan ottamaan huomioon median reaktiot. Tämä vie aikaa ja resursseja, mikä osaltaan selittää viestinnän voimavarojen vahvistamista valtioneuvoston kansliassa. Se auttaa ministereitä keskittymään paremmin maan asioiden hoitamiseen, mutta ei suinkaan vapauta heitä median paineesta. 

Lue lisää