Tekstejä kirjoittajalta Maria Mäkelä

Totta tai ei, näin me sen koimme

7 kommenttia

Kun Enkeli-Elisan tarina alkoi vähitellen paljastua huijaukseksi, kiusatun muistolle omistetun Facebook-tukiryhmän ylläpitäjä Kim kuittasi huhut näin:

“Elisan tapaus on tosi, mutta vaikkei olisikaan niin nuoret tekevät itsemurhia koulukiusaamisen takia joka tapauksessa.” (HS Kuukausiliite 20.3.2013)

Kirjailija Minttu Vettenterän fabuloima tragedia ja sen hahmot – Elisa ja hänen surun murtamat vanhempansa – ovat siis jollain syvemmällä, emotionaalisella tasolla totta. Rahankeruukampanja ja kirjamyynti olisivat kaiketi voineet jatkua. Elisaa ei ollutkaan, silti kaikkien maailman kiusattujen puolesta tuntuu pahalta.

Tilastoista ei saa tarinaa, jos kertomusmuodon edellyttämä kokeva yksilö puuttuu (ks. Caracciolo 2013). Sellaisen voi siis kai tekaista? Lue lisää →

Facebook-kerronta ja kokemuksen syöverit

Ei kommentteja

Muutaman vuoden takainen Facebook-kaverini päivitysten sarja kuvasi tilannetta noin kahden tunnin välein seuraavasti:

Gaah. Maanantai. Kahvia!

 

Alkoi tämäkin viikko jyrkällä alamäellä. ”Antaa mennä, kun on alamäki taas.” Wiuuuuuuuuuuu. Toivottavasti vastarinteellä ei seisoskele ketään.

 

Ei mar, kai sitä opettaa täytyy, vaikka mieluiten sanoisi soromnoo ja painuisi pehkuihin. Pitäkää tunkkinne.

 

Ja juuri kun luulin, ettei viikko voi enää huonommin alkaa ☹ [linkki uutiseen: “Matula eläkkeelle – 30 vuotta Kahden keikkaa riitti”]

 

Taas yksi päivä vähemmän matkalla ennenaikaiseen hautaan.

 

tuli sitten eilen illalla nuhaan – toista kertaa tänä syksynä ☹ Että tämmöinen tapaus, ja juuri kuumeisimpaan opetusputkeen.

 

Vastaanottoaikani alkoi. Nyt voi olla varsin varma siitä, ettei kukaan häiritse, ja saa keskittyä olennaiseen.

 

ZZZ – hän nukkuu. Ei ihan mutta melkein. Kohta pitämään harjoituksia; onneksi ovat semmoisia, että jätän lapset harjoittelemaan ja menen itse kaffelle.

 

ei onneksi ole ongelmissaan yksin: [FB-kaverin nimi]kin on kuluttanut päivänsä voivottelemalla vessapaperia, jonka kerrokset eivät mene kohdakkoin.

 

Hullu maailma.

 

*Niisk*

Tykkäyksiä ja kommentteja näihin päivityksiin ei valtavasti satanut, mutta niitä tämä aktiivinen arkipäivän päivittäjä tuskin kalastelikaan. Facebookissa voi nimittäin tehdä taidetta myös hiljaisuudesta ja tapahtumattomuudesta. Lue lisää →

Somepäivitykset ja kerrottavuuden rajat

Ei kommentteja

Näin päivitti tammikuisena aamupäivänä Facebook-kaverini (joka myöhemmin antoi minulle luvan käyttää päivityksiään tutkimustarkoituksiin):

Mietin tässä, että mistähän sitä vois vetäistä oikein ärsyttävän päivityksen. Lapsilla ei just nyt voi kehuskella. Mieskin nukahti uudestaan eikä se ees ole naamakirjassa, jotta sille vois rakkautta tunnustaa ja muutenhan se on toki täysin turhaa. Itte en ole saanut vaatteita päälleni, ruokaa en viittis laittaa, aktiivisuusranneke ei oikein näytä juuri mitään askeleita. Luettelenpa tässä nyt sitten näköjään asioita ja täytän fiidiä ei niin sitten millään tärkeällä asialla, mutta kun nää sormet ei pysähdy ja siis kun mulla on tää huomiohakuisuus.

Facebook ja muut reaaliaikaiseen arkipäivän raportointiin perustuvat sosiaalisen median kanavat muuttavat radikaalisti käsitystämme oman elämän tarinallistamisesta. Mikä on jaettavaa somessa harvemmin on kerrottavaa kasvokkain. Lue lisää →

Viihdekirjallinen journalismi ja hellät tunteet

1 kommentti

Kuulostaako tämäntyyppinen tarinanpunonta tutulta:

“Metsäautotie on luminen. Aurinko paistaa hakkuuaukion takaa. Täältä, syvältä metsästä Keski-Suomesta, poliisi löysi 31-vuotiaan Petrin ruumiin 28. tammikuuta. […] Petri oli lapsena lahjakas jääkiekkoilija ja innokas metsämies. Tuli kutsu maajoukkueleirillekin, mutta Petristä ei tullut jääkiekkoilijaa vaan narkomaani ja diileri.”

Lue lisää →